› Keskustelut › Metsänhoito › Muokatun metsämaan hiilipäästöt

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 71)
1 2 3 … 6 7 8

  • Muokatun metsämaan hiilipäästöt

    Sent on: 16.11.2017, 13:02

    Nyt sitten on julkaistu tutkimus, jonka mukaan kangasmaiden hiilipäästötkin kasvaa huomattavasti ”syväauraus”alueilla turvemaista puhumattakaan. Kun syväaurausta ei ole enää tehty vuosikausiin ollenkaan , niin luulisi päästöjenkin pienentyneen huomattavasti menneistä ajoista.  Syväaurauksella maa myllerrettiin suunnilleen 100 %:sti mutta nykyään pääasiallinen käytetty menetelmä on laikku-ja kääntömätästys ja äestys. Laikkumätästyksellä maata muokataan n. 10% :a muokkausalueesta ja kääntömätästyksellä vain puolet siitä .

    Turvemaiden hiililähteet kuulostaa olevan vielä suurempi ongelma ,mutta se ongelma liittyy kai suurimmaksi osaksi niihin puuta kunnolla kasvamattomiin ojituksiin, joita on tehty -60-70 luvun vuosikymmenten  aikoihin. Jos eivät ole jo itsestään tukossa ne ojat, niin tukkojen teko ei liene ihan ylivoimaista nykykoneilla.

    Tekijä
    Puuki
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • A.Jalkanen A.Jalkanen 23.11.2017, 21:27

    Simolan alkuperäiset tieteelliset tulokset ovat varmaan ihan ok, hän vain soveltaa (itsekin käyttää sanaa ekstrapoloida!) esimerkkitapauksia koskemaan koko Suomea. Suon hiilivarastoa pitää tutkia kattavasti erilaisilla suotyypeillä, ja aivan samoin kivennäismaan hiilivarastoa erilaisilla kasvupaikoilla, jotta voi laskea edustavasti hiilitaseet koko Suomen metsille ja soille. Luken Raija Laihon ja Aleksi Lehtosen selitykset ovat tyhjentävät.

    Jos hakkuita tehdään mutta ei muokata, tietenkin hiilivarasto pienenee mutta vähemmän. Sitten jos ajatellaan että hakkuutähteet muuttuvat karikkeeksi ja jos karike luetaan mukaan maan hiilivarastoon (kuten Yasso-mallissa), niin avohakkuu itse asiassa lisää hyppäyksenomaisesti maan hiilivarastoa (hakkuutähteiden verran). Myös kannot ja juuret muuttuvat maan hiilivarastoksi.

    Puuki 27.11.2017, 08:42

    Simolan tutkimukset metsämaan muokkauksista on hänen mukaansa tehty muokkausalueilta, jotka vanhimmasta päästä on 35-40 vuotiaita ja näytteet on otettu maan pintakerroksesta, humuksesta ja ohuelti kangasmaasta.

    Paremman kuvan hiilenkierrosta saa, kun otetaan huomioon tilanne 1 metrin syvyyteen asti , kuten se pitäisi ottaakin hiilitaseen laskemisen ohjeistuksen mukaan. Luken tutkijoiden mukaan metsän lisääntyvä kasvu kompensoi alun hiilipäästöt karikkeen lisääntyessä.

    Kun maanmuokkaus nopeuttaa kasvua, niin samalla hiilitase muuttuu positiivisempaan suuntaan. Yleensähän  35-40 vuotiaat ja sitä nuoremmat metsät on vasta ensiharvennusvaiheessa, jolloin vuosikasvu on vasta tulossa huippuunsa varsinkin havupuilla.

