Keskustelut Metsänhoito Muokkaamattomaan maahan istutus

  • Tämä aihe sisältää 88 vastausta, 27 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 3 vuotta sitten AvatarKasper toimesta.
Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 88)
  • Muokkaamattomaan maahan istutus

    Olisi pari pientä viime talvena hakattua aukkoa,yhteensä vajaa hehtaari.Toinen kivikkoinen ,toinen parempi,ei vesiongelmaa.Ajattelin kokeilla muokkaamattomaan istutusta kuuselle.Onko kokemuksia? Pottiputkella ajjatelin istuttaa,kuokalla pitänee tehdä laikkua?Vanhassa Metsälehdessä tutkija J Luoranen varoitteli tukkimiehentäistä

  • MaalaisSeppo

    Metsänkasvattajan oppia soveltaen kannattaisi myös istutus jättää pois. Säästyisi taimien kasvatuksen ja istutuksen päästöt. Myös rahat.

    Havaintojeni mukaan jotkut näin tekevät. Ilmeisesti ympäristötietoisten etujoukkoa.

    metsänkasvattaja

    tottakai  istutukset  pitää  hoitaa  olipa  tapa  mikä  hyvänsä, niissä  asioissa  en ole  rahaa  ja  työmäärää  laskenut koskaan  ja  tottakai   maanmuokkausta  tarvitaan  kukaan  ammatti  metsuri  ei  rupea  kuokalla  niitä  istuttamaan  mutta   omatoimisena  työnä  on  vaihtoehto

    Puuki

    Laikuttaminen ja äestys on keskenään yhtä hyviä maankäsittelyjä uudistamisessa.  Jos maaperä ei ole liian kivikkoista,niin yleensä parempi se on laikuttaa kuin istuttaa paljaaseen maahan juuri tukkimiestäiden takia ja on se istutus helpompaakin valmiiseen laikkuun.   Raivaussahoihinkin on ollut joskus laikutusteriä mutta lienee melko kuluttavaa sahalle ja sahaajallekin se homma.    Akkuporakoneen istutuspora ja -pihdit on jonkinlainen apu jos istutettavaa on enemmälti eikä voi muokata tai muuten ei halua maanmuokkausta .

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Muokkaus on avo- ja siemenpuuhakkuun suoma etu, joka kannattaa jättää käyttämättä vain poikkeustapauksissa (liika kivisyys, liian pieni kuviokoko). Muokkaamalla saa uudistamiseen varmuutta ja taimikkoon eri puulajien tuomaa moninaisuutta – tosin myös lisää työtä taimikonhoidossa.

    Kaikkein karuimmilla männyn kasvupaikoilla (ilmastoalueesta ja kivisyydestä riippuen ainakin jäkälätyyppi, mutta myös osa kanervatyypin metsistä jos maannos on ohut) kannattanee pidättäytyä kokonaan avohakkuista ja maanmuokkauksista ja harjoittaa vain poimintahakkuuta jos puuta halutaan hyödyntää.

    Muokkaamattomassa maassa taimen kuolemisriski on suurempi ja alkukehitys hitaampi, mm. pintakasvillisuuden kilpailun ja tukkimiehentäin tuhon riskin vuoksi. Kun samassa koejärjestelyssä on verrattu eri muokkausmenetelmiä, viiden vuoden kuluttua istutuksesta muokatussa maassa on elossa keskimäärin 80 prosenttia taimista, muokkaamattomassa maassa vain puolet (Luoranen ym. 2007. Metsämaan muokkausopas s. 7, Metsäntutkimuslaitos).

    metsänkasvattaja

    jos  istutuksen jälkeiset  raivaukset  jää tekemättä  varmasti  tuo  tutkimustulos  pitää  paikkansa  mutta  jos  huolehtii   taimikosta  niin prosentit  tasoittuu

    Planter Planter

    ”Muokkaus on avo- ja siemenpuuhakkuun suoma etu, joka kannattaa jättää käyttämättä vain poikkeustapauksissa (liika kivisyys, liian pieni kuviokoko).”

    Lisäisin poikkeustapauksiin vielä voimakkaasti roustealttiit kuviokohdat, joissa taimia ei saa pysymään maassa kiinni ja pystyssä. Rouste nostaa pieniä ja heikosti juurtuneita taimia ylös maasta.

    Humuskerroksen poistaminen lisää paljastetun maan lämpötilavaihtelua. Syksyisin ja keväisin maan toistuva sulaminen ja jäätyminen hienojakoisilla ja vettä huonosti läpäisevillä mailla lisää roustetuhojen riskiä.

    Jätkä

    tamperelainen. Myös minulle tuli aika kova istutuspaikka esille, kun vanha kaatopaikka maisemoitiin savella ja puskutraktorilla. Paakkutaimet tulivat ja nuorimies meni hommiin: – Pottiputki ei mennyt maahan vähääkään, ei lyömällä, ei painamalla, ei kiertämällä!

    Kokeiltiin istutustuurnaa, joka on suhteellsen raska, kovaksi karkaistu teräshylsy, joka periaatteessa ”korkkaa” maasta pyöreän tapin, jonka tilalle paakun voi polkea. Ei uponnut maahan.

    Loppujen lopuksi työvälineiksi valkkaantui kymmenen kilon rautakanki, jolla minä jyskytin ”laikun” – johon syntyi niin paljon irtomaata, että siihen sai putkella istutettua männyntaimen.

    Laskin, että jokaisen taimen laikkuun piti lyödä kangella  7 – 9 kertaa, että maata irtosi riittävästi.

    Nuorimies istutti sitten taimet. Työ oli tietenkin kaupungin hommia, ja istutuspalkan neuvottelussa oli kova vääntö. Lopuksi se meni tuntitöinä,urakalla olisi taksa ollut noin kymmenkertainen normaaliin verrattuna.

    Nyt paikalla on mahtavassa kasvussa oleva tosi oksainen ja heikkolaatuinen männikkö, joka kannattaisi harvennushakata kuitupuuksi, että puolet männyistä jatkaisivat kehittymistä. En usko, että tukkia kehtaa kukaan tehdä niistä.

    Saatiinpa vanha kaatopaikka peitettyä / maisemoitua, mutta lienee kuitenkin melkoinen päästäjä ympäristöä ajatellen.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Hyvä lisäys, Planter. Lisätään puhdas savi, hiesu, hietakin? Entä paksuturpeinen turvemaa, jossa muokkaamalla ei saada kivennäismaata esiin? Rousteriski lienee siinäkin olemassa.

    Metsämaan muokkausopas -kirjassa ei kyllä mainita muokkaamatta jätettäväksi muita kasvupaikkoja (eikä mitään maalajeja) kuin lehto tai lehtomainen kangas, jossa pintakasvilllisuus torjutaan muilla tavoin ja vesitalous on kunnossa.

    Puuki

    Paksua turvemaata kannattaa vain raapia kevyesti päältä . Voimakas muokkaus nostaa vain kuivaa turvetta pintaan jossa ei siemenet idä eikä puu kasva.   Rahkaturvetta kasvavat kohdat kangasmaillakin kannattaa jättää muokkaamatta.

    Aika outo on ohje , että lehtomaisella kankaalla ei kannattaisi maata käsitellä. Laikku-tai kääntömätästys on yleensä sopivin siellä.

    Timppa

    Lukijan kuvissa on yksi esimerkki onnistuneesta tapauksesta.  Tehtiin siis normaaleilla pottitaimilla. Ainoa vaikeus oli taimien pitkä kantomatka sekä kivinen ja risukkoinen maasto.

    Istuttajina meikäläisen lisäksi vaimo ja kolmas tyyppi.

Esillä 10 vastausta, 61 - 70 (kaikkiaan 88)