Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Tämä aihe sisältää 10,038 vastausta, 129 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 5 päivää, 4 tuntia sitten Husq165R toimesta.

Esillä 10 vastausta, 4,111 - 4,120 (kaikkiaan 10,039)

1 2 3 … 411 412 413 … 1 002 1 003 1 004

Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Lähetetty: 16.1.2020, 22:35
Merkitty: luontokato

Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

Tekijä
risuparta

Teema Metsänhoito

Puuki 27.10.2022, 09:35

Mutta mikä on metsän hiilitase ? Jos tehdään esim. päätehakkuu josssa tukkipuuta lähtee 85 % , sahapuuksi ja hiilivarastoksi n. 50% siitä ja sellupuuksi loput käyttöpuuta, fossiillisia korvaavia tuotteita niistä. Uusi metsä kasvatetaan jalostetuista taimista . maanmuokkaus laikkumätästämällä. Seur. kiertoajalla metsä kasvaa 70 vuodessa n. 90-100 mottia/ha ennemmän puuta kuin edellisen kiertoajan puut. Hiiltä kertyy maahan ja puuhun n. 1,3 x 100 mottia /ha enemmän.

A.Jalkanen 27.10.2022, 09:36

Metsätieteen Päivien antia osa 3.

Professori Mikko Mönkkönen kertoi monimuotoisuuden paradoksista ja antoi määrällisiä tavoitteita metsien monimuotoisuuden kohentamiselle. Tuomas Aakala tarkensi kysyessäni asiasta: luonnonmetsän vertailuarvot ovat konservatiivisia minimiarvioita, mikä tarkoittaa että olemme todennäköisesti erkaantuneet niistä vielä kauemmaksi kuin mitä metsien inventoinnit osoittavat.

Mönkkönen:

Kestävän talouden luontoperustaisuus tarkoittaa, että luonnon monimuotoisuus on keskeinen pääoman laji, jonka säilymisestä on huolehdittava.

Lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit kertovat Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen jatkuvan. Samaan aikaan valtakunnan metsien inventoinnit (VMI) osoittavat metsien kasvun, metsäpinta-alan ja puiden määrän lisääntyneen merkittävästi viimeisen 100 vuoden aikana. Tämän ilmeisen paradoksin ymmärtämiseksi on tärkeää tietää, miten monimuotoisuuden kannalta keskeiset metsäluonnon monimuotoisuuden indikaattorit ovat kehittyneet VMI:n aikana suhteessa aiempiin historiallisiin muutoksiin sekä luonnonmetsien rakenteeseen.

Kokosimme artikkeliimme useista tietolähteistä tietoa vanhojen metsien (>140 v), lehtipuuvaltaisten metsien ja lahopuun määrästä sekä suurten puiden tiheydestä luonnonmetsissä, 1750-luvulla sekä 1920-luvulla (VMI1) ja 2010-luvulla (VMI12). Tulokset osoittavat, että monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden määrät ovat edelleen kaukana luonnonmetsien ja myös 1750-luvulla vallinneista määristä. Erityisesti lahopuun ja vanhojen metsien määrä on nykyisin paljon alempi kuin vertailuajankohtina.

Huolimatta positiivisista trendeistä metsien ja elävien, myös suurikokoisten, puiden määrässä riittävää parannusta monimuotoisuuden kannalta tärkeissä rakennepiirteissä ei ole tapahtunut ja luontokato Suomen metsissä jatkuu. Monimuotoisuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa olisi tärkeää lisätä rakenteellista vaihtelevuutta Suomen metsissä lisäämällä suojelualueita ja monipuolistamalla metsienkäsittelyjä.

On huomattava, että muutokset metsäekosysteemissä ovat hitaita. Siksi tällä hetkellä olemassa olevien ekologisesti arvokkaiden metsien säilyttämisen merkitys monimuotoisuudelle on suuri. Lahopuun näkökulmasta olennaista on, kuinka suhtaudumme sitä tuottaviin häiriöihin, esimerkiksi tuulenkaatoihin ja metsäpaloihin. Kuollut puu ei välttämättä ole taloudellinen menetys vaan sijoitus luonnon pääomaan.

Luonnontilaisten metsien rakenne on oikea verrokki arvioitaessa metsien rakenteessa viimeisen 100 vuoden aikana tapahtuneiden muutosten merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Luonnontilasta ei kuitenkaan suoraan voida johtaa tavoitteita metsäluonnon hoidolle. Esitykseni lopuksi hahmottelen lähtökohtia konkreettisen päämäärän asettamiseksi metsien rakenteelle, kun päämääränä on luontokadon pysäyttäminen Suomen metsissä.

Mönkkönen M, Aakala T, Blattert C, Burgas D, Duflot R, Eyvindson K, Kouki J, Laaksonen T, Punttila P (2022) More wood but less biodiversity in forests in Finland: a historical evaluation. Memoranda Societatis Pro Fauna Et Flora Fennica 98 (Supplement 2): 1–11. https://journal.fi/msff/article/view/120306

Gla 27.10.2022, 09:37

Kemerat: ”Oletteko aivan varmoja, että ennallistaminen tarkoitti juuri tuota? Epäilen että tässä on tapahtunut väärinkäsitys.”

Yritin tuossa arvuutella, mitä ennallistaminen tarkoittaa. Mutta jos sinulla on perusteltu näkemys asiasta, kerro toki ja jos osaat, jätä nälviminen tämän palstan ulkopuoliseen maailmaan.

A.Jalkanen 27.10.2022, 09:58

Metsätieteen Päivien antia osa 4.

Professori Matti Koivula. Talousmetsien luonnonhoito, kirjallisuustarkastelu.

Päätulokset ovat seuraavat. (1) Useiden eliöryhmien lajimäärä, käsittäen myös yksittäisiä uhanalaisia lajeja, nousee hakkuun seurauksena. Tämä johtuu vapautuvasta kasvutilasta, ravinteista, valosta ja hakkuutähteistä. (2) Varjostusta vaativat lajit kärsivät hakkuusta, mutta vähäinenkin säästöpuusto hyödyttää niitä. Jos hakkuussa säästetään 50–70 % puustosta, pääosa metsälajeista näyttää säilyvän paikalla, mutta herkimmät jäkälä- ja sammallajit saattavat hävitä. (3) Hakkuun aiheuttama yhteisörakenteen muutos näkyy kymmeniä vuosia, ja esimerkiksi kääpäyhteisö heijastaa jopa sadan vuoden takaisten poimintahakkuiden intensiteettiä. (4) Kulotus hyödyttää lähes välittömästi kulonsuosijalajistoa, mutta se vähentää paikalla olevan lahopuun määrää ja vaikuttaa useisiin lajiryhmiin negatiivisesti 10–15 ensimmäisen polton jälkeisen vuoden ajan. Kulotus kuitenkin tuottaa runsaasti uutta lahopuuta, ja pitemmällä aikavälillä uhanalainen lajisto yleisesti hyötyy kulotuksesta. (5) Kaiken olemassa olevan lahopuun säästäminen hyödyttää uhanalaista lajistoa eikä joitakin erityistilanteita lukuun ottamatta nosta puustotuhoriskiä. (6) Tekopökkelöt hyödyttävät uhanalaisia kovakuoriaisia, mutta kääpien kasvualustoiksi ne ovat liian kuivia.

Metsäsertifikaattien edellyttämä säästöpuiden minimimäärä on liian alhainen mm. turvatakseen kohteella sulkeutuneen metsän lajiston säilymisen ja lahopuujatkumon.

Koivula M, Louhi P, Miettinen J, Nieminen M, Piirainen S, Punttila P, Siitonen J (2022) Talousmetsien luonnonhoidon ekologisten vaikutusten synteesi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 60/2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-472-2

Routa J, Huuskonen S (toim.) (2022) Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus: synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2022. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-427-2

AJ:n huomioita.

