Monimuotoisuus jatkaa köyhtymistään

PTT tutkii kai hiljaisen suojelun määrää. Nuo alueet vaikuttavat lajien menestymiseen, joten sitä kautta ne tulevat huomioiduiksi. Punainen kirja ei ole suojelualueiden luettelo vaan arvio lajien uhanalaisuuksista.

Hyvä kysymys mehtäukko. Ei liene kyse tarkoituksellisesta hämärtämisestä vaan tilastoinnista ja sen haasteista. Em. Luken linkissä kuvateksti selventää asiaa: ”Suojeluluokat: 1A Luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojelualueeksi varatut alueet 1B Muut lakisääteiset suojelualueet 1C Määräaikaisesti rauhoitetut suojelualueet yksityismaalla 2A Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet, ei metsätalouskäyttöä 2B Talousmetsien monimuotoisuuskohteet, rajoitettu metsätalouskäyttö.”

Eli osa alueista on pysyvästi ja tiukasti suojeltua, osa määräaikaisesti suojeltua ja osalla on jokin rajoite, mutta eivät ole täysin metsätalouskäytön ulkopuolella. Esimerkiksi metsäsertifioinnin suojakaistat levenivät ja tuli paljon uutta pinta-alaa, jota noissa luvuissa ei liene vielä huomioitu, mutta niillä saa tehdä poimintahakkuita eli eivät ole poissa metsätalouskäytöstä. Hankalin tilastoitava on varmaan ns. hiljainen suojelu, jonka omistaja voi halutessaan päättää koska tahansa.

Biodiversiteettistrategian tavoitteeseen (10 % tiukkaa ja 20 % osittaista suojelua) voidaan päästä, jos hivutetaan kaikkia suojelun lajeja hiukan ylöspäin. Tavoitteena tämä on vähän samaa lajia kuin hiilineutraaliustavoite että mitä sitten? So what? Numeroiden valossa on saavutettu jotain, mutta onko kaikki sitten hyvin? Ehkä ei kuitenkaan vaan järjestelmätasolla ollaan edelleen pielessä, eli väkeä on liikaa ja kulutusta on liikaa maapallon resursseihin nähden. Jos nyt jonkun hopeareunuksen Suomen talouslamassa haluaa nähdä, se on kulutustasomme aleneminen.

Metsämme ovat olleet talouskäytössä niin kauan, että jäljelle jääneet luonnontilaisen kaltaiset sirpaleet eivät kykene enää ylläpitämään samaa määrää populaatioita kuin luonnontilainen maisema. Esimerkkinä kuukkeli, joka on lähes hävinnyt etelästä.

Luonnontilaisena voidaan pitää pitkään käsittelemättä ollutta tai todella vanhaa metsää. Tällaiseksi luonnontilaisen metsän sijaistajaksi (proxyksi) ei kai voida lukea vanhoja talousmetsiä. Vertaamalla niiden lajistoa nuoriin metsiin verrataan vain eri ikäisia talousmetsiä keskenään. Kuten Seppo Vuokko: tehdään talousmetsään avohakkuu ja havainnoidaan lajien kirjo.

Pitää uskaltaa kysyä myös toinen kysymys: menestyvätkö uhanalaiset lajit paremmin maisemassa, jossa on myös luonnontilaisia metsiä kuin jos on vain talousmetsiä? Vaikka ihan pätevää vertailua ei voida arvokohteiden vähäisyyden vuoksi tehdä, uskomme näin. Seurannatkin vahvistavatkin näkemystä, että suojeluponnisteluja kannattaa jatkaa. Samoin kuin talousmetsien luonnonhoitoa.

Näissä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien luetteloinnissa on juuri kyse siitä, ettei ”nähdä metsää puilta”. Huomio kiinnittyy luonnon kannalta hyvinkin merkityksettömiin yksittäisiin asioihin ottaen huomioon luonnon kiertokulku ja evoluutio sekä ylipäätään kehitys, jota tapahtuu vääjäämättä ihmisestä huolimatta. Takerrutaan yksittäisen lajin olemassaolotaisteluun ikään kuin oikeasti olisi jotain aivan ratkaisevaa menetettävissä. Kyllä luonto jatkaa, vaikka joku laji tai ihmiset häviäisivät maapallolta. Korvaamattomia voi olla, mutta niitäkään ei tarvitse kenenkään/minkään korvata.

Yle tervapääskyistä:

Lajeista kirjaa pitävän Lajitietokeskuksen mukaan tervapääskyn pesimäkanta on vähentynyt 70 prosentilla neljässäkymmenessä vuodessa.

Kantaa uhkaavat muutokset elinympäristössä, kertoo Birdlife Suomen viestintäpäällikkö Jan Södersved.

– Hyönteiset ja pesäpaikat vähenevät, hän summaa.

Tervapääsky pesii etenkin rakennuksissa. Vanhoista rakennuksista koloja on kuitenkin tukittu ja uusissa rakennuksissa niitä on vähän.

https://yle.fi/a/74-20176119

Pari huomiota.

1. Rakennukset ei voi olla yhdenkään eläinlajin luonnollinen pesäpaikka. Pesäkolojen tukkiminen on siis muutos kohti luonnontilaa.

2. Jos tervapääskyn pesäkolojen puute rakennuksissa on ongelma, missä on kansanliike pesäkolojen säilyttämisen puolesta? Miksi kolojen tukkimista ei kielletä tai edellytetä 30% koloista säilytettävän ja miksi uusia rakennuksia saa tehdä ilman koloja? Pitäisi olla sertifiointijärjestelmä ekologisesti kestävän rakennuskannan puolesta ja siihen ympäristöjärjestöjen ylläpitämä auditointiprosessi.