Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Niimpä. Onneksi ne taimikot kasvaa aika hyvin sopivilla mailla. Juuri kävin katsomassa pojan kanssa 2014 harvennettuja kuvioita jotka pitäisi nyt korjata pois. Ainoa ongelma on, että ovat sekapuustoja, pitäisi männylle ja koivullekin löytää maksuhaluja
Alueelliset puun yhteismyynnit; 1970-luvulla huomattiin jo, että yksittäinen metsänomistaja oli liian heikko ostajien edessä. Metsänhoitoyhdistykset (Mhy) ja MTK alkoivat organisoida alueellisia puun yhteismyyntejä eli leimikkopooleja.
Naapurit ja saman alueen metsänomistajat yhdistivät hakkuuaikeensa. Yhdistys kilpailutti esimerkiksi 50 leimikkoa yhtenä isona könttänä teollisuudelle. Ostajien oli pakko maksaa ”tukkualennuksen” sijaan tukkulisää, koska ne saivat kerralla valtavan määrän puuta tehokkaasti samalta alueelta.
Mikä sen lopetti? – Kilpailulainsäädäntö tiukentui EU-aikana, ja teollisuus alkoi syyttää järjestelmää kartellimaiseksi. Vaikka laki sallisi edelleen logistisesti tehokkaat yhteismyynnit, toimintamalli ajettiin pitkälti alas ja markkina sirpaloitui takaisin yksittäiskaupoiksi.
Tornator on Suomen suurin yksityinen metsänomistaja, jonka suuromistaja ja pääasiakas on Stora Enso. Suuren kokonsa ansiosta se pystyy takaamaan tehtaille tasaisen, jättimäisen puuvirran ja sopimaan pitkäaikaisista toimitussopimuksista. Tämä antaa sille valtavan markkinavoiman ja kyvyn vakauttaa ( polkea) hintoja omien intressiensä (ja teollisuuden) mukaisesti.
Metsänomistajien yhtiö voi olla vastavoimana. Koska yksittäinen metsänomistaja on markkinoilla pieni tekijä, suuret ostajat pystyvät usein sanelemaan hinnan. Perustamalla oman markkinointiyhtiön tai poolin metsänomistajat niputtavat puumääränsä yhteen. Tämä luo markkinoille tasapainottavan vastavoiman ja mafian kaltaisen oligopsonin murtaminen, mikä on kilpailuoikeudellisesti sallittua ja usein jopa suotavaa markkinoiden toimivuuden kannalta.
Leimikoita on sekä hyviä, että huonoja. Yhteismyynti saattaisi vaikuttaa, että puuta ostetaan jollakin keskihinnalla. En haluaisi olla kimpassa, jossa myydään Perkon puuta. Sama pätee varmaan kaikkiin muihinkin ammattimaisesti puutaan kasvattaviin.
Tietysti yksi syy on myös metsäpalvelusopimukset. Joku etäällä tilastaan asuva haluaa asioida tutun firman kanssa.
Turha demonisoida koivua ja mäntyä. Jos jossain päin Suomea ei mäntytukki kiinnosta, toisella puolella siitä saattaa saada koviakin hintoja. Lisäksi voivat muistakin puutavaralajeista maksaa kovia hintoja samassa kaupassa. Jollain saattaa olla hetkellisesti kiintiöt tai varastot täynnä, niin ei se tarkoita tietyn puun olevan hyljeksitty. Jättäkää ihan rauhassa vaan niitä koivuja taimikkoon kasvamaan. Jo ihan metsien tuhojen kestävyydenkin takia.
Iso kesäkorjuukelpoinen leimikko hyvän tien vieressä ja lyhyellä kuljetusmatkalla, on ostajien mieleen parhaillaan. Kasvaa siellä sitten kuusta tai mäntyä.
Suurena ”pinta-alana” myyjänä, Timppa yli 500 hehtaarin metsänomistajana tunnistat aivan oikein leimikoiden laatuerojen merkityksen, mutta nykyisessäkin järjestelmässä syrjintää ja jopa huomaamatonta huijausta tapahtuu niillekin jatkuvasti pimeässä.
Ostajat hyödyntävät etäomistajien luottamusta ja sitovia metsäsuunnitelmalla, metsäpalvelusopimuksia maksaakseen yksittäiselle myyjälle markkinatilannetta halvempaa hintaa, minkä lisäksi puiden tukkiosuuksien mittauksissa sekä katkonnassa (kuten tukkimittojen muuttamisessa kuitupuuksi) tehdään piilossa päätöksiä, jotka voivat maksaa sinulle tuhansia euroja ilman, että kukaan valvoo etuasi reaaliajassa.
Ammattimaisessa yhteismyynnissä ei suinkaan sekoiteta hyvää ja huonoa puuta samaan keskihintaan, vaan siinä nimenomaan käytetään suuren puumäärän tuomaa vipuvoimaa siihen, että jokainen leimikko pisteytetään ja hinnoitellaan sen oman todellisen laadun mukaan, jolloin parhaat leimikot saavat kaikkein korkeimman tukkilisän.
Miksi kukaan ammattimainen metsänomistaja siis kieltäytyisi sellaisesta uudesta kauppamallista, joka takaisi entistä avoimemman, reilumman ja tutkimuksiin perustuvan huippuhinnan juuri oman leimikon todellisen arvon mukaan?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään