Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Itse olen ojan-ja tienvarsilepikot jättänyt rauhaan. Korkeintaan hiukan harventanut että pääsevät nopeammin kasvuun isoiksi lepiksi. Siitä sain hyväksynnän myös Metsäkeskuksen Kemera-tarkastajalta. Oli aivan samaa mieltä ettei turhaa raivausta tarvitse harrastaa.

Minulla on leveää metsäautotietä yhdessä kohteessa n. 300m verran ja siihen olen jätettänyt molemmin puolin raviin koivurivin kasvamaan. Tällä tiellä on parissa kosteammassa kohdassa leppää kasvamassa, jossa kahdelle pienelle purolle on rummut. Tie tehtiin UPM aloitteesta ja leveyttä lienee jotain 15m. Tien alkupää on yksityisillä ja kaikilla on koivurivi ravissa ja nyt n.10 m pituus alkaa olla vallitseva. Leveyttä on vain kaventaneet pajupehkot, jotka kyllä saa vesakkoleikkurilla pois, ei koivurivit. Kun ojien kunnostuksen tarve kestää sen verran kauan, niin aivan hyvin ravissa voi kasvattaa puuta se ajan kun tien peruskunnostus tulee ajankohtaiseksi ja on kasvattukin. Miksi tuo ojaravi paras puun kasvupaikka pitäisi jättää hyödyntämättä, kun siitä ei ole ollut mitään haittaa. Autotie tehtiin 25 vuotta sitten. Jokainen voi omilla penkkateillään ravissa kasvattaa myös puuta. Loivaluiskainen leveä penkkatien varsi turvemailla on yksi parhaista paikoista puulle kasvaa. Osalle penkkateistaä turvekerroksen päälle on ajettu kivennäismaata, että pääsee henkilöautolla. Parhaimmat männyn pituuskasvut olen tavannut juuri näiden itsekaivamien penkkateiden luiskissa.

Eiköhän nämä AJ:n viimeksi mainitsematta kohteet kelpaa tähän osittaisen suojelun alaan. Yhdysvalloissa on jopa pikkukaupunkeja suojelualueiden sisällä.

Puuriveistä teiden ojissa.

Mitä varten tiet ja sen ojat onkaan tehty? Tämä näyttää monilta unohtuvan. Ei niitä tehdä puun kasvattamista ,vaan liikkumista ja vesitalouden hoitoa varten. Olen kulkenut tuhansia kilometrejä teitä ,joilla vesi virtaa tiellä ja ojat ovat tukossa ja täynnä puuta. Näillä kelirikkokin kestää kuukausia viikkojen sijaan .

Kun puita kasvaa ojan ja tien välissä , ei esimerkiksi aura pysty siirtämään lunta ojaan asti. Pahimmillaan auraaja joutuu ensitöikseen kaatamaan moottorisahalla tien yli kaartuneet puut ,jotta pääsee edes etenemään. Sama on edessä lavettikuskilla ,joka ensimmäisenä saapuu lumiselle tielle.

Kesäkunnossapito on myös hankalaa ,kun lanan tekemä maa-ainesvalli jää tien molemmille reunoille ja tekee tiestä vesiväylän. Tien muotoilu ei onnistu, kun puut ovat tiellä. Luonnollisesti puutavara-autokin syventää uria ,kun tie pysyy kosteana ja pehmeänä puiden varjostuksen takia ja tien huonon muotoilun estäessä kuivumista.

Huomasin muuten viimeisten työvuosieni aikana ,että yhtiöt raivasivat systemaattisesti tielinjat puhtaiksi eikä risukko rehota enää teiden varsilla. Vähintään joka toinen syksy ojat ja tien reunat raivataan murskaimella. Puita niissä ei enää kasvatella, ei ainakaan monimuotoisuuden varjolla. Parempiakin paikkoja on olemassa.

Heitän vielä kysymyksen , montako mottia kuitupuuta pitää myydä ,että esim . kilometri pilalle mennyttä tietä saadaan korjattua? Voi olla ,että ojapuut ei ihan riitä….

Tiessä pitää olla riittävästi leveyttä, että sen yhden puurivin voi kasvataa ja se kannattaa jo tehdä senkin vuoksi, että tietä ei sitten lueta metsäkatoalueeksi. Tässä ko tiessä sitä on ja puut saavat kasvaa eikä niistä ole käytännöille mitään harmia. Ovat täysi-ikäkäisenäkin riittävän etäällä. Metsätiet kuten tämäkin pidetään auki lingolla ja viimeksi viime talvena nosta entisistä UPM metsistä nykyisin sijoitusrahastojen ajettiin yötä päivää puuta. Linko kyllä heittää lumet ojaan puurivin ja vesakonkin läpi. Ompa tuo nähty. Tämä koskien turvepojaista tietä, joka on vahvistettu tielinjalta kaadetuilta puunrungoilla 0,5 m välein ja soraa päälle 0,5 m. Kivennäismailla tie voi tietenkin olla kapeampi ja ojat matalammat ja eikä puurivin kasvattaminen liene yhtä perusteltua kuin aapasuon tai vähäpuustoisen rämeen ylittävän ojan reunat. Sillähän ei tarvinne tien leveydestä tinkiä. Samoin omat yhden ojan penkkatiet, siellähän tietä voi aina levitää hakkuiden yhteydessä.