1. Säästöpuuston lisäämisen vaihtoehtona voisi olla vastaavan puuston määrän keskittäminen säästökuvioihin kuten vesistöjen suojakaistoille. Tällöin lahopuujatkumo (jatkuva uusien lahopuiden syntyminen) olisi helpompi toteuttaa, osa tuoreesta lahopuusta olisi suotuisammissa (varjoisissa ja kosteissa) olosuhteissa ja maapuiksi kaatuneet säästöpuut eivät haittaisi metsäoperaatioita. Lisäksi sulkeutuneen metsän lajisto säilyisi.

2. Kulotuksen sijaan suosisin säästöpuuryhmien ja kuvioiden polttoa, koska ennen kulotusta alueelta yleensä viedään pois juuri se osa puustosta, josta saataisiin aikaan ötököille arvokasta palanutta runkopuuta.

A.Jalkanen 27.10.2022, 13:10

Metsälehdessä nro 19 Mikko Riikilällä hyvä juttu ennallistamisvaateista. Olennaiset asiat hyvin esitettynä. Ei tarvitse pyydellä anteeksi muinaista EU-myönteisyyttä – ei tätä tämän päivän komissiota olisi voitu silloin mitenkään ennakoida.

Ennallistamisen onnistumisen seurannan indikaattoreista herää kysymyksiä. Lahopuun määrä pystyssä ja pötköllään on helppo mitata inventoinneissa ja niitä on helppo lisätä. Erirakenteisten metsien määrän lisääminenkin on helppo nakki, eikä EU:lle ole niin tarkkaa miten ne kasvavat ja uudistuvat, kunhan ovat. Jos sitten vielä valittavat hiilinieluista, niin sitten voimme sanoa että mitäs läksit. Yleisten metsälintujen yleisyys saadaan lintuseurannoista, mutta niiden harvinaistumisen vähenemisen katkaiseminen on haasteellista. Metsien kytkeytyneisyys tarkoittanee joidenkin erityiskohteiden sijaintia toisiinsa nähden? Meillähän on metsää joka paikassa joten kytkeytynyttä on. Tämäkin tunnus saadaan laskettua metsävaratiedoista. Sen sijaan maan orgaanisen aineen määrää ei tiedetä eikä sitä pystytä halvalla mittaamaankaan, joten se pitäisi hylätä kokonaan. Tilalle vaikkapa sekametsien osuus metsistä, niin avohakkuiden hyödyt tulisivat esiin.

Kurki 27.10.2022, 15:20

AJ: Jonkin verran esimerkiksi todella vanhoja ja järeitä eri puulajien yksilöitä ja erilaista lahopuuta eri lahoamisvaiheissa.

Sertifikaattien mukaan hakkuissa on jätetävä myös harvennuksiin puuryhmiä, jotka sitten uudistettaessa jäävät jättöpuuryhmiksi aukolle. Saadan näin vanhoille ja järeämmille puille jatkumoa. Aukolle tietenkin jäävät kaikki lahopuut pystyyn ja tuulenkaadot pitkälleen maahan. Isoja eläviä haapoja en jättäisi aukolle pystyyn, sillä levittävät männyntaimikkoon versoruostetta, mutta moton pätkiminä lahopuuksi maahan ja osan niistäkin, joille ostaja löytyisi.

Tämä lahopuuasia on ollut jo pitemmän aikaa kunnossa numerioiden valossa ja vielä sertit tuovat lisää parannusta ja jatkumoa, mutta tuskin näkyvät lahopuusta riippuvaisten 4000…5000 lajin elinvoimaisuuden kasvuna yhtään, kun se jo nytkin on kiitettävä lukujen valossa. Myös hakkuukariketta ja luonnollisen poistuman kariketta on tullut metsiin jo iät ja ajat kymmeniä miljoonia kuutimetrejä vuodessa.

Kun lahopuusta rippuvaisita lajeista nykyinen lahopuu riittää yli 90%:lle lajeista eli ovat elinvoimaisia, niin epäilen, että tätä prosenttia ei voi enää nostaa juurikaan millään suojelu ja lahopuumäärän lisäämisellä.

