Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Metsänomistaja voi nauttia suuruuden ekonomiasta kun kasvattaa leimikoittensa ja kuvioidensa kokoa. Lisäksi voi kysellä naapureilta myyntiaikeita; ostaja hankkii ehkä mielellään lisää samalta alueelta kun koneiden siirrot lyhenevät ja puusuman koko kasvaa.
Yritysten puunhankintalogistiikalle hiukan vaihtoehtoista myyntitapaa tarjoava on mhy:n korjuupalvelu, jonka toimitussopimukset antavat pientenkin erien myyjille mahdollisuuden päästä isompaan puuvirtaan mukaan.
Olen Perkon kanssa samaa mieltä, että metsänomistajilla tulisi olla puukaupparintamalla enemmän yhteistyötä, toki kilpailulainsäädännön puitteissa. Keskittämällä leimikkoja ostajakin saa logistisista etuja. Tietenkin yhteistarjouspyynnöissä jokaisen leimikko hinnoitellaan erikseen, ja ostajat laittavat tietenkin omia ehtojaan jos vaikka keskittymä supistuu. Mhy:t jossainpäin tekevätkin keskitettyjä tarjouspyyntöjä. Raakapuun hinnat näyttävät olevan lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna kohtuullisilta, mutta kun verrataan vaikkapa kuitupuun ostovoimaa 80-lukuun niin heikkohan tuo hinta ja tulokehitys on .Metsänomistajan siivu kokonaiskakusta on kaventunut.
Nykyisen järjestelmän suurin valuvika on siinä, että vanhat historian virheet ja puukaupan kuprut toistavat itseään, koska markkinoilta puuttuu metsänomistajan puolta aitoon tulokseen asti ajava voima. Metsänhoitoyhdistykset perustettiin alun perin jakamaan neuvoja ja edistämään metsänhoitoa, eikä niiden organisaatiota tai toimintamallia ole koskaan viritetty aggressiiviseen, tukkutason markkinointiin tai teollisuuden kanssa tasaväkiseen korjuukilpailuun.
Aukonjatkumot, muut historian huonosti hoidetut jämämetsät tai ”tiheiköt” epäonnistuneet leimikkokaupat pidetään varoittavina esimerkkeinä, unohdetaan usein, että tilanne on seurausta juuri tästä neuvontajärjestelmän hampaattomuudesta.
Ilman modernia, pelkästään myyjän etua ajavaa kokonaista logistiikka- ja myyntiorganisaatiota yksityinen metsänomistaja jää jatkossakin yksin teollisuuden koneiston rattaisiin, jolloin vanhat virheet toistuvat kaupasta toiseen.
En kyllä halua henkilökohtaisesti mitään kolhoosi toimintaa. On metsänomistajallakin vastuu eikä sitä voi aina vierittää muualle. Itse olen ratkaissut sen niin että tarjoan tuotetta eli puuta ostaville organisaatioille riittävän isoina kokonaisuuksina, helposti saatavana ja laadukkaana. Hieman joskus joutuu tähän investoimaan mutta minusta se kannattaa. Kun volymit kasvaa niin investoinneilla saadut lisäeurot kertaantuvat pinta-alojen kasvaessa, aika yksinkertaista. Minusta tuntuu kun lukee Perkon juttuja niin Perkon tuottamalle tuotteelle ei ole oikein kysyntää tai ainakaan siitä ei olla valmiita riittävästi maksamaan. Ehkä silloin kannattaa miettiä vaihtehtoista toimintaa.
Juuri näin. Isoja hyvin hoidettuja leimikoita, niin tarjouksia tulee ja valitset parhaan. Hoidetaan myös ennakkoraivaukset valmiiksi jo ennen kuin leimikkoa edes myyntiin laittaa. Kun tuote on kunnossa sitä on helppo myydä, pätee myös puukauppaan.
Juuh, tuote pitää olla kunnossa niiin se on helppo myydä. 400 motin kuusitukkileimikko, kesäkelpoinen etelä Suomessa on aina helppo myydä ja tulee paljon hyviä tarjouksia.
Kyllä vaan, myös kannattaa huolehtia että palstojen metsätiet on hyvässä kunnossa, ja läpi vuoden käytössä sillä on suuri merkitys kun menet tarjoamaan leimikkoa myyntiin..
Juuri näin, kuten Apli edellä totesi. Ei riitä, että itse leimikko olisi korjattavissa huonoillakin keleillä, vaan puutkin on saatava sieltä saman tien jalostukseen.
Ennakkoraivaus maksaa helposti 400-500€/ha, Omallakin työllä on hinta eikä kaukana olevalle tilalle välttämättä pysty itse ennakkoraivausta tekemään. Ensin kannattaa selvittää kuinka välttämätön ennakkoraivaus kohteella on.
Jos tarvetta on niin leimikkoa voi silti tarjota raivaamattomana ja katsoa mitä tapahtuu. Energiapuunostajat voivat ehkä hyödyntää pienemmän puuston, joka olisi raivattu maahan tai ostaja voi tehdä ennakkoraivauksen omaan piikkiinsä.
Metsänhoitoyhdistykset tai yhteismyynnit eivät ole kenellekään pakollisia, vaan jokainen saa myydä puunsa miten haluaa. On silti utopistista ajatella, että yksittäinen pientilallinen pystyisi neuvottelemaan tasaväkisesti globaalien jättien kanssa. Teollisuus hyötyy hajautetuista markkinoista, ja ilman minkäänlaista myyjien joukkovoimaa etenkin kuitupuun (propsin) hinta painuu herkästi alas. Kyse ei ole ”kolhoosista”, vaan markkinatasapainon hakemisesta suuryrityksiä vastaan. Virossa on esimerkkejä hinnan korjauksesta.
PS; Kemin ”varttitunnin pyöritys” tarkoittaa noin 250 kuutiometriä puuta. Se vastaa noin neljän suuren puutavararekan täyttä kuormaa tai muutaman hehtaaria hyvää harvennusmetsää – eli yksittäisen pientilallisen koko leimikko todella katoaa tehtaan uumeniin minuuteissa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään