Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Tämä aihe sisältää 10,038 vastausta, 129 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 2 päivää, 21 tuntia sitten Husq165R toimesta.

Esillä 10 vastausta, 4,131 - 4,140 (kaikkiaan 10,039)

1 2 3 … 413 414 415 … 1 002 1 003 1 004

Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Lähetetty: 16.1.2020, 22:35
Merkitty: luontokato

Valtava määrä lajeja on uhanalaisia. Ihmekös tuo kun , metsien hakkuita jatketaan samalla kaavalla kuin aina ennenkin.

Apulanta ja räkäpetäjä porukka ei tajua , että laji kato iskee omaan nilkkaan! Itketään liiallisesta hirvi määrästä. Samaan hengen vetoon huudetaan , että kaikki sudet on tapettava.

Yksipuolinen puupelto , kuusen viljely altistaa puuston lukuisille kasvi taudeille ja hyöteisille , mm. kirjanpainajalle.

Apulanta ja räkäpetäjä porukka : koskaan et muuttua saa!

Tekijä
risuparta

Teema Metsänhoito

Timppa 27.10.2022, 18:39

Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei mitään elävää luontoa voi ennallistaa. Täysin turhaa rahanmenoa maailmassa, jossa sekä raha että energia loppuvat.

Kurki 27.10.2022, 18:54

Tätä minä olen vähän ounastellut.

Panu Halme: ”Nykyiset Etelä-Suomen suuret kansallispuistot eivät tarjoa elinympäristöjä tai resursseja uhanalaisille lajeille ollenkaan tai ehkä töyhtötiaiselle.”

Mainittiin ”raidantuoksukääpä” vaarantunut (VU) , joka on ensisijaisesti yhden metsäpuun laji eikä tarvitse suojelualueita vain jättää raidat hakkuissa pystyyn. Ruotsissa ei ole uhanalainen vaan silmälläpidettävä (NT).

Samoin mainittiin ”punahärö”, joka myös on yhdestä puulajista haavasta riippuvainen eikä tarvitse suojelualueita. Näkyy olleen aina äärimmäisen uhanalainen ((CR) Suomessa ja on pienen populaation laji etelämpänäkin Euroopassa, joten tuskimpa mikään suojelu auttaa lajia runsastumaan missään. Huomion arvoista on myös se, että ei esiinny pohjoisemmassa Suomessa vaikka sielläkin niitä suuria haapoja on. Viittaa siihen että on myös eteläinen laji ja että elää kärvistelee Suomessa kaiken lisäksi elinympäristönsä äärirajoilla. Kyllähän tämä on jotenkin järjenvastaista.

Miksi näitä pitää yrittää suojella, kun se ei auta.

On vielä arvokkaampi tapettuna kuin ihminen.

Punahäröyksilön tappamisen ohjeelliseksi korvausarvoksi on määritelty Suomessa 1 682 euroa./ Wiki.

A.Jalkanen 27.10.2022, 19:03

”Aina” on aika pitkä aika kun ottaa huomioon, että lajeja ei varmaan kukaan ollut havainnoimassa luonnon ollessa luonnontilaisessa tilassa – jokunen erittäin harvinainen luontoharrastaja saattoi käyskennella metsissämme vuonna 1750.

Visakallo 27.10.2022, 19:09

Eihän Suomen metsät olleet alkuunkaan luonnontilaisia vuonna 1750. Rakennuspuita kaadettiin ja kaskea poltettiin. Valtavat määrät hakattiin myös poltto- ja tarvepuuta. Silloin Suomen kaikki rakennukset niin taajamissa kuin maalla lämpisivät puilla ja olivat harvoja kuin harakanpesät.

Visakallo 27.10.2022, 19:24

Myös tervaa poltettiin niin paljon, että metsät hupenivat sen takia Suomessa:

Tervanpolton historia Suomessa

Petkeles 27.10.2022, 19:36

Juupasenjuu. Joitain voi yllättää, että hevosiin ja uittoon perustuva logistiikka ei ihan nykyisessä laajuudessa saanut puita liikuteltua.