Rukopiikki 27.10.2022, 15:40

90-luvulta asti on järeitä haapoja tullu jätettyä aukkoihin, eikä koskaan ole ollut männynversoruosteesta ongelmaa. Eihän ne edes paljoa veso kun vahingoittumattomina pysyyn jäävät.

mehtäukko 27.10.2022, 15:57

Mönkkönen: ”Kokosimme artikkeliimme useista tietolähteistä tietoa vanhojen metsien (>140 v), lehtipuuvaltaisten metsien ja lahopuun määrästä sekä suurten puiden tiheydestä luonnonmetsissä, 1750-luvulla sekä 1920-luvulla (VMI1) ja 2010-luvulla (VMI12). Tulokset osoittavat, että monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden määrät ovat edelleen kaukana luonnonmetsien ja myös 1750-luvulla vallinneista määristä. Erityisesti lahopuun ja vanhojen metsien määrä on nykyisin paljon alempi kuin vertailuajankohtina…”

Herää kysymys, oliko tuohon maailman aikaan kaikenlaista muutakaan teknologiaa ja ”sivistystä”? Mikä pakkomielle se on metsätaloudessa vertailla antiikin aikoja ja jopa haikailla siihen, kun elämisen taso oli mitä oli 1750-luvulla!?

A.Jalkanen 27.10.2022, 17:01

Purra jämäkkänä eduskunnnan kyselytunnilla: olette olleet jo vuosia rähmällään Brysselin suuntaan! Perussuomalaisille ei käy ennallistamisasetus pienenä eikä isona!

Marin puolustautuu: kustannuksiin sisältyy kysymyksiä ja pyrimme vaikuttamaan! Lopuksi päätetään miten äänestetään.

Yksi kysymys josta pitäisi saada lisätietoa: olisiko EU:n yhteisistä rahoitusmekanismeista saatavissa rahaa ennallistamisprojekteihin ja ovatko ne lainaa vai avustusta. Jossain lehtikirjoituksessa arveltiin että olisi mahdollista jotain saada.

Timppa 27.10.2022, 17:08

Silloin 1750-luvulla elettiin savupirteissä ja Suomen väkimäärä oli pieni. Sinnekö pitäisi suomalaiset ennallistaa?

Tuohon 1750-lukuun saakka tiloja ei saanut jakaa. Ruotsin valtio tavoitteli sitä, että perheistä tila jäisi vanhimmalle veljeksistä, jolloin nuoremmat joutuisivat pestautumaan ruotusotilaiksi, siis valmiiksi tykinruoaksi. Idea oli tietysti hyvä, mutta sillä oli kääntöpuoli. Tuollainen ruotusotilas ei ollut kovin houkutteleva puolisoehdokas. Perheitä perustettiin vähän ja väkiluku ei lisääntynyt. Sitten kerrankin joku Ruotsissa keksi idean. Mitäpä, jos sallittaisiinkin tilojen jako. Niin tapahtuikin ja suomalaiset ryhtyivät tuumasta toimeen. Tiloja jaettiin ja perheitä perustettiin. Kotikylässäni tilojen lukumäärä kasvoi 1700-luvun jälkipuoliskolla 9:stä n 40:een. (Uudisasutuksien joukossa mm äitini ja isäni kotitalot.) Merkitsi myös, että kaikki kaskeamiskelpoiset metrsät poltettiin kaskina, sillä tämä oli varma tapa säilyä hengissä. Väkiluku siis kasvoi. mutta pian ruotsalaisten harmiksi tsaarin alamaisina.

Boreaaliset metsämme ovat sopeutuneet uudistumaan erilaisten katastrofien kautta, joten tämänkin historian perusteella tiedämme, ettei niitä saa hävitettyä mitenkään.

Esillä 10 vastausta, 4,111 - 4,120 (kaikkiaan 10,039)

1 2 3 … 411 412 413 … 1 002 1 003 1 004

Tilaa uutiskirje

Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.

Tilaa uutiskirje