Kyllä eri puulajeilla on erilaiset vaatimukset maaperän laadulle kuten happamuus, ravinteisuus ja kosteus. Hyvä esimerkkipari on raudus ja hies: näistä hies menestyy myös hienojakoisella ja soistuvalla maalla.
Periaattessa tuollainen nielupelto (eli nopean energiapuukierron viljelmä) voisi olla hyvä suojavyöhyke pellon ja vesistön välissä, mutta raskasmetallien kulkeutuminen vesistöön pitäisi estää.
Kiertotalouden nimissä olisi hyvä saada lietteen typpi ja fosfori palautettua ruuan tuotannon käyttöön, jos vain metallien poisto lietteestä onnistuisi. Myös biokaasutus on hyvä mukana repertuaarissa.
No Veli Pohjonen tarkottaa,että kyse on energiaan tuotannosta lyhytkiertopuuta hakevoimaloihin,ei ruuan eikä rehun tuotannosta .Nieluviljelmä,ekologinen harava.Ruotsi ja Tanska edellä Suomea nyt
Viisaampaa väkeä siellä Ruotsissa. Täällä esim. hypridihaavan viljelijä pidettiin alkuun lähinnä pöljänä. Rikkaruohon viljelijänä yms. Kuitenkin tuottoisa ja monipuolinen kauppalajike. Latvusmassa erittäin hyvä energiajae lisäksi. Kokemusten myötä harmillista että yhteistyökumppani lopetti taimien toimitukset. Nyt on tyydyttävä rauduskoivuun joka selvästi on vaatimattomampi kasvunopeudestaan. Mutta minun aikanani onneksi h-haapakin elää mainiosti mukanani.
Veli Pohjolan mukaan energipajuu perustuva voimala/pajupelto järjestelmä olisi 500 ha pajukkoa ja 1-5 MW voimala. Oletetaan, että voimalan teho olisi 5 MW, jolloin vuotuinen sähkön tuotto olisi 40 GWh. Voi kuitenkin olla, ettei 500 ha alue pysty tuottamaan pajua niin paljoa, että ko alan pajutuotolla saataisiin sähköä 40 GWh/a. Lauhdevoimalakäytössä vaatisi pajuenergiaa 100 GWh/a.
Aurinkoenergiakenttä on varmasti jo varteenotettava kilpailija pajukolle. Ihmisperäisten jätevesien sisältämien ravinteiden kierrätyksen järjestäminen tuossa oli se kiinnostava asia, ei niinkään energian tuottaminen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.