Kylläpä se pistää nyt hymyilyttämään kun 27 vuotta sitten lähti ”helppoihin ja siisteihin sisähommiin”.
Pontimena oli moiseen se, kun raivaili vanhoja ojalinjoja lokakuisessa räntäsateessa. Välillä mulahtaen haaraperiä myöten hyiseen, sammaloituneeseen ojaan.

Kun reilu neljännes vuosisata on takana sisätöitä, niin aika kultaa muistot ja mielellään lähtee hakemaan virkistystä metsätöistä viikonloppuisin ja lomilla.

No onhan nykyisen työn hyviä puolia se, että aika usein saa heittäytyä työnsä ääreen pitkäkseen. Asiakas herättää viimmeistään silloin kun kuorsaus alkaa kuulua.