› Keskustelut › Metsänomistus › Suometsien uudistaminen

Viewing 10 replies - 41 through 50 (of 101 total)
1 2 3 4 5 6 … 9 10 11

  • Suometsien uudistaminen

    Sent on: 2.6.2017 at 21:58

    Suometsien hoitoa ja uudistamista on tutkittu paljon, mutta tutkimuksen pääpaino on ollut selvittää maanmuokkausmenetelmien ja uusimistavan vaikutus taimien määrään. Taas tullaan tähän perinteiseen metsänhoitomalliin, jossa katsotaan määriä (yleisesti motteja, mutta tässä tapauksessa lukumääriä). Vaihtoehtoisten ratkaisujen tulojen ja menojen nettonykyarvojen arviointi on unohtunut näissä tutkimuksissa. Tämä jos mikä olisi tärkeää, koska neljäsosa puuaineksestamme sijaitsee turvemailla.

    Omaan metsänhoitofilosofiaan on vahvasti sisäistynyt luontainen uudistaminen. Sillä en tarkoita tässä yhteydessä siemenpuuasentoa vaan sitä, että viimeisessä harvennuksessa puuvalinnoilla ja harvennuksen voimakkuudella helpotetaan alikasvoksen syntymistä. Aina tähän viimeiseen harvennukseen ei pääse vaikuttamaan ja uusittavan alan vieressäkään ei aina ole siementävää puuta. Mikäli avohakkuu suometsään tulee tehdä eikä hyödynnettävää alikasvosta ole käytettävissä, olen päätynyt seuraavaan luokitteluun;

    Mustikkaturvekangas; kaistalehakkuu. Uusiutuu luontaisesti helposti esim. kaistalehakkuulla eikä vaadi aina maanmuokkausta. Omat kokemukset ovat, että kaistale saa olla huomattavasti suositeltua (25 m) leveämpi ja silti taimettuminen onnistuu.

    Varputurvekangas, ei uudistusta. Näistä pitää yrittää päästä eroon.

    Puolukkaturvekangas onkin sitten haastavampi ja tapauskohtaisempi pohdittava, missä vaihtoehtoja on monia. Turvemailla äestystä pidetään yleisesti huonona vaihtoehtona, mutta hieman uskallan kyseenalaistaa tätä kannattavuusmielessä. Käytännössä mitä enemmän pintaa rikotaan, sitä enemmän siihen syntyy vesakkoa. En itse pidä hieskoivua niin ongelmallisena. Ilmaiseksi syntyy suhteellisen peittävä taimikko… Kalliimpi vaihtoehto on laikutus + kylvö männylle. Tässä tapauksessa alkaakin sitten jo kustannukset nousemaan puhumattakaan vaihtoehdosta laikutus/mätästys/navero- tai ojitusmätästys + istutus. Vielä kun tähän lisää hirvituhoriskin, on moni MHY päätynyt suosittelemaan kuusen istutusta puolukkaturvekankaalle, voidaan todeta ettei jälkimmäisistä vaihtoehdoista saa isommalla laskentakorolla kannattavia.

    Lyhykäisyydessään voi sanoa, että turvemailla itselle riittää, että saa edullisesti muodostumaan taimikon, joka täyttää vaatimukset. Mielellään kuulisi muiden kokemuksia suometsien uusimisesta talousnäkökulma huomioiden

    Creator
    Näätä
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Jätkä 17.7.2017 at 18:22

    Suopohjalla puukin kyllä kasvaa mukavaa vauhtia, kun olosuhteet on kohdallaan, mutta en ostaisi turvemaalla kasvanutta tukkia, ainakaan sahapuuksi.

    Olen jossain määrin sahannut sellaisia , kuin myös hieman pehmeällä ja routivalla paikalla kasvaneita, eikä niistä tule hyvää sahatavaraa.

    Siksi kannattaa suosia puulajia, joka kasvaa nopeasti massaa ja on helppo uudistaa = Hieskoivu – avohakkuu – vesakonhoito – avohakkuu jne.

