Rauduksen kasvatus

Se on jännä juttu, että laadultaan parhaat raudukset kasvavat sekapuuna.

Kymmenen metrin sähkölinja on sen verran leveä, että koivu saattaisi hyvinkin ehtiä mukaan ja saada tarpeeksi valoa. Kuusi tai koivu kannattaa istuttaa, ja satsata siihen kasvun parantamiseen. Eli kunnon mättäät, Glyfosaatilla juusistokilpailu pois, ja vähän apulantaa vuosittain. Voi hyvinkin saada sen valmiin taimikon kasvussa kiinni.

Puhutaan koivunkasvatuksen kannattavuudesta sen kasvunopeuden kautta. Valitettava tosiasia tähän viimeisimpäänkin hintahuippuun on että alle 60v kuusikoiden päätehakkuun runkohinta oli meidän alueella korkeampi kuin koivun erikoistyven hinta. Vaikka koivun ostaja tällä hetkellä ostaa myös pikkutukkia. Ei vaikka mitenpäin haluaisi laskea, saa koivusta nykyhinnoilla kannattavampaa kuin kuusella.

Ja silti meillä ensi keväänä istutetaan koivua kaikkein eniten.

Emme tiedä sitäkään, miten pitkä kuvio sähkölinjasta tulisi. Todennäköisesti 10 m leveä linja ei kovin suurta pinta-alaa vie eli ns. normaali kannattavuuslaskenta ei tässä ole ykkösasia. Itse haluasin tuollaisen arven metsässä kasvamaan puuta erään nimimerkin määritelmän mukaan ”kustannuksista välittämättä”. Mutta kaksi muutakin vaihtoehtoa on.

1. Saako tuohon luontevasti tien tai ajouran? Latvusmassojen kuljetus vaatii 7-8 m tilaa, joten kovin paljon ylileveä se ei siihen olisi. Istuttaa sitten vaikka yhden puurivin ajouran reunaan.

2. Hakataanko pohjoispuolen kuvio mahdollisesti n. 10 vuoden sisään? Silloin linjan voisi yhdistää tuohon aukkoon.

Onko linjalla luontaisia taimia, ihan sama mitä puulajia?

jupesalle totean, että myös noissa korkolaskelmissa pitää, -kuten  eri puulajien kasvu- ja kiertoaikavertailuissakin, olla itselleen ehdottoman rehellinen. Nyt kun olen ehtinyt aivan käytännössäkin verrata kiertoaikaisia tuloksia myös kaikkine kustannuksineen koivun ja kuusen kasvatuksesta vastaavilla maapohjilla ja samoilla puumarkkina-alueilla, on joutunut myöntämään itselleen vastoin vahvoja ennakkokäsityksiä joitakin tosiaasioita. Jos esim. verrataan kuusen ja rauduskoivun uudistamista, kuusi on ylivoimaisesti helpoin ja halvin, ja koivu vastaavasti työläin ja kallein. Nykyisillä taimilla ja maanmuokkausmenetelmillä kuusen ja koivun taimimäärät ovat liki samat, mutta koivun taimet ovat kalliimpia, mutta vasta sen jälkeenhän ne kustannukset erkanevat toisistaan täysin. Kuusi ei tarvitse 2 x vuodessa, jopa viiden vuoden ajan tehtävää Trico-käsittelyä tai sähköaitaa alueen ympärille. Myös myyrätuhoriski on kuusella hieman pienempi. Koivuntaimikon varhaisperkauksen ja taimikonhoitojen ajankohdissa ei ole lainkaan ajallista joustovaraa, mutta kuusella puolivarjopuuna on sentään pari vuotta. Jos taas mennään puumarkkinapuolelle, koivun hyvät kysyntä- ja hintasyklit ovat kuuseen verrattuna olleet ainakin viimeiset 50 vuotta lähinnä hetkellisiä. Mikään nyt nähtävissä oleva seikka ei ole tätä asetelmaa muuttamassa, vaan kuusen kysyntä maailmalla on näillä näkymin jopa lisääntymässä.