Keskustelut Tekniikka Raivausveitsen käyttö

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 43)
  • Raivausveitsen käyttö

    En tiedä, kuuluuko tämä osioon Metsänhoito vai Koneet ja laitteet. Molempiin liittyviä aiheita käsittelen ja molemmista toivon muilta kommentteja.

    Kokeilin mielenkiinnon vuoksi raivausveistä pienen taimikon varhaisperkuussa. Neuvomaan en muita vankalla puolen hehtaarin kokemuksella ala, mutta jotain havaintoja kuitenkin tuli tehtyä.

    Yllättävän pätevältä vehje tuntui, koska pahimmillaan reilun peukalonpaksuisen vesakon oletin olevan liikaa tuollaiselle työkalulle. Raivaussahaan verrattuna suurin etu oli ehkä luonnontaimien säästyminen pahimmissa pusikoissa ja siten tietty pikkutarkkuus työssä. Veitsellä on näppärä ennen leikkaamista tarkistaa mitä vatukosta löytyy. Tällä kertaa voimissaan olevia sekä luonnon-, että istutustaimia löytyi ihan kivasti, vaikka perkuu tuli tehtyä vuoden myöhässä. Toisaalta etenkin työn alussa tehojen takia tuli ikävä raivaussahaa, mutta puolen hehtaarin kuviolla ei asialla nyt niin väliä ollut. Tehollinen työaika oli noin yhden työpäivän verran. Muutakin hommaa tuli tehtyä, siksi tuollainen ilmaisu.

  • Gla Gla

    Kunnollisten hanskojen merkitys kävi nopeasti selväksi. Aloitin näppylähanskoilla, mutta ne tahtoivat hiertää sormia. Sileät ja hyvin istuvat (kämmenpuoli jotain kumimaisen tuntuista ainetta) hanskat pelasivat hyvin, vaikka välillä aurinko lämmitti aika hyvin.

    Aiemmin luulin, että raivausveistä valmistaa vain Finnraiva, mutta kokeilemani veitsen valmistaja oli Härmän taonta (www.harmantaonta.fi -> puutarhatyökalut). En tiedä, onko noissa jotain käytännön eroa. Kertoo ken tietää. Google löytää mainoksen, jonka mukaan työtehoseura olisi veitsiä testannut. En kuitenkaan testiä netistä löytänyt. Härmän raivaimen ainoa kokemani puute oli herkäsi löystyvä terän kiinnitysruuvi. Parin tunnin välein sitä sai kiristää, onneksi terä ei kuitenkaan irronnut. Ruuvin voi helposti vaihtaa parempaan, joten ongelmaa tuosta tuskin tulee.

    Puolen hehtaarin vatukon ja paikoin täystiheän puolitoistametrisen lehtipuuston jälkeenkin terä tuntuu leikkaavan kohtuullisesti. Materiaali lienee siis laadukasta, mutta teroitusta en vielä ole kokeillut.

    Käytännössä raja sujuvassa työskentelyssä tuntui olevan n. 2-3 cm paksuisten runkojen kohdalla. Niiden katkaisu ei enää ole täysin vaivatonta, vaikka suht helposti onnistuukin. Finnraiva lupaa veitsen purevan jopa 6 cm runkoihin, jota kilpailevan tuotteen kokemuksiin perustuen hiukan epäilen. Toisaalta kukapa tuollaista perkuuta enää veitsellä yrittäisikään, selvää raivaussahan mestaa se on. Ongelmaksi jäi ainoastaan esim. ojan reunassa löysästi maassa kiinni olevat pajut, jotka nousee ylös maasta, muttei heti katkea. Joskus oli helpompaa kiskaista koko näre irti juurineen päivineen tai sitten rivakalla kahden käden otteella niittää puu viikatteen käyttöä muistuttavalla tyylillä poikki.

    Gla Gla

    Käyttöhjeet neuvovat tarttumaan leikattavaan puuhun toisella kädellä, tarvittaessa taivuttaen jännittämään runkoa ja vetämään veitsellä ylöspäin. Tuo onkin tehokas tapa katkaista etenkin paksumpia puita, mutta alle sentin rungot samoin kuin horsmat, vatut yms. tukevat kasvit saa mielestäni tehokkaammin em. viikatetyylillä niitettyä. Pehmeään heinikkoon ei veitsi pure tehokkaasti, parempi tyytyä polkemaan.

    Tiheimmissä paikoissa heräsi ajatus hieman kyseenalaistaa muutamien julkkisten (Kärkkäinen, Juurikkala) metodeja eräänlaisen kasvullisen jalostuksen suhteen. Heillä on tapana istuttaa tavanomaista enemmän taimia, jotta on mahdollisuus valikoida parhaiten kasvavat yksilöt muiden syiden lisäksi. Minulla pahimmat paikat olivat yhtenäisen vatukon tai puolitoistametrisen pihlajan peitossa, mutta silti pääsääntöisesti noiden alta löytyi hyväkasvuisia, vyötärön korkuisia taimia. Muutaman metrin päässä saattoi olla vähemmän perkuuta vaativa kohta, mutta heikompaa oli myös taimien kasvu väljemmästä kasvupaikasta huolimatta. Tietenkään täysin johdonmukaista tämä ei ollut, mutta usein vesakon ja taimien kasvu korreloi huolimatta siitä, että taimet olivat jo osin jääneet vesakon sisään. Olisiko siis mahdollista, että geneettisiä tekijöitä enemmän taimien kasvuun vaikuttaa hyvin pienipiirteinen (suuruusluokkana aarin kuviokoko) kasvupaikkatekijöiden vaihtelu? Ihan tavanomainen loivapiirteinen mt-kangas oli nyt kyseessä.

    Lasse

    Eikös Raivuuveitsen käytössä ollut suuri loukkaantumisen riski?
    Monelta joka on veistä kokeillut niin on jokin lihas tai jänne katkennut? Varmaan joku muistaa asian tarkemmin.???

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Minun taloudessani on tälläkin hetkellä käytössä noita Raiva-veitsiä viisi kappaletta; sama mokoma on kulutettu loppuun.

    Se on tehty niinsanotusti yhdestä puusta; kestää hyvin vääntöä ja on nopea ja helppo teroittaa. Leikkaa vaivattomasti poikki 60-millisen rungon.

    Käytämme varhais- ja myöhemmin reikäperkaukseen kuusikoissa, jotka hyötyvät kohtuullisesta lehtipuuvarjostuksesta ja ennenkaikkea niiden luovuttamasta runsaasta emäksisestä karikkeesta (parantaa maan viljavuutta ja nopeuttaa ravinteiden kiertoa).

    Samoin hirvien raiskaamissa männyntaimikoissa (muitahan ei nykyisin olekaan), joissa sekalaisesta jämäkasvustosta yrittää kehitellä edes välttävää, jossa hommassa Raiva on ylivertainen.

    Gla Gla

    Lasse: ”Eikös Raivuuveitsen käytössä ollut suuri loukkaantumisen riski?
    Monelta joka on veistä kokeillut niin on jokin lihas tai jänne katkennut? Varmaan joku muistaa asian tarkemmin.??? ”

    Kyllähän siinä riski on olemassa. Kun itseä kohti terää vedetään, saattaa vahinko sattua. Ja kun päivän on seurustellut aukon lämmössä paarmojen kanssa, ei riski ole enää teoreettinen. Jos kuitenkin malttaa työskennellä hosumatta, määrätietoisesti ja itsestään huolehtien (etenkin lämpimässä tauot ja juotava), ei vahinko pitäisi kovin todennäköinen olla. Kannattaa silti työtekniikkaa pohtia turvallisuudenkin suhteen.

    Venähdyksiä tai muita vastaavia tapauksia tietenkin voi myös sattua, mutta tuskin raivaus on mitenkään erityisen riskialtista sen suhteen.

    Lasse

    Sisaruksieni olkapää remontteja sivusta seurannut (toimistotyöntekijöitä) niin minä en ainakaan suosittele kenelläkkään raivausveitsiä.
    Jokin kalvo jos vanhemmalla iällä olkapäästä repiää niin sen jälkeen sitä onkin loppuikänsä ykskätinen. Tuskallisista ja pitkistä korjaus yrityksistä huolimatta.

    Anton Chigurh Anton Chigurh

    Parikymmentä vuotta on noita Raivoja tullut käytettyä eikä yksikään väärä kalvo ole toistaiseksi revennyt. Olkapäätkin ovat ihan kunnossa. Ja päät yleensäkin.
    Lihakset ovat käyttöä varten.

    Tämän trooppisen päiväeläimen kuuluu olla liikkeessä eikä istua paikallaan perseellään kuin simpukka veden alla.

    Metsäkupsa Metsäkupsa

    Raivausveitsi on erittäin kätevä työväline taimikon hoidossa.Itse käytän sitä heinäykseen,vesakon reikäperkaukseen,poikaoksien ja haaralatvojen poistoon jopa kolme metrisiin taimiin.Vuosikymmenen kokemuksella voin tähdentää raivausveitsen terän terävyyden tärkeyttä.Oikealla työtekniikalla paikat eivät säry,rempomalla varmaankin olkapäät saa runneltua.

    tamperelainen tamperelainen

    Originaali raivausveitsessä terä hitsattu varteen.Härmän Taonnan viikatteessa myös heppoinen siipimutteri-pultti-yhdistemä löystyy.Sopivankokoisella letkuklemmarilla nuljuaminen loppuu

    Leevi Sytky Leevi Sytky

    Gla sanoi ettei ole kokeillut vielä teroitusta. Teroitus tapahtuu ”liipalla” ja se kannattaa tehdä jopa tunnin välein. Kastele liippa (hiomakivi) ja hio terää molemmilta puolilta. Kokeile terävyyttä peukalolla. Tylsyneen ja terävän eron hoksaa selvästi.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 43)