Voisiko MTK julkistaa sellaisenaan kommenttikierroksella jättämänsä lausunnon laista?

Kolumnissa Aarre-lehdessä 4/2013 Aaltoila kirjoittaa:

”ylitiheät hirvi- ja porokarjat muuttavat metsämaisemia rajummin kuin koskaan.” … ”Hirvenlihan tuotanto toisen maalla on maan tapa. Koivun ja haavan, paikoin männynkin kasvatus on liian hankalaa.” … ja tahti vain paranee:”Maiseman muutos on pieni pulma verrattuna ekologiseen tuhoon, jota tutkitaan mutta josta tiedeyhteisö ei uskalla keskustella.”

Muuten samaa mieltä, mutta pitäisin ennemminkin ongelmana, en tiedeyhteisöä, vaan sitä miten heikosti tutkimustuloksia käytetään päätöksenteon apuna. Ei niin että tulokset sanelisivat päätöksen, vaan niin että ne olisivat aidosti poliittisen prosessin apuna.

Tilattuja raportteja (tyyliin Himanen) ei tarvita, vaan toimivat jokapäiväiset yhteydet ministeriöistä sektoritutkimuslaitoksiin. Tietoa saa niistä ilmaiseksi kun vaivautuu kysymään!

Holtittomasta, tuhoisasta sorkkaeläinlaidunnuksesta on puhuttava, sillä vaihtoehto on vaikeneminen, johon juuri nämä edellisen kommentoijan ( metsuri-motokuski) kaltaiset barbaarit tietoisesti ja järjestelmällisesti tähtäävät.

Tälläkin palstalla tuo sakkakupin pohja on alkeispsykologisella manipuloinnillaan saanut muutamia joskus ihan järkevänoloisiakin kääntymään itseään vastaan.

Muutama on jopa sepustellut neitimäisesti: ”Jokohan minä olen tuosta sorkkaeläinlaidunnuksesta liikaakin kirjoittanut”.

Ottakaa reppanat vaarit ja muut tanelit ihan itse itseänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää.

Der Steppenwolf

Aiemmin avaamastani kekustelusta hirvenmetsästyksestä ja sen maksullisuudesta sain muutaman kipakan vastauksen.
Pienen metsän omistajana ja kustannusten kantajana miunullakin on oikeus antaa vastineeni tähän yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden keskusteluun.

Kritiikkini kohdistuu lähinnä niihin kustannuksiin joita hirven metsästyksen suosiminen minulle asettaa.
Se vuoksi olen yleisesti sitä mieltä että metsänomistaja on oikeutettu korvaukseen tästä laidunnuksesta, tavalla tai toisella.

Keinoja on useitakin.
Eräs on se että sallitaan metsänomistajan vapaasti vuokrata kenelle hyvänsä
Organisoidaan metsästyssafareita vaikkapa ulkomaalaisille ja vuokra-aika lytkin ja saalismaksu
Sallitaan kaupallinen metsästys myyntiin ilman hyvävelikerhoja.
Sallitaan metsänomistajan metsästää ja metsästyttää omilla maillaan.

Jos olisin karjankasvattaja ja ajaisin karjani naapureiden metsiin siitä vasta älämölö noususi.
Vai että pitäisi vielä lisää talousmetsiä rauhoittaa laidunnusta varten.
Vaikka osa metsäpohjistani on soveltuvaa männyn koivun ja haavan kasvatukseen ei sitä voi vahinkoriskin vuoksi vakavasti ajatellakaan.

Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden piikkiin ajetaan myös kaupallista marjanpoimintaa.
Samoin moottoriajoneuvoilla sallimiseen pakottamista.
Palataan näihin kahteen myöhemmin.

Se että maaseudulla ajellessa saattaa luontasesti uudistuneena jokunen haavan raippa kasvaa on mahdollista. Männikot ovat turvassa vasta 5-8 metrin valtapituudella.

Tieltä katsottuna saattaa harhakuva syntyä. Minulla on kohtuullisen vilkkaan tien varressä männikkö näennäisen hyvin onnistunut, mutta mesässä raiskio.
8 hehtaarin alue on onnistuneesti laidunnettu siten ettei siitä tule kunnon tukkia missään vaiheessa.
Sekö ei ole riittävä hintä hirvisopalle?

Moottoriajoneuvoilla metsässä ajelua ajetaan myös metsänomistajien riesaksi. Sen pitäisi metsänomistajan puolelta olla ”yhteiskunnallisesti hyväksyttävää.”
Aluksihan se on vain moottorikelkkareitti joka pakkomuutetaan pian ypärivuotiseksi mönkijä ja motokrossireitiksi.
Itse en anna edes retkeilyreitille lupaa, sen vuoksi että niitä on sitten helppo laajentaa.

Jos reitti kulkee maitten läpi kohta ollaan rajoittamassa metsän omistajan oikeutta metsän hakkuuseen ja uudistamiseen koska maisema muuttuu.

Kaupallinen marjastus ja sienestys on mielestämi myöskin ulkona perinteisestä jokamiehenoikeus käsitteestä.
Miksei meillä sitten olisi jokamiehen metsästys ja kalastusoikeuksiakin.