90-luvun lopulla tuli huonosta nostosta alaselkään paha välilevyn pullistuma, ja pari kuukautta menikin sitten kovalla alustalla maatessa ja kattopaneleita laskiessa, kunnes tuli aika opetella uudelleen kävelemään, koska vasen jalka oli hervoton kuin kasteluletku ja kivut ihan helvetilliset.
Kiropraktikko sai onneksi selän siihen kuntoon, että sen kanssa on jotenkin pärjätty.
Etenkin keväisin tahtoo tulla muistutus vanhasta vaivasta ja viikko siinä sitten taas menee ähkiessä.
Välilevyn pullistuma taitaa kuitenkin olla niitä aniharvoja vaivoja, joka vanhemmiten vähän helpottaa.
Kolmessa viikossa on nyt tullut poltettua raivurin bensaa litroissa enemmän kuin miehellä on ikävuosia mittarissa, joten kyllä sen selän kanssa jotenkin pärjää!

Jos selässä on todellakin välilevyn pullistuma niin missään nimessä kiropratikkoa ei saa käyttää. Ainostaan lepo ja sellainen liikkuminen jonka kivutta voi tehdä niin käy.

Jos selän kivuista on epäselvää niin magneettikuvaus on ainoa joka antaa varmuuden.

Meidän perheessä on selkää leikattu kaikkiaan viisi kertaa joten kipu on meillä aika tuttua hommaa. asiasta voisi kirjoittaa paljonkin ja sen olen huomannut että käsitteet ja etenkin hoitotavat menevät aika usein peileen.

Lähes kaikilla ihmisillä on selkäkipuja. Joillakin syyt voi olla selässä , jaloissa, hartoissa, vatsalihaksissa ja jne.

Aina joskus. Raivaussahavaljaat on kriittistä pitää täsmälleen oikeissa säädöissä. Jos maharemmi ei ole tarpeeksi kireällä tai saha roikkuu liian alhaalla ni heti huomaa selässä. Nuo luistaa itsestään välillä ni oonkin solminu ne remmit etteivät lipsuis.

Kerran metsätöissä astuin harhaan kuopaan venäyttäen olkapään pahasti. Koska se vaivasi seuraavat pari vuotta, lekuri alkoi katsomaan ryhtiä paremmin. Polvien yliojennus oli 15% ja lannerangan yliojetuvuutta ym. Pääsin tuleskuntoutukseen ja opin uuden ryhdin. Sitemmin on ollut joitain kremppoja töissä loppukaudesta mutta olen siihen tottunut ja pärjännyt.
Fysioterapeutti on painottanut syviin vatsalihaksiin kohdentuvia liikkeitä. Lomautusajan olen käynyt uimassa, kuntosalilla ja sauvakävelyllä.
Marraskuussa alaselkä sitten *meni* pienessä sivullepäin ojentavassa liikkeessä. Jotain *jysähti*, jalat meinasi mennä alta, samoin taju siitä kivusta. Mihinkään päin taivutus ei onnannut, eikä oikein kävely.
Olin 3 vk sairaslomalla, sain fysioterapiaa ym. Töitä vielä muutama viikko kipulääkkeiden voimin ja lomautus.
Selkä ei parantunut; paheni kaikesta liikkumisesta, samoin se säteili jalkaan ja kankkuun. Pääsin tutkimuksiin, joissa magneettikuvissa havaittiin alimman nikamavälin luhistuna ja välilevyn pullistuma. Ei leikkaustarvetta mutta liikuntaa voinnin mukaan ja särkylääkettä. Minulla on maailman paras fysioterapeutti, jonka avulla olen saanut selän ja jalan käyttäytymään siedettäväksi. Ortopedin mukaan akuutti vaihe kestää 1-2 vuotta, eli kivut. Sitten sen pitäisi olla luutunut ja jäykistynyt loppuun.
Olen tehnyt raivaussahatyötä kevennetysti tämän kesän, hiukan lyhyempää viikkoa. Buranaa on kulunut, samoin tuskaisia päiviä. Joinain aamuina en meinaa sängystä alas tai ylös päästä. Mutta kun nousee ja alkaa liikkumaan, helpottaa se päivän mittaan.
Teen fyssarin määräämiä liikkeitä.
Joinain päivinä jalka ei meinaa toimia, joinain päivinä en edes huomaa kipua tai jäykkyyttä. Välillä vaan makaan lattialla selälläni.
Ortopedin ja fyssarin mielestä minun kohdallani fyysinen työ ennen ja jälkeen tapaturman on parasta lääkettä toipumiseen. Pysyy kroppa ja pää kunnossa.

Kalevalaisesta (ei kalavaleisesta) jäsenkorjauksesta on ollut meikäläiselle ja monelle muulle kipujen hoidossa paljon apua.
Hoito on tehokkaampaa kuin hieronta, sillä siinä käytetään myös kehon omaa lihasvoimaa apuna.
Suosittelen kokeilemaan.
Minuakin hieman hymyilytti kun ensimmäisen kerran kuulin asiasta, mutta tulokset puhuivatkin puolestaan.
Särkylääkkeiden tarve loppui lähes kokonaan.