Keskustelut Metsänomistus Näkemystä metsätilojen hintojen kehityksestä

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 33)
  • Näkemystä metsätilojen hintojen kehityksestä

    Mikä on palstalaisilla näkemys metsätiloista tehtävien kauppojen suhteen lähivuosille?

    Yksi vaikuttava tekijä tällä hetkellä on ainakin puun kova kysyntä. Maantieteellisesti myös kysyntään tulossa muutoksia. Lisäksi mahdolliset suojeluhankkeet ja niiden vaikutukset hakkuisiin ja toisaalta mahdolliset korvaukset hiilineuluista.

    Rahastojen tilanne markkinoilla.

    Metsänhoitotöiden hinnoittelu.

    Ja näihin kaikkiin vaikuttaen yleinen taloudellinen tilanne mukaanlukien korkotaso ja sen mahdollinen nousu.

    ..esimerkiksi voi nostaa vuoden 2020 aikana tehdyt tilakaupat joissa puuston arvot nykytilanteeseen nähden etenkin päätehakkuiden osalta jo sinänsä veivät jonkin verran pohjaa tilojen mahdolliselta ylihinnoittelulta. Toisaalta on selvä, että tilakauppa on ylikuumentunut ja se väistämättä vaikuttaa hinnoitteluun.

  • metsa1980

    Pakko korjata Jean S:n kommenttia siltä osin, että mielestäni jos/kun välittäjän osuus on %pohjainen, niin välittäjällä ei ole väliä onko toteutuva kauppahinta esim. 100 000e vai 105 000e koska esim. 3% palkkiolla tuossa ei ole vaikutusta käytännössä yhtään välittäjän palkkioon.

    Pääasia, että kohde tulee myyntiin ja kohde menee myydyksi suunnilleen pyydettyyn hintaan. Käsittääkseni siis sama kuin asuntokaupassa eli välittäjä arvioi kohteen arvon mah korkeaksi, jotta saa kohteen myyntiin. Näiltä osin välittäjän ja myyjän tavoitteet ovat osittain erilaisia. Yleensäkin välityspalkkiosta huolimatta välittäjälle tärkeintä on kohteen saaminen itselle ja kaupan syntyminen.

    Sinänsä puuston arvionhan ei pitäisi riippua siitä miksi se arvio on tehty. Perukirjojenkin kohdalla kyllä aina kerrotaan miksi se arvio tehdään ja varmaan myyntiin mennessä summa-arviota tehdessä myös. Olisi mielenkiintoista tietää onko näitä jotenkin tutkittu.

    Omasta mielestäni summa-arviot ovat yleisesti ihan hyviä. Niillä ja erilaisilla kartoilla ja kuvilla saa pääteltyä paljon kohteista. Yksi mikä eniten itseä myynti-ilmoituksissa häiritsee on tekstiosiot, joissa mielestäni jotkut välittäjät aliarvioijat ostajia tilan hoitotoimenpiteistä tai nostavat esiin täysin epäoleellisia seikkoja. Ei tällä ole väliä, mutta tälläiset ilmoitukset eivät mielestäni ainakaan myyjän etu ole. Välillä näkee myös erittäin hyviä tekstejä joiden perusteella tilan kunnosta saa todellista kuvaa. Arvon korjauksen ollessa sen lähes käytännöksi muodostuneen -25% yli, niin voi tilassa olettaa olevan jotain oleellista pielessä (ojitukset, tiet, hakkumahdollisuudet yms).

    Aikanaan hymyilin hieman kommenteille, että ostajat tunnistaisivat arvioita tekevien ihmisten tyyliin. Tilakauppaa on kuitenkin mahdollista seurata aktiivisesti harrastelijankin ja mielestäni on ihan totta, että aluettain arviot vaihtelevat (ihmisten vuoksi) ja nimenomaan odotus-arvokertoimen käytössä näkee eniten eroja.

    Monelta osin kuin asuntokauppaa, mutta ostajalla on mahdollisuus tutustua kohteeseen täysin. Toisaalta asuntokaupassa minun mielestäni tarjouksien teko on reilumpaa. En sitten tiedä kumpi tapa olisi metsätiloissa kenenkin etu, mutta kyllä huutokauppa-sivustonkin tarjoukset nousevat usein erittäin kovaksi summa-arvioihin verrattuna. Itse uskon, että läpinäkyvät tarjouskilpailut nostaisivat metsätilojen arvoa edelleen ja toisaalta erottelisivat huonoja ja hyviä tiloja ostajien kiinnostuksen mukaan. Ja toisaalta huonojen tilojen (hoitorästit) kohdalla omatoiminen ostaja voisi saada myös hyvän kohteen itselleen. Metsatilatfi:t voisi miettiä myös sitä voisiko tarjouskaupan julkisuuden valita – uskon, että etenkin hyvien tilojen kohdalla tämä olisi myyjän etu.

    Tässä ketjussa ollut hyviä ajatuksia. Voi olla, että tilojen myyntihinnat laskevat korkojen nousun myötä ja voi olla, että mahdollisesti/luultavasti lisääntyvä sääntely tiputtaa elinkeinomahdollisuuksia metsätiloista pientilallisten kohdalla. Toisaalta voi olla myös, että kaikenlainen biopohjainen talous kasvaa tulevaisuudessa ja metsät ja maapohjat muuttuvat arvokkaammiksi. Myös metsätilan sijainti (asutuksen läheisyys, luontokohteiden läheisyys, näköyhteys) saattaa korostua jatkossa.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Metsätilat ovat entistä puustoisempia, joka osaltaan hintoja nostaa. Etelä-Suomessa nykyisin puustoa keskimäärin yli 100 kuutiota/ha. Kolmekymmentä vuotta sitten oli n. 70 m3/ ha.  Uskon alle 100 000 € tilojen hintojen jatkavan nousuaan, koska  tunnen monia metsän ostoa mieliviä , joilla kyseinen summa on valmiina. Isompien yli 200 000 € tilojen osalta varmaan hintakehitys riippuu korkokannasta ja sijoistusrahastojen ostohalukkuudesta.  Turvepohjaiset metsätilat todennäköisesti jatkossa eivät ole kiinostavuudetaan  metsätalouteen suuntautuvien ostajien listalla. Tarjonnan ja kysynnän  nykyinen epätasapaino nostaa tällä hetkellä hintoja entisestään, kun maata on rajallisesti.

     

    Sulli

    Kaupungistumisen myötä yksityishenkilöt tulevat vähenemään ostajien joukosta. Kosketus metsiin siirtyy lähinnä retkeily- ja kansallispuistojen puoleen, ei toisen tai kolmannen polven kaupunkilainen muuta halua. Ei ainakaan kiinnittää varojansa johonkin outoon ja yleisen (viherilmastokriisi)mielipiteen mukaan negatiiviseen  ryskämiseen jossain periferiassa.

    Rukopiikki

    Kun seuraa mihin hintaan metsää ja yleensä ihan kaikkea nykyään ostetaan, niin ei voi olla tulematta johtopäätökseen, että ylimääräistä rahaa on enemmän kuin koskaan ja ihmisillä on kova hinku saada se tungettua vaikka puun tai kiven koloon kun ei sitä nuotiolla polttaakaan kehtaa.

    Jean S

    Juuri näin on. Rahalle pitäisi saada tuottoa jostain, ja kun korkoakaan ei saa enää oikeastaan mistään, raha kanavoituu turvallisena pidettyihin kiinteistösijoituksiin ja ns. arvo-osakkeisiin. Molempien hinnat ovat pilvissä. Jos lainaraha olisi kalliimpaa (terveen hintaista), hinnat todennäköisesti laskisivat.

    Oli muuten kiinnostava uutinen jossain, että Helsingissä on myynnissä enemmän vanhoja yksiöitä kuin aiemmin. Uutisen mukaan kyse olisi siitä, että kiinteistösijoittajat kotiuttaisivat voittoja, mutta tosiasiassa on varmaankin kyse siitä, että tavara ei mene enää kaupaksi aivan entistä salamavauhtia. Kiinteistösijoittajathan ovat keskittyneet veroetujen takia uudiskohteisiin. Liekö siis lama kolkuttelemassa ovelle?

     

    tamperelainen tamperelainen

    MTssä tänään juttua metsärahastoista.Nyt rahastot jo soittelevat metsänomistajille ja kyselevät myyntihalukkuudesta,hinnat edelleen nnousussa.P-Karjalassa enään 23% metsätilojen kauppasummasta tulee yksityisomistajilta.Paikallisen MHy:n toiminnanjojtaja näkee rahastot riskiksi.Ulkomaiset pääomasijoittajat voivat ostaa rahastojen metsiä hiilinieluiksi ja ne siirtyvät silloin pois metsäteollisuuden käytöstä !

    Apli

    Metsätilojen hintojen nousu tuskin loppuu ihan heti, siitä pitää moni asia huolen, tosiaan ylimääräsitä rahaa on enemmän kuin koskaan, sellutehdas investoinnit, turpeen korvautuminen puulla, puu rakentamisen suosion kasvu, hiilinielut, rahastojen osuuksien kasvu kaupoissa yms yms..

    metsa1980

    Rahastojen myyntiä ulkomaille tulee tapahtumaan lisää kunhan rahastot vain saavat kasvatettua ”portfoliotaan” aina tarpeeksi suureksi myyntikuntoon. Tämä on mielestäni täysin selvää. Rahastoja omistavat saavat näin suunnilleen lupailtuja tuottoja. Aina seuraavilla omistuskierroksilla rahan omatunto (jos sitä nyt edes on..) hieman laimenee kunnes se katoaa.

    On hyvin mahdollista tosiaan, että jossain vaiheessa laajatkin omistukset päätyvät yritysten/rahastojen hiilinieluiksi ja toisaalta riskejä on myös hakkuiden yms. suhteen. Sanotaan näin, että 5-20 vuoden tähtäimellä Suomen metsäomaisuus on hyvin eritavalla jaettu kuin tällä hetkellä. Lobbausvoimaa tulevilla isoilla pääomilla tulee olemaan metsien käyttöönkin. Odotetaan vain, että valtio ja seurakunnat jne. alkavat myymään alueitaan ja Vapohan toteuttaa tätä valtion puolesta jo ahkerasti. (Vapon tilanne on muutenkin ihan päätön kun tilamyynneillä saadaan tulosta ja käytännössä kaikki menee vain oman toiminnan pyörittämiseen ja ”uuden liiketoiminnan kehittämiseen.” Mutta tämä on jo toinen keskustelu eikä liity tähän).

    Tälläinen voisi olla sellainen negatiivinen näkymä ja mielestäni myös realistinen. Suomen tulisi keskittyä raaka-aineidensa pitkäjänteiseen kehittämiseen kuten metsien kohdalla on aikaisemmin toimittukin. Uskon, että metsärahastot saattavat vaikuttaa oleellisesti alan toimintalogiikkaan.

    mehtäukko

    ”…P-Karjalassa enään 23% metsätilojen kauppasummasta tulee yksityisomistajilta.Paikallisen MHy:n toiminnanjojtaja näkee rahastot riskiksi.Ulkomaiset pääomasijoittajat voivat ostaa rahastojen metsiä hiilinieluiksi ja…”

    Myhistyksen H Välimäellä on toisaalta ristiriitainen kaksoisrooli. Metsätiloja hän kehottaa kilpailuttamaan etteivät ne luiskahda kenellekään ”edullisesti”. Jos ostajana on metsätalousyrittäjä, eipä siinä oikein nokkaansa pitemmälle ajatella.

    No, myhistys kuittaa välityspalkkionaan isomman potin kun hinnat killutetaan hävyttömän korkeiksi.

    derHorst

    Metsätilojen hintakehityksessä on kaksi isoa muuttujaa, jotka vaikuttavat. Lyhyellä aikavälillä tärkein on keskuspankin harjoittama ’elvytys’, jossa painetaan joka päivä lisää rahaa. Lisääntyvä rahamäärä painaa korkoja. Mutta johonkin se pääomakin hakeutuu, mikä selittää mm. rahastokysynnän kasvua. Ja kun rahastoja kysytään, niin nehän kasvavat, vaikka sitten metsätilamarkkinoille hinnalla millä hyvänsä. Heidän ansainta ei ole kiinni metsän tuotosta, vaan rahasto-osuuksien myynnistä. Ylös menevillä asioilla vaan on taipumus tulla joskus alaskin.

    Toinen iso tekijä tuon keskuspankkikuplan joskus tyhjennyttyä on kaupungistuminen. Se on ratkaisevassa roolissa, kun pohditaan metsätilakysynnän (myös metsärahastojen kysynnän) määrää ns. talouden normaalitilassa. Tuttuihin asioihin on helpompi sijoittaa. Jos omistus kaupungistuu, niin konkreettinen metsäosaaminenkin pikku hiljaa heikkenee. Tuo siis sillä oletuksella, että rahastot eivät ehdi ostaa niin paljon pinta-alaa tämän nollakorkokauden aikana, että pääsisivät määräävään omistaja-asemaan valtakunnassa. Veikkaan, että eivät määräänsä enempää ehdi ostaa. Kaupungistumiseen liittyy myös nurkan takana vaaniva työvoimapula metsisiin käytännön ammatteihin ainakin syrjäisemmillä seuduilla. Raivaajia ja konekuskeja on yhä vaikempi löytää.

    Pitkällä aikavälillä ja talouden normaalitilassa metsätilojen hinnat tulevat seuraamaan metsästä saatavaa tuottoa yhä enemmän. Nostalgiametsät vähenevät toisen polven kaupunkilaisten kohdilla.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 33)