Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

Vanha työkaverini kertoi tavoista suuren ojitusvillityksen ajoilta. Hänen tehtävänään oli suunnitella ojitusalueita. Hän oli jättänyt erittäin karun suoputaman ojitussuunnitelman ulkopuolelle. Esimiehenään toiminut metsänhoitaja oli tiedustellut perusteluja. Kaveri oli kertonut näkemyksensä, suhteellisen pieni suo ja niin karu, että siinä tuskin puu koskaan kasvaisi. Esimiehen tuomio: otetaan mukaan, Rikkihappo Oy on sitä varten, että puu laitetaan kasvamaan. Mutta eipä vain kasvanut.

Keiteleen kanava palvelee lähinnä huviveneilyä ja hyvä niin. Jotain sille neuvostoliiton velalle olisi pitänyt tehdä kun se erääntyi maksuun.  Tämän jälkeen Venäjä ei olisi enää vastannut Neuvostoliiton veloista. Vielä tuosta turvesuosta että onhan se käsittämätöntä että niitä saadaan avata puhtaitten järvien rannoille vielä tänä päivänä. Jokainen tietää haittavahingot. Listonniemessä Keiteleellä puhtaalle hiekkarannalle laskee metsästä vasta tehty kuraoja jonka varressa on laskeutusallas. Sama lieju jatkaa järveen kuin ennen allasta. Pikkuhiljaa tämäkin 300 m hiekkaranta peittyy lietteeseen. Maat omistaa tietääkseni paikallinen metsäyhtiö.  Ok. Paljon on saatu puuta kasvuun mutta vähintään yhtä paljon pilattu vesistöjä. Pahinta lienee että nyt pilataan ne viimeisetkin puhtaat järvet.

Ei nämä metsäammattilaiset ole ihan joka paikassa onnistuneet. Satoja järviä pilattu ojituksilla.

Suomen matalat järvet ovat olleet mataloitumassa ja tuhansia vuosia. Tässä lähellä on kolme 1,0..1,5 m syvyistä pientä järveä, joista yhtä on tutkittu ja todettu, että luonnon ojien tuomaa kivennäismaa sedimenttiä pohjassa oli 15m, joka oli vanhempaa perua kuin viimeiselta 50 vuodelta. Tuon yhden järven lahteen laskee metsähallituksen satojen hehtaarien ojitusvedet. Kiintoainesta ojan suussa on muutaman aarin verran näkyvissä, jonka poistaminen ei ole mikään suuri tehtävä. Toisin ranta on puutonta pehmeää turvemaata, mutta telakaivurilla voisi käydä putsaamassa ojan suun ja samalla syventää ja levittää ojan kokoista puroa 100m matkalla järvestä. Eikä maksa paljon. Näihin vesitötapauksiin sitä ennallistamisrahaa voisi käyttää. Noin 1m syvyinen ja  5 ha kokoisen lahden umpeenkasvamisen varsinainen syy näkyy olevan vesirutto. Kesällä vähän veden aikaan veneellä liikkuminen on vaikeaa. Tämänkin järven lahdet ovat umpeen kasvamassa luonnostaan. Jään alla vettä talvella hyvä jos 0,5 m.

Kyllähän se jotakin onnistumisesta kertooa että asiantuntijoiden mukaan suomessa on lähes 2000 lajia sukupuuton partaalla, paikallisesti elikkä suomen alueella, jotkut ainutlaatuisia lajeja kuten Norppa joka ei palaa jos häviää muualla ei ole.

Ei norpan ongelmien syy liene metsäammattilaiset.

Suomen uhanalaista lajeista 2667 noin 2350 on jo suojeltu ja hakkuiden ulkopuolella pienellä alalla 1..3% Suomen metsien pinta-alasta perinneympäristöissä, lehdoissa, harjuilla, paahderinteillä, rannoilla, vesissä, kivikoilla, kallioilla ja tunturipaljakoilla.

Loput n.300 ovat talousmetsissä, joihin vanhat metsätkin kuuluvat. Nämä uhanaliset lajit ovat sitten joko eri ilmaston lajeja, jotka Suomessa elää sinnittelevät elinympäristönsä äärirajoilla tai pienen populaation lajeja, joidenka ainoa  uhatekijä on tämä pieni populaatio.

Suomesta ei ole hävinnyt yhtään lajia elinympäsritöissä M, Mk ja Mv viimeisten 50 vuoden aikana metsien hakkuiden tai käsittelyjen vuoksi.

Lisäksi Suomen mmonimuotoisuus-indeksi on 96% eli maailman paras metsätaloutta harjoittavista maista.

Omalla verkkopaikalla tuolla etelämpänä oli ennen puhdas hiekkapohja eikä rannastakaan löytynyt mutaa mistään. Nyt siellä pohjassa on 10-20cm mutakerros. Limakko oli ennen hyvin vähäistä, muutama lumme. Nyt kaikkea ryönää niin ettei sekaan verkko mahdu. Ranta oli kasviton hietikko. Nyt heinää ja kortetta läpipääsemätön. Likaantuminen alkoi kun ojitukset ja auraukset alkoi.

Verkkojen pesuksi riitti ennen kun huljautti avannossa. Nyt kova verkkopyykki aina kun vedessä käyttää. Likainen on pesuvesi. Verkkojen pesu oli ennen täälläpäin tuntematonta puuhaa kun juomakelpoisessa vedessä niitä pidettiin. Mutta onneksi on vielä puhtaitakin vesiä missä kalastaa.