Visakallo 27.10.2022, 19:50

Älähän aliarvioi Petkeles. Kullä se puu vain silloinkin liikkui. Silloin ei ollut hevosia ja miehiä, vaan hevosmiehiä. Ainoastaan kaukaisimmat vedenjakaja-alueet jäivät hakkaamatta.

A.Jalkanen 27.10.2022, 20:09

Tapani Tasanen kirjoittaa mainiossa metsiemme hoidon historiaa käsittelevässä teoksessaan ”Läksi puut ylenemähän” Ruotsin vallan ajasta näin (s. 175). (Vapaasti mukailtu lyhennelmä.)

Aluksi eräkulttuuri sai väistyä talonpoikaisen metsänkäytön tieltä. Tuli tervatalous ja vesisahat, mutta tukkipuun sahaamista rajoitettiin ankarasti isojen puiden loppumisen pelossa. Käytännössä sahaus aiheutti tukkipuun ehtymistä vain paikallisesti sahojen läheisyydessä ja vesireittien varrella. Huomattava osa Suomesta oli 1800-luvun suureen väestönkasvuun saakka asumatonta erämaata ja kuljetusolot olivat kehittymättömät. Kaupunkien ja kylien läheisissä metsissä esiintyi puun puutetta 1500-luvulta alkaen. Kaskeaminen lienee ollut se metsänkäyttömuoto joka kulutti eniten puuta.

Kurki 27.10.2022, 23:11

A-talkissa Niinistö mainitsi Hömötiaisen, kuinka sen kanta on romahtanut.

Hömötiaisen kanta Suomessa on 30 000..40 000 ja se luokitellaan erittäin uhanalaiseksi (CR)

Ruotsissa kanta on myös romahtanut n. 77 000 pariin ja viimeisen 10 vuoden aikana 10..30%. Uhanalaisuusluokka on silmälläpidettävä (NT) ei uhanalainen.

I Sverige har den dock minskat markant sedan 1970-talet och i många delar av södra Sverige är den fåtalig och lokalt förekommande, framför allt i områden med rena granskogar. De senaste tio åren har den minskat med 10–30%. Sedan 2020 upptas den på Artdatabankens rödlista som nära hotad (NT).

Englannissa kanta on enää 3000 paria ja myös romahtanut 83% vuodesta 1995. Syyksi arvellaan elinympäristöjen häviämistä, sinitiaisen kilpailua pesäkoloista ja käpytikan aiheuttamia pesän ryöstöjä.

Näkyy olevan samat syyt Suomessakin. Sinitianen on runsastunut voimakkaasti (500 000 paria) samoin käpytikka (300 000…700 000 paria), joka on pesärosvo.

Se siitä metsien hakkuista ja vanhojen metsien vähenemisestä, joidenka piti olla pääsyyt hömötiaisen vähenemiseen Suomessa.

The number in the United Kingdom declined by 83% between 1995 and 2017. There was also a contraction in the range. The rapid decline is believed be due to three factors: habitat loss, competition for nest holes by other tits particularly blue tits, and nest predation by the great spotted woodpecker. Over the same period, the number of great spotted woodpeckers increased

Tolopainen 28.10.2022, 04:31

Hömötiaisia on Euroopassa kymmeniä miljoonia ja kanta luokitellaan elinvoimaiseksi. Erittäin laajalle levinnyt lintulaji, joita on tyynelle merelle asti. Suomi on aivan liian pieni alue, jotta voidaan tarkastella lajin uhanalaisuutta. Suomi on osa Eurooppaa. Kun otetaan tarkasteluun riittävän pieni alue, kaikista lajeista saadaan uhanalaisia. Hömppätintti on hyvä lisääntymään, pesässä oli runsaasti poikasia, muistan hyvin kun kaatelimme niiden pesäpuita lapsina.

Nykyisellä ihmiskunnalla on eilinmahdollisuuksia enää korkeintaan satoja vuosia. Maapallolla miljardeja-, kyllä luonnolla on aikaa toipua, asumisen jäljet peittyvät muutamassa sadassa vuodessa. Luonto ottaa takaisin menettämänsä. Etelä-Suomen moottoriteillä kasvavissa lepikoissa pesivät vielä joskus pikkulinnut, ei kannata huolestua. Luonto on täysin riippumaton ihmisestä, ei tarvitse suojelua.