    Kalle Kehveli 17.7.2017 at 19:20

    Paksuun turvemaahan ei kannata investoida juuri mitään. Tulee mitä tulee luontaisesti. Vesitalouden kunnossapito tärkein, sitten raivaukset. Kuitua tulee kuitenkin pääosin, ja puut erittäin lyhyitä ja huonolaatuisia. Olen sahannut laudaksi ja lankuksi turvemaan tukkeja, melko vänkkyröitä kuivuessaan, saa niistä jotain, kunha  ei ole liian nirso.

    Pete 17.7.2017 at 22:40

    Näätä taitaa enempi viihtyä kirjoituspöydän ja excelin äärellä vaikka toki sekin on tärkeää. Tämän vaikutelmän saa kun Näätä edes harkitsee puolukkaturvekankaan äestämistä. Ehkä sinne kuvion laidalle sen metsä-äkeen saa käymään, mutta tasan varmasti kääntyy ympäri saman tien. Sama juttu mätästys-kuusenistutus ajatusten kanssa. En kiellä etteikö sellaisia metsä-ammattilaisia löydy jotka istutusta ehdottaa jopa puolukkaturvekankaalle, mutta ei sentään suometsävaltaisilla alueilla. Uusimaalla näin voisi käydäkin, osaamista/näkemystä kun ei ole. Ei tosin ole suometsiäkään kuin malliksi.

    Itse Näädän kohteeseen liittyen. Sillä kannattaa toimia niin että hakkaa pääosan puista pois ja jättää laihat siemenpuut (mäntyä) jonkinlaiseksi juotiksi/linjaksi vaikka ojan varteen josta ne on myöhemmin korjattavissa. Sitten vaan odotellaan että rahkasammal valtaa alaa ja ottaa siementä vastaan. Kuvio saa mennä hyvinkin märäksi ja odottelua voi jatkaa niin pitkään että männyntaimia alkaa kuolla liialliseen märkyyteen. Sitten vaan ojien avaus vaikka kahteen otteeseen varovasti ja asianmukaiset laskeutusaltaat tehdään samalla. Hieskoivua ei pidä jättää yhtään siemenpuuksi eikä reunametsäänkään. Taatusti sitä saa kuviolle kuitenkin. Parempi ettei tule aivan riesaksi asti. Aikanaan sitten varhaisperkaus/raivaus männyn hyväksi. Puolukkaturvekankaalla kannattaa tuolla lämpösummalla pyrkiä säilyttämään potentiaali mäntytukin tuottamiseen kun ei se kuitenkaan maksa juurikaan enempää kuin hieskoivun kasvattaminen.

    Näätä 18.7.2017 at 08:13

    Pete: ”Näätä taitaa enempi viihtyä kirjoituspöydän ja excelin äärellä vaikka toki sekin on tärkeää. Tämän vaikutelmän saa kun Näätä edes harkitsee puolukkaturvekankaan äestämistä.”

    Yritin kyllä kertoa viestissäni, että pyysin tarjouksen ulkopuoliselta taholta metsän uudistamisvaihtoehdoista. Sanotaan nyt sitten, että tuo taho oli MHY. Nuo kolme vaihtoehtoa sain heiltä hintoineen. En siis mitenkään määritellyt tarjouspyyntöä tehdessä, että miten haluan uudistamisen tehdä. En myöskään saanut sieltä mitään kannattavuusvertailua ja tein siitä ensimmäisen version tähän ketjuun. Piikittelysi ei siis osunut ihan oikeaan tahoon.

    Kiitos kuitenkin vaihtoehtoisesta toimintatavasta. Päivitän laskelmaa, mutta tarvitsen sinulta lähtötietoja. Kuinka paljon (runkoa/ha) mäntyä jätetään uudistusalalle? Tarvitaanko heinäystä/varhaisperkausta ja milloin? Miten ennustaisit hakkuutulojen ajoitusta ja kertymää verrattuna laskemiini vaihtoehtoihin?

    Näätä 18.7.2017 at 09:02

    Pete: ”…jotka istutusta ehdottaa jopa puolukkaturvekankaalle, mutta ei sentään suometsävaltaisilla alueilla.”

    Ja voisiko joku vielä kertoa kirjoituspöