Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Oikein arvasin, ettei Perkollakaan ole halua perustella omia ajatuksiaan luontaisesta uudistamisesta. Mitä suuremmat puheet, sitä pienemmät… vai miten Irwinin lausuma viisaus menikään.

Minulla on koivikoita, joissa paikoin alikasvosta on tullut liikaa, paikoin tyhjää ja loput siltä väliltä. Olosuhteet ovat noissa tasaisesti samat kaikkialla. Mistään en voi siis tietää, miten taimettumisen saisi toteutumaan kaikkialla. Sitten on toisenlaisella pohjalla olevia koivikoita, jossa on kuusta vain satunnaisesti. Alikasvoksen kasvattaminen edes täydennysten avulla ei kannata. Joissain kosteissa kuusikoissa puolestaan on paikoin runsaastikin pientä kuusta, mutta ne ei kasva vaaksan mittaa suuremmaksi. Ei ainakaan ilman reipasta väljennyshakkuuta, mutta niin kalliiseen uudistamiseen en ala.

Joissain koivikoissa kuusia kasvatan ja aukkopaikkoja olen täydennysistuttanut. Luonnollisesti luontaiset olen raivannut tiheyteen, jossa ne saa kasvaa harvennukseen saakka. Vertailukohtaa ei siis luston paksuudesta ole. Se ei vielä selvinnyt, mihin itse vertaat.

Leppää jätän raivauksessa pystyyn, mutta ei sillä määrällä alaa lannoiteta. Yksittäisiä runkoja ne ovat lähinnä monimuotoisuuden takia. Kattavampi lepikko veisi tilaa kasvatettavilta puilta, jolloin kasvu taantuisi.

Kasvata vain leppiä varjostamassa kuusentaimia vähänkin boorin puutteesta kärsivällä maalla. Laatu ja määrä eivät välttämättä täytä odotuksiasi kuusen kohdalla myöhemmin. Jokainen tietää ,että boorin puutteesta kärsivistä puista ei kasva tukin laadun täyttävää tavaraa ja että lehtipuu pahentaa puutoksen vaikutuksia.

BII-keskusteluun en osaa sanoa muuta kuin että pitäisi tietää mitä on ”low human use”. Jos tutkija Kurki kysyisi sieltä tiedon alkulähteeltä?

Kommentoin äsken tuohon Hesarin hiilinielujuttuun aiheesta Suomi-Ruotsi -maaottelu ja pääsin myös näppärästi takaisin otsikkoon.

”Maa- ja metsätalousministeriön metsästrategia valmistui juuri joulukuussa. Ympäristöhallinnon monimuotoisuusstrategia on juuri nyt lausuntopalvelussa, jossa siihen voi ottaa kantaa vielä tammikuun 27. päivään.

Mentiin hieman sivuun otsikosta, mutta palaan nyt siihen. On hyvä että puitiin BII:tä. Sitä saa mitä mittaa, joten on hyvä tietää mitä mitataan!

Suomi-Ruotsi -maaottelu on mielenkiintoinen siinä mielessä, että meillä metsäalalla toimivilla on se käsitys, että Ruotsissa hoidetaan ja käytetään metsiä intensiivisemmin kuin meillä. Metsälehden metsäuutiset kirjoitti asiasta tilastojen kanssa 29.12.2022 otsikolla ”Metsä-Ruotsi jyrää istutusmaaottelussa nuupahtaneen Suomen”.

Ruotsissa sekä hakkuut että metsänhoidon suoritteet kasvavat, Suomessa vain hakkuut. Taimia istutetaan, taimikoita hoidetaan ja metsiä lannoitetaan Ruotsissa enemmän ja siellä hakkuut ovat historiallisesti olleet meitä korkeammalla tasolla suhteessa metsien kasvuun. Aivan viime vuosina metsäteollisuuden huippusuhdanteessa Suomi on ottanut Ruotsia kiinni, ja näin ollen kasvun ja poistuman erotus (hiilinielu) on meillä kutistunut.

Ruotsillekin on asetettu EU:n hiilinielupolitiikassa kunnianhimoinen tavoite ja metsien kasvu on siellä hiipunut aivan samaan tapaan kuin meillä. Tulevat haasteet ovat siis täsmälleen samat. Molemmissa pohditaan myös hiilivuotoa EU:n ulkopuolelle, jos hakkuita täällä vähennetään. Hiilivuoto on kuitenkin hyödyksi ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteille, jos se kohdistuu Pohjoismaiden ulkopuolelle havumetsävyöhykkeelle.”

Metsäalan yleissyntipukki hirvi on nyt syyllinen hömötiaisenkin vähenemiseen!!! Pian varmaan jostain putkahtaa tutkimus jossa hirvi todistetaan pääsyylliseksi huonoon korjuujäljen, työttömyyteen ja inflaatioon, unohtamatta koronan leviämistä. Ruotsissahan koronakuolleisuus oli Suomea suurempaa ja siellä on tiheämpi hirvikanta kuin meillä. Aivan selvä syy-yhteys.