Keskustelut Metsänomistus Naapurin hakkuu lipsahti väärälle puolelle rajaa

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 35)
  • Naapurin hakkuu lipsahti väärälle puolelle rajaa

    Tuollaista tapahtumaa jouduin tänään todistamaan kun kävelin rajoja läpi. Oli hakkuu-urakoitsija kaapannut puolen tusinaa päätehakkuukelpoista järeää kuusta mukaansa ja nuo puut ovat nyt tien vieressä naapurin puunmyyntikasassa. Asia ei ole rahassa kovinkaan suuri, mutta vääryys on korjattava, koska kyse on periaatteessa varkaudesta eikä toisen omaisuutta oteta käyttöön luvatta.

    Tilanne on hiukan kiusallinen. Vahinko on tapahtunut, sitä ei saa peruutettua. Naapuri todennäköisesti ollut ostajan toimista tietämätön, enkä usko tahallisuuteen asiassa. Mites tällainen rosvohakkuuasia hoidetaan asiallisesti ja kuka korvaa kenelle ja mitä?

    Itse pohdiskelen, että puut ostanut yhtiö on joka tapauksessa korvausvelvollinen ensisijassa, koska sillä on hakkuuoikeus. Hakkuuoikeuden omistajan nimissä hakkuun suorittanut lienee korvausvelvollinen ostajalle. Mites sitten liiat puut saanut naapuri?

    Mikä on korvaus vahinkosta ja ennenaikaisesta hakkuusta?

    Onko vastaavia kokemuksia tällaisesta, kuinka neuvotteluhaluisia yhtiöt yleensä ovat?

  • tervas tervas

    Viitanneeko Portimo Karpon juttuun, linkki alla. Taatulla Karpon puolueellisuudella.

    Väärältä palstalta hakatuista puista tarjottiin korvaus, mutta metsänomistaja katsoi ettei korvaus riitä. Olihan palstasta esitetty aikaisemmin ostotarjous, joka oli huomattavasti suurempi kuin palstan jäännösarvo ja korvaus. Metsänomistaja vei asian oikeuteen tarjottua korvausta suuremmalla vaatimuksella. Vaatimus ei mennyt läpi ja sitä myöten tuli maksettavaksi myös vastapuolen kulut turhasta oikeudenkäynnistä ja tappiota tuli. Puiden arvo korvattiin, mutta muusta arvosta korvausta ei ilmeisesti maksettu.

    Oikeusvaltiossamme oikeutta voi/kannattaa hakea vain varmoissa jutuissa ja realistisin vaatimuksin.

    Karpolla on asiaa – Luvaton puunkaato:

    Hiluxmetsuri

    Karpon tyyppistä kohujuttua ei tässä olla hakemassa. Sellaiseen ei ole aihetta miltään osin. Vain asiallista asiaa.

    japine

    Niin se on AMATIMIEHELLÄ taas tukeva mielipide.

    ensolainen evakko

    Turha puhuu asiaa.

    Niin siinä käy kun ei pidetä rajoja auki eikä pyykkejä kunnossa ja merkittyinä.

    Olen aiemmin kirjoittanut surkeista ojasuunnittelijoista ja kaivajista. Ojalinjat sekä leimikot pitäisi tehdä lumettomana aikana paitsi aivan varmoissa tapauksissa.

    Silloinkin saadaan aikaiseksi metsätalousvihamielisyyttä, jota on kyllä riittävästi muutenkin. Kunnon polut pitää merkitä leimikkoa suunnitellessa ja huomioida myös talvihakkuussa. Näin muokkaaja voi helposti jättää polun tonkimatta. Polkualuetta tarvitsee myös maan omistaja taimikkoa hoitaessaan tai sitten hänen pestaamansa edustaja.

    Näin tein pari vuotta sitten. Mikäpä ei ole naapurin tytön ratsastellessa. Samoin on mahdollisen polttopuuhevostelijan kiva ajella esim. tuulenkaadot pelkäämättä taimikkoa. Lupasin muutaman rungon ratsastajan perheelle. Itse sain perikunnalle hyvän kokoomauran säästäen hieman turhia taimia.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli

    Näitä tapauksia sattuu,millään konstilla ne eivät varmasti kokonaan lopu.

    Voisi olla että kuitenkin vähenisivät, jos lakia täsmennettäisiin näiltä osin.
    Esim. kaksinkertainen korvaus ja selkeä odotusarvon huomioon otto. Erityisesti pitäisi tarkentaa vastuukysymystä. Vastuu pitäisi tiukasti kohdistaa hakkuuoikeuden haltijaan, siis ostavaan yhtiöön. Hankintatilanteessa vastuu olisi maan omistajalla.

    Pelkästään homman tekeminen kalliiksi parantaisi kummasti huolellisuutta. Raha on tiettävästi hyvä konsultti.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    japine

    Mökillä käydessä aika usein kävelen (tai ajan) kuuteen osaan joskus jaetun tilan poikki. Palstat ovat pitkiä ja kapeita. Yhtään rajaa ei maastossa erota, vaikka ne karttaselainohjelman ja gps:n mukaan siellä ovatkin. Siinä on motokuskille haastetta.

    suorittava porras suorittava porras

    ”. Vastuu pitäisi tiukasti kohdistaa hakkuuoikeuden haltijaan, siis ostavaan yhtiöön. ”…., mutta VAIN siinä tapauksessa , että raja on ilman rajankäynytiä selkeästi havaittavissa maastossa .

    Olen muutaman kerran ollut moton kanssa palstalla , kun sekä ostotoimihenkilö , että mhyn toimihenkilö ällistelevät oikein porukalla , että minne se raja on piiloutunut .Siinä tilanteessa palaa kolmen ihmisen ja yhden koneen aikaa ja rahaa . Mielestäni ainoa oikea vaihtoehto on , että maanomistajat keskenään pitävät rajoista huolen . Jos ulkopuolisia tarvitaa asiaa selvittelemään ,se luonnollisesti tapahtuu korvausta vastaan , mutta ei ulkopuolisten kustannuksella .

    … ja olenpa joskus ollut tilanteessa , jossa yllä mainitseamani henkilöt ovat poistuneet paikalta itsekseen tuhisten , että nämä raja.asiat eivät heille kuulu . Työtä on sitten jatkettu ”korvakuulolta” , mutta onneksi kukaan ei ole vielä käräjille kutsunut .

    japine

    Olisiko metsänomistajallakin syytä tarkistella rajoja? Kivahan se on rivitaloespoolaisellakin kun rahaa tulee vaikkei edes tiedä missä se palsta on.
    Kun tuolla metsässä on tullut kuljeskeltua (lappi, itä-suomi, häme) en muista nähneeni selvästi näkyviä palstarajoja montaa. Ei voi panna motokuskin syyksi, jos lipsahtaa.

    kuusessa ollaan

    Jos maanomistaja ei tiedä oman tilansa rajoja, tai pidä niitä avoinna, silloin on peiliin katsomisen paikka. Ja joskus se maksaa, joko maanmittarin kulut tai päin hanuria menneenä hakkuuna.

    Jos virallisesta näkyvästä rajalinjasta mennään hakkuussa ohi, silloin vastuu on taas metsäyhtiöllä, joka kuviota on hakkaamassa. Metsäyhtiö voi sitten tapella koneyrittäjän kanssa sisäisestä vastuusta.

    Hiluxmetsuri

    Niin,

    Onko palstarajojen merkkaamisesta tulossa ennakkoraivauksen luontoinen velvoite ?

    Muistutetaan vielä ketjun tässä vaiheessa, että rajaa ei oltu avattu, koska avaaminen olisi tarkoittanut päätehakkuuta. Linja oli kyllä muutamasta paikasta nauhoitettu, mutta se ei auttanut, oisko ollut liian heikko merkkaus?

    Minä pidän rajat auki aina kun se on mahdollista ja jos ei ole mahdollista, niin merkkaan nauhoilla. Koskaan kun ei tiedä mitä naapuri meinaa ja kertooko aikeistaan. Näin menetellen ei ole niin väliksi, koska on ainakin yrittänyt pitää omat ja vieraat puut erillään. Kannoista voi sitten laskea lopputuloksen 🙂

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 35)