Keskustelut Puukauppa MTK perää ostajilta puukaupan pelisääntöjen noudattamista

Esillä 8 vastausta, 101 - 108 (kaikkiaan 108)
  • MTK perää ostajilta puukaupan pelisääntöjen noudattamista

    Lainaus MT/Juha Marttila:

    ”Metsänomistajille tärkeiden luontokohteiden, riistatiheikköjen ja maisemien huomioon ottaminen puukorjuussa vaarantuu, ellei puun korjuun aloittamisesta ilmoiteta asianmukaisesti.”

    Metsäalan toimijat ovat yhdessä sopineet metsänomistajan luonnonhoitotoiveiden viemisestä käytäntöön Monimetsä-hankkeessa. Metsänomistajille tärkeä monimuotoisuuden turvaaminen yhteisten pelisääntöjen mukaisesti edellyttää, että tieto puunkorjuun aloittamisesta on metsänomistajan ja hänen edustajansa tiedossa.

    Myös puun katkonnan valvonta on metsänomistajille hyvin tärkeää. Tämäkin edellyttää ajallaan tehtyä ilmoitusta puun korjuun aloittamisesta. Katkonnan valvonta varmistaa, että puun rungoista arvokastukkiosa hyödynnetään tarkasti pitkäikäisten puutuotteiden valmistukseen, eikä tarpeettomasti katkota kuitupuuksi.”

    Artikkelissa , josta otteita edellä , kannetaan huolta siitä ,että leimikon aloittamisesta ei aina ilmoiteta. En tiedä , missä lopultakin mättää , mutta hakkuukoneen aloittaessa leimikkoa tieto lähtee leimikon omistajalle tai hänen edustajalleen ennen , kun kalikkaakaan katkeaa. Näin ainakin isompien puutavarayhtiöiden ollessa kyseessä .

    Aloitusilmoituksen tekeminen voi toki tapahtua vasta silloin , kun kone on jo palstan reunassa. Tällöin ainakin aloitusajankohta on 100%.sen varma . Ei ole tavatonta sekään , että leimikkotiedot tipahtavat hakkuukoneen ohjelmistoon vasta matkalla kohteelle , joten ilmoitusta on mahdotonta tehdä tätä ennen. Tämä on yleistä , kun eletään  kädestä suuhun- periaatteella. Asiakkaan tarpeet sanelevat , mitä hakataan ja milloin. Myös korjuuolosuhteilla on osansa pelissä.

    Edellä mainittuun tulisi myyjäosapuolenkin sopeutua ja rakennella puukauppasopimukset perinpohjin valmiiksi jo puukauppatapahtumassa. Esimerkiksi luontokohteet ja monimuotoisuuden huomioimisen erityisehdot on kirjattava kauppasopimukseen . Kohteet on merkittävä myös leimikkokarttaan samassa yhteydessä . Epämääräiset suulliset ohjeet palstan reunalla olisi pikkuhilja unohdettava , kun kaikki on mahdollista tehdä täsmällisesti kirjallisena ennakkoon. Tällöin työmaa voidaan aloitta tiedonkulun vaarantumatta korjuun kannalta sopivalla hetkellä.

    Mitä tuohon katkonnan valvontaan tulee , hoitaa sen puolen teollisuus ja ostava asiakas . Siellä on paras tieto siitä , mitä kulloinkin tarvitaan. Sopimaton tavara aiheuttaa vain kustannuksia ja painetta alentaa kantohintaa. Olisikin syytä keskittyä enemmän muuttamaan kauppatapoja nykyaikasiemmiksi ja enemmän asiakkaan tarpeet huomioon ottaviksi sen sijaan , että keskitytään vahtimaan asioita , jotka eivät lopulta palvele muita , kun valvontaa suorittavaa organisaatiota pitämällä työllisyyttä yllä. Runkohinnoitteluun siirtyminen voisi olla yksi keino helpottaa paineita valvonnan suhteen.

    PS.Jatkokertomus  Otto Jaakkosen kuusen seikkailusta antaa vähän perpaktiiviä siihen , mihin maame kipailukyky sahatavaramarkkinoilla perustuu . Kannattaa luke ajatuksella. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006150868.html

  • Puuki

    suorittava porras :

    Et ole sitten ollut kuin yhdellä alueella  töissä.  Japanin kuusitukin mitat on 31 dm / 17-24 cm .  Niistä sahataan rakennuspuuta Japanin vientiin.  Pikkutukit ja parrut on erikseen . Niitäkään ei kaikki firmat osta ; kantohinta kuitenkin 20-40% kuitupuuta parempi. Sekin on myyjälle merkittävä ero varsinkin harvennusleimikossa , josta niitä saa hyvin tehtyä.

    Jätkä

    Puuki:”-Ei ole mitään epäkuranttia tavara, kun tasaista lenkoutta saa olla max 1 cm/m. Pitkää tukkia ei ehkä tule mutta lyhyt tulee. Vähäinen lenkous ei heikennä sahatavaran laatua. Tukkipuussa vika voi olla myös esim. latvanvaihto tai mutka ~3,5 m:ssä. Siitäkin tukin tekijä saa ensin lyhyen tyvitukin ja leikon jälkeen toisen tukin, jne.”

    Sahurit tuijottavat vain määrään, laatu on jo jäämässä toisarvoiseksi, koska isossa määrässä lajittelusta löytyy aika paljon perinteistä US-laatua. Kuitenkin sen laadun sahatavaran arvo on niin kosrkea, että sen vientihinta voi olla keskimäärin 30 -50 % parempi kuin B- ja C- laatujen.

    Tukkien minimipituuden nostaminen aikaisemmasta 31 Dm:stä jopa 43: een , on tulos vain sahan laitteiston maksimikäyttöön pyrkimyksestä. Kuitenkin on nuukuuksissaan jätetty pois kaksi suurinta pituutta.

    Tyvipölkyissä – varsinkin Männyssä, piilee kuitenkin se paras ja arvokkain laatu, jota tehokkaasti heikennetään venyttämällä tyvitukkia liian pitkäksi laadusta välittämättä. Sahatavara lajitellaan laatuluokkiin huonoimman osansa perusteella!

    Motokuskit eivät ymmärrä tyvimutkaa, joka pitäisi jättää huomioimatta alle metrin matkalta, koska se ”hukkuu tyvilaajentumaan”. Samoin firma ei tiedosta omien sahojensa kykyjä sahata myös lenkoja tukkeja: – Modernit sahat, joissa on keskittävät sahauslaitteet, pystyvät sahaamaan lengostakin tukista sydämen mukaiset saheet. Kun tavara kuivataan ja niputetaan, saa asiakas hyvää – ehjäsyistä tavaraa, joka on huomattavasti kestävämpää kuin poikkisyyn sahattu.

    Sahasta tulee joka tapauksessa enemmän tai vähemmän käyriä lautoja, mutta oikealla tavalla sahattuna sivuvääriä tulee vain poikkeustapauksissa.

    Oikein katkaistuna lyhyestäkin männyn tyvitukista saadaan kelpo tulos, kun saheet ovat päästä päähän parasta A-ryhmää. Lyhyt (31 ) tyvitukki mahdollistaa pitkän (jopa 61)välitukin ja pienissä rungoissa vielä latvatukinkin. Pitkällä tyvitukilla saadaan vain kaksi tukkia ja latvakuituun / pikkutukkiin menee puoli tukinmittaa arvopuuta.

    Ranganvaihto on yleisintä kuusilla, varsinkin ”varistenpolkemat” kuuset voivat olla aikamoisia. Se, että rungon sisällä on vaihtunut ranka, näkyy vasta sahauksen jälkeen, tukkirungossa se voi näkyä hyljeksittynä poikaoksana.

    vajaakantti

    Sahatavaran laatuluokituksessa on palattu U/S, V, VI, VII -lajitteluun, koska A, B, C, D -luokitus ei saavuttanut kattavaa suosiota kentällä. U/S (unsorted eli lajittelematon) jaetaan I-IV alaluokkiin. Mutta jotta ei menisi liian helpoksi, on sahoilla omia V1, V2 jne. käytäntöjä. Edelleen kullakin markkina-alueella painotetaan omia kriteereitä: toinen on tarkka vajaasärmästä, toinen oksasta.

    Kuitenkin uskon, että kaikkina aikoina on kannattanut hakea hyvää laatua määrän kustannuksella  ihan metsästä lähtien. Ylilaatuahan ei ole olemassa, vain käyttötarkoitukseen sopimatonta.

     

     

    metsä-masa metsä-masa

    Jätkä on tyvilenkojentukkien suhteen oikeilla linjoilla. Minulla oli etämetsänomistajalta toimeksianto juhannusviikolla käydä kierros hakkuutyömaalla. Leimikko oli avohakkuum mäntyleimikko 90 v. n. 500 m3, 2/3 osaa oli kuivahkoa kangasta ja 1/3 turvekangasta.

    Moto oli hakannut puolivuoroa kankaalta kohti ojitettua turvekangasta, hakkuun toteutus oli onnistut siinä hyvin, tavaralajikirjo ja minimit oli huomioitu. Tuntui mukavalta mennä tervehtimään ammattimiestä, kun alkutarinat oli juteltu kuljettaja sanoi, että tänne ojitusalueelle tulee rumaa jälkeä kun tyvitukit on tyvestään lenkoja.

    Lenkousasiaa alettiin käydä läpi, ”  lenkous = 1 cm / m + tyvilaajentuma ” kuljettaja ei oikein ottanut kantaa, mutta soitti korjuuesimiehelle, joka kulikin hetkenpäästä tarkentamaan asiaa. Korjuuesimies antoi luvan jatkaa hakkuuta kaupan laatuliitteen mukaisilla ohjeilla. Meille kaikille jäi mukava mieli lähteä siitä järjestelemään juhannusmenoja ja myyjäkin sai ojikkoalueen männyille  asiallisen ja laatuliitteen mukaisen katkonnan.

    ps. päivästä jäi minulle tunne, että kuljettaja oli kyllä laatutietoinen, mutta oli neuvottu olemaan varovainen jos vähänkin on ……ta. !

     

    Jätkä

    Turvekankaalta ei oikein tahdo suoratyvistä tukkirunkoa löytyä. Kallistelee pirulaiset löysässä maassa, varsinkin, jos liian tiheässä on kasvateltu, niin puut ovat todella löyhässä.

    Me sahattiin pysäköintialueen laajennuksen tieltä ihan komeita mäntyrunkoja. Kuitenkin maaperä oli turvekangasta, johon oli kymmenen metrin päähän muutama vuosikymmen aikaisemmin kaivettu reilu oja. Pölkyt olivat ”hyvälaatuisia, tyvipölkyt aikoinaan pystykarsittu jne laatua pito olla. MUTTA MUTTA jokainen sahe veteli mihin sattui. Oli lylyä vaihtelevasti – voi sanoa, että joka puolelta löytyi lylyä.

    Ladonseinälautaa, eikä siinäkään pihan puolelle!

    Jos olisin ostamassa omalle sahalle tukkia, niin en ainuttakaan pölkkyä ostaisi, joka on kasvanut turvekankaalla.

    metsä-masa. Olen askarrellut tukkien apteerauksen kanssa niin paljon, että en usko varsinaisen apteerauksen kanssa kenenkään muun palstalla niin paljoa askarrelleen. On mitattu oksaa, lenkoutta, soikeutta, minimimittaa, varmasti ainakin parillesadalle kurssille, eli opetuslapsia on ollut 2000 – 3000 kpl.Joka ikinen on joutunut apteeraamaan ainakin yhden rungon ja seuraamaan muiden katkontaa. Siis jokainen on arvioinut rundon / rungot pystyyn, kaatanut , karsinut ja merkannut katkaisukohdat. Kaikki katkaisut on käyty läpi, pölkyt tehty ja pyöritellen tarkastettu

    Hakkuukonekuskit tekevät saman ja kun konekatkonta ei mene putkeen, niin M-sahan kanssa opettelemaan uudelleen ja uudelleen. ”Jokainen oppii”, mutta kuitenkin esim harvennussavotalla korjuujälki saattaa heitellä, samoin hakkuun tuottavuus.

    metsä-masa metsä-masa

    Kun sahatavara markkinat on ylitarjonnan puolella silloin on aina tukin laatuun liittyvät asiat puhuttaneet, eli ollaan keräämässä tukkisaantoa varmanpäälle.

    Jätkän kokemukselle, laatutietoisuudelle ja sen  esillä pitämiselle on annettava tunnustus, laatuasiat haalistuu jos niitä ei pidetä terveesti esillä, tiukasti tulkittuna tukinlaadusta tulee pian pinttynyt totuttu tapa toimia, joka on vahingollista metsänomistajille.

    Tukin ylitarjonnan hyöty on sitten sahaajalla varmanpäälle apteeratusta tukista, selluteollisuudella järeästä täyspitkästä kuidusta ja moton kuljettajalle myönteinen palaute raakittomasta eristä ja jakaumatavoitteen saavuttamisesta.

    Remie

    Tuntuu välillä että metsänomistaja on vuokralainen omalla maallaan. Ostajat sanelee säännöt. Pitäisi olla 10 vuotta kenenkään myymättä risuakaan.  Tavaran omistan kuuluisi hinta kertoa. Puusta pitäisi saada pulaa, kun kaiken aikaa on ylitarjontaa niin eivät maksakkaan mitään. Pii olisi hyvä kerroin.

    Menninkäinen

    Alueen ostaja valikoimaan voi olla hankala vaikuttaa. Jos jättää puut myymättä se koituu vain omaksi tappioksi.  Mutta voi pyrkiä kasvattamaan sen laatuista puuta mitä alueen ostajat haluavat. Valita se kumppani sen mukaan kenen tarpeet kohtaa kyseisen leimikon mukaan. Eikä pidä kiinni siitä vakituisesta kumppanista. Kysyy vaikka tarjouksen siltäkin firmalta minkä isovaari on aikoinaan huonoksi haukkunut. Jos tuijottaa tarjouksissa pelkkää hintaa, pettymyksiin törmää varmemmin.

    Tämän kesän päätehakkuut hakattu, havupuiden tukkiprosentit yli 90% ja koivulla yli 65%. Hakkaajana yksi sellunkeittäjistä. Saha olisi saattanut hieman nipistää enemmän tukkia mutta kokonaishinnassa olisi tullut takkiin.

Esillä 8 vastausta, 101 - 108 (kaikkiaan 108)