Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Luonto on semmonen,että kun ympäristö muuttuu,niin sitten alkaa kehittymään sukupuutto ja alkaa pitkällä ajalla tulemaan lajikatoa,mutta ensin pitää olla lajeja,jotta lajikato voi toteutua.Ja lajikato päättyy vasta sitten kun sukupuutto on ohi.Yleensä sukupuutto kestää 60 000 v tai pitempään ja sitten tulee uusiutumiskausi ja sekin kestää monta ihmissukupolvea eli ei nyt lajikato pääty 2030,kun kerran kuudes sukupuutto menossa.Ei sitä lajikatoa pelasteta 10 vuoden aikana,vaan menee monta ihmispolvea

Ksksutelua Tapani Veistolan mielipiteessä.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009283034.html

AJ: ”Suomalainen luonto ansaitsee tulla huomioiduksi ja varjelluksi, mutta suojelun on oltava: hyväksyttävää, yhteisesti sovittua ja pääosin vapaaehtoisin toimin toteutettua. Ei julkisen vallan sanelemaa, eikä varsinkaan EU:n komission määräämää.

Suomen luontoon kuuluvat metsien, vesien, tuntureiden ja saariston eli luontotyyppien lisäksi eläimet. Yksittäisten lajien ja luontotyyppien suojelun lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota ravintoverkkoihin. Esimerkiksi voitaisiin pohtia suhtautumistamme riistaeläimiin: lihaa tuottavat kasvinsyöjänisäkkäät sallitaan ja niitä vaalitaan, mutta petoeläimiä ei siedetä.”

Lukija joka ei tykkää avohakkuista vastaa:

”Valitettavasti nykyinen avohakkuut salliva metsien ” hoito” tuhoaa väistämättä kolopesijöiden pesinnän. Seurauksena kololintujen häviäminen metsistämme. Avohakkuut heikentävät väistämättä metsäluonnon moninaisuutta, eliöitä, lintuja sekä eläinten elinmahdollisuuksia. Mukaan lukien petoeläimet.”

AJ (kommenttia ei ole julkaistu HS):

”Avohakkuut ovat meillä vain noin kolmasosa vuotuisesta hakkuiden pinta-alasta, suurin osa on harvennuksia. Jos luovuttaisiin avohakkuista, harvennusten pinta-alaa jouduttaisiin lisäämään ja myös haitat kohdistuisivat joka vuosi laajemmalle alueelle.

Jos vaihdetaan näkökulma yksittäistä metsikköä laajemmalle eli maisematasolle, huomataan, että monet kasvinsyöjälajit kuten myyrät ja hirvet hyötyvät avohakkuista ja sitä myötä myös niitä saalistavat pedot. Maisematasolla on myös aina olemassa peitteisiä kohteita ja hakkaamatta jätettäviä kohtia, kuten avohakkuiden säästöpuuryhmät, vesistöjen suojakaistat ja tärkeät elinympäristöt.

Lahopuusta on tutkitusti hyötyä eliölajeille sekä elävänä että kuolleena, sekä pystyssä että pötköllään. Osa lajeista kuitenkin vaatii, että lahopuu on peitteisessä ympäristössä. Esimerkiksi paljon nyt keskustellut töyhtö- ja hömötiainen saattavat olla tällaisia lajeja. Keskelle avohakkuuta jätetty lahopökkelö ei olekaan niille aivan paras asuinpaikka, koska avoimella paikalla ne ja niiden pesät ovat alttiina saalistukselle.”

Näätiä voi torjua tekemällä esim.. pöllöille pesäpöntön ykköspuuhun jonka tyvi on suojattu liukkaalla muoviputkella ja tarpeeksi kaukana vieruspuista jotta näätä ei yllä hypätä.

Kyllähän sorsille tehdään nykyisin paljonkin tekopesiä. Meilläkin niitä on, ja ne on vielä asennettu keskelle varta vasten rakennettuja sorsalampia.

Sorsalammet on luonnollisesti minkkiloukuilla ympäröity.