    tamperelainen tamperelainen 27.11.2017, 21:54

    Simolan julkisuuteen tullut ”tutkimus ” on vanha,jo vuosia sitten esitetelty.Tämä viimeinen ulostulo on politikontia.Todellinen tarkoitus saada Suomen metsät päästölähteeksi.Suomessa on vihervasemmistolainen klikki,jonka tarkoitusperä on vaikeuttaa maamme kansantaloutta.Eräänlaisia ”bäckmanneja” ,jotka tulevat julkisuuten suurella kohinalla.Näiden simoloita Sirpa Pietikäinen on puolustanut voimakkaasti

    Saapas nähdä uusiiko SP vielä.seuraavissakin eu-vaaleisa valtakirjansa,nainen alkaa olla taakka Kokoomuksen vihersiivellekin

    jees h-valta 27.11.2017, 22:14

    Toivottavasti tosiaan riittävä taakka!

    mehtäukko 28.11.2017, 18:43

    MT:n jutussa Simolan mukaan muokkaus ja ojitus vesittävät metsätalouden ilmastohyödyn.

    Johtava Luken tutkija Aleksi Lehtonen sanoo ettei se pidä paikkaansa, sillä se on otettu laskentajärjestelmissä huomioon niiden kehityksestä alkaen.

    On tämä ihmeellistä dosentin möläyttyä näin elintärkeissä asioissa!!

    A.Jalkanen A.Jalkanen 28.11.2017, 18:52

    Molemmat ovat osaltaan oikeassa. Simola siinä, että todelliset päästöt erityisesti turvemailta ovat raportoituja suuremmat, ja Lehtonen siinä, että khk-raportointi on tehty nykyisten ohjeiden mukaan riittävän tarkkana. Suurin eroavaisuus raportoidun ja todellisen välillä tulee käsittääkseni metsänkasvatuskelvottomien ojitettujen turvemaiden päästöistä: turve hajoaa mutta metsä ei kasva.

    Visakallo Visakallo 28.11.2017, 19:22

    Maata voi muokata eri tavoin:

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005468095.html?ref=rss

     

    MaalaisSeppo 28.11.2017, 20:00

    Jos kasvatuskelvottomien ojitusalueiden päästöt ovatkin suuremmat kuin on arvioitu, niin mikä olisi ratkaisu? Ei ainakaan se, että jätettäisiin muokkaamatta sellaiset alueet, joide muokkaus kiihdyttää metsän + maapohjan hiilensidontaa enemmän kuin muokkaamattomuus.

    Minusta nämä hiilensidontatarkastelut pitäisi jakaa kateen osaan. Ne metsät, joissa metsän tehokas kasvatus kiihdyttää hiilensidontaa ja ne metsät, joissa tätä ei tapahdu. Kasvuisten metsien kontolle ei voida sysätä muiden metsien epäonnistumisia, jotta päästään parhaaseen kokonaistulokseen.

    PaavoOjanen 29.11.2017, 08:43

    Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan metsäojitettuja soita on yhteensä n. 4,76 miljoonaa ha. Näistä khk-raportoinnin metsissä on mukana 4,32 miljoonaa ha. 440 tuhatta ha ei siis täytä metsän määritelmää ja ei ole siinä raportoinnin kategoriassa mukana. Jos sovelletaan Simolan tulosta, 550 g CO2/m2/vuosi näille 440 tha:lle, saadaan puuttuvaksi päästöksi 2,4 Tg CO2/vuosi. Sen verran voisi siis arvioida khk-raportoinnin aliarvioivan metsätaloutta varten ojitettujen turvemaiden päästöjä.

    Toinen asia kuitenkin on, mikä näiden kelvottomien ojitusalueiden päästö nykyään on. Simolan luku kuvaa keskimääräistä päästöä ensimmäisen noin 30 vuoden aikana ojituksesta. Näillä alueilla ei varmaan kunnostusojituksia ole liiemmin tehty, eli turpeen painumisen ja ojien umpeutumisen takia lienevät aika märkiä nykyään. Mutta oli päästöä tai ei, näitähän voisi hyvin ennallistaa, kun ei puuta kasva.

    Harmi että Simola vetää liioitteluillaan mattoa pois järkevän keskustelun alta. Ojitetuilta hyvin puuta kasvavilta mustikka- ja ruohoturvekankailta kuitenkin ihan kiistattomasti tulee merkittävä CO2-päästö turpeen hajotessa. Viime aikoina havaittujen ojitettujen soiden aiempaa radikaalisti suurempien ravinnepäästöjen vesistöihin perimmäinen syy on samaten turpeen hajoaminen. Kasvillisuus ei pysty sitomaan loputtomasti lisää turpeesta vapautuvia ravinteita, vaan ylimäärä lähtee vesistöihin.

    Pitäisi miettiä keinoja, joilla turpeen hajoaminen voidaan minimoida. Eli pitää suo mahdollisimman märkänä kuitenkin puun kasvatusta jatkaen. Löytyykö metsänkasvatusmenetelmiä, joissa voitaisiin luopua nykyisestä tavasta pitää säännöllisillä kunnostusojituksilla turve mahdollisimman kuivana? Esim. jatkuvalla kasvatuksella on mahdollisuuksia, koska siinä suolla on jatkuvasti puustoa. Tiedetään että kunnostusojituksia voi aika pitkälle välttää, kun suolla on tarpeeksi vettä haihduttavaa kasvillisuutta eli puiden lehvästöä. Ja on tietysti joitain puulajeja, esim. tervaleppä, jotka kasvavat hyvinkin märässä.

    Jos metsän kasvatusta ja turpeen hajoamisen estämistä on vaikea yhdistää, turpeen voi toki säilyttää tukkimalla ojat ja ennallistamalla suon. Mutta mustikka- ja ruohoturvekankailla on hyvä puuston kasvu, niin metsänomistajan taloudelle kurja ratkaisu. Ojien tukkiminen myös lisää useiksi vuosiksi ravinnepäästöjä, kun hapettomuus saa turpeesta vapautuneet ravinteet liikkeelle. Myös ilmastonmuutoksen torjumiseksi tämä ei ole pikaratkaisu, kun puuston hiilinielu lakkaa ja metaanipäästö lisääntyy.

    Jos olisin metsän kasvatuksen edistämisestä kiinnostunut taho (MTK, Metsäteollisuus, Metsänhoitoyhdistykset, Tapio…) kehittäisin kuumeisesti tapoja kasvattaa metsää ja samalla vähentää päästöjä ympäristöön. Jos sellaisia ei ilmesty, vaatimukset ongelman ratkaisemiseksi soiden ennallistamisella alkavat kuulostaa ihan perustelluilta.

    Kun on totuttu siihen että helppo ratkaisu puun kasvatukseen turvemailla on tehokkaan ojituksen ylläpito, mahdollisia vaihtoehtoja ei ole liikaa mietitty. Mutta muutakin on varmaan mahdollista keksiä. Teho-ojitus ja ennallistaminen ovat kaksi ääripäätä, joiden välissä on aika paljon tilaa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 29.11.2017, 08:55

    Kustannustietoinen puuntuottaja välttää turhia kustannuksia. Siksi olisi hyvä jos pystyttäisiin tunnistamaan ne tilanteet, joissa kunnostusojitus ei ole tarpeen, ja jos siihen lähdetään, osattaisiin tehdä kunnostusojitus riittävänä mutta sitä ei tehtäisi turhan voimakkaana. Yksi huomioitava näkökohta ovat turvemaiden korjuuolot. Ilmastonmuutos tulee lyhentämään routa-aikaa ja suurempi osa sadannasta tulee vetenä. Korjuuta joudutaan tekemään useammin sulan maan aikaan. Koneyrittäjillä on uusia telaratkaisuja, jotka helpottavat tilannetta, mutta pohjaveden pinnan korkeustaso vaikuttaa myös korjuuoloihin.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 71)
1 2 3 … 6 7 8