Yhden puulajin metsäänkin saa monimuotoisuutta suojelua paremmin tekemällä esim. pienialaisia aukkoja uudistumista varten tai väljennyshakkuita, jotta aluskasvillisuutta pääsee syntymään.

Esim. lahopuiden, muutaman suuren puun ja riistapöheikköjen jättäminen ei vaikuta juuri mitenkään metsätalouden tulokseen mutta lisää monimuotoisuutta.

Monimuotoisuudella tarkoitetaaan” luonnossa esiintyvää vaihtelua kaikilla tasoilla : lajin sisäistä perinnöllistä vaihtelua, lajistollista vaihtelua ja elinympäristöjen välistä vaihtelua ”.

”Perinnöllinen monimuotoisuus tarkoittaa sitä, että saman lajin eri yksilöt ja eri alueilla esiintyvät kannat poikkeavat toisistaan perimältään. Monimuotoisuus  on edellytys  sille, että lajit pystyvät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Elinympäristöjen monimuotoisuus (esim. erilaiset metsä-ja suotyypit, joilla esiintyy kullekin tyypille sille ominainen lajiyhdistelmä – sekä pintakasvillisuus että muu lajisto) parantaa lajistollisen ja perinnöllisen monimuotoisuuden säilymisen edellytyksiä. ” (J. Siitonen: metsänkasvatus ja monimuotoisuus)