Puunostajat sanelevat ehdot metsäkoneen koppiin, jos kysyttäisiinkin metsänomistajilta kuka sanelee, päättää, kuinka metsää hakataan, olisiko kyselyn lopputulos sama ?
Suorittava edellä asiaa pohjusti, osa metsäkoneyrittäjistä pakkorakosessa. Velkaisen on vaan jatkettava parempia aikoja toivoen. Vararikot tulevat tällä menolla lisääntymään, ala myös keskittynyt isompiin yrittäjiin. Kyllä se isokin aikansa punaisella savotoineena nurin menee, jolloin tulee iso ruumis.
Voisiko ” vararikko ” siirtyä tunnemaksi jos koneiden käyttöikää jatkettaisiin 1-2 vuotta pitempään. Kolmen valtamerkin myyjät tekee yhä lisääntyvissä määrin koneiden huoltosopimuksia, eli merkkihuolto käy päivittämässä koneet määrä välein ?
Olisiko avain konekannan parempaan kannattavuuteen teho työtuntien lisääminen / vrk, toistuvasti pienikokoisten leimikoiden korjuuseen tällä lienee kumminkin pienempi hyöty ? ?
Tuo on varmaan kaksi piippuinen asia. Yleensä aktiivikäytössä motojen käännekohta on noin 10 000 tunnissa. Sen jälkeen alkaa remonttikierros. Yleensä tuo saavutetaan muutaman vuoden kuluessa. Samalla koneiden vaihtoarvossa tapahtuu selkeä pudotus. Se että ottaako riskin remonttikierrokselle vai vaihtaako uuteen on jokaisen yrittäjän laskettava. Usein jos remontit joudutaan tekemään vieraalla työvoimalla voi kustannukset nousta merkittävästi niiden muutamien loppujen tuhansien tuntien aikana. Monella yrittäjällä saattaa olla hyvätkin valmiudet koneiden korjaamiseen niin mikä ettei vaihtoa voi myöhästyttääkkin.
En tarkkaan tiedä, mikä on nykykäytäntö urakointisopimuksissa, mutta ainakin se oli vielä hetki sitten MH:n taholta, että sopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi ja uusilla koneilla alettiin. Siis urakoitsija vaihtoi koneketjun kolmen vuoden välein, jos jatkoi MH:lla.
Veikeä tapaus kävi tässä hiljan, kun MH ja MG uusivat urakointisopimuksiaan. Urakoitsijat ja firmat vaihtuivat päikseen. En ole kysynyt, miltä uusi kuvio tuntuu, mutta sattui, että entiseltä MH:n urakoitsijalta tämän uuden koneketju hakkasi aika ison kuvion kasvatusvaiheessa olevaa – omistajan mielestä kolmoskehitysluokan metsää sileäksi. Se meni MH:n leimikon mittaustuloksiin, eli ei tarkkaa puumäärääkään saatu selville.
Mh:n käytäntö on, että netin portaalissa halukkaat tarjoavat asetettuja yksikköhintoja nähden. Jos jollakin on tuoretta rautaa, korkeammalla hinnalla on mahdollisuus voittaa. Hinta,referenssit,laatu ym.seikat painavat vaakassa.
Muilla taitaa olla enempi ”neuvotteluun” pohjautuva sanelu…
Tuo tarjousmenettely on aika erikoista välillä. Vanhalla koneella on turha tehdä tarjouksia. Monesti myös tarjouksen lähtökohtana on tietty konemerkki jota tulee käyttää. Nykyään MH ja yhtiöt kilpailuttavat tarjoukset yleisellä tarjouspyynnöllä. Se kuka tekee yhtiölle sopivamman tarjouksen niin hän voittaa kilpailun. Nykyään ei ole automaatio että vanha saa jatkotilauksen. Onneksi alkaa pikkuhiljaa olemaan myös niin ettei edullisin ole välttämättä paras. Nykyään vaikuttaa työnjälki ja toimitusvarmuus myös paljon.
Noinhan se on. ”Automaatioon” tarvitaan luotettavuutta toiminnoissa, laatua,yhteistyötä kaikin puolin. Halpuus ei mahdollista noita, ja onneksi sellaiset epäterveellisyydet menevät roskikseen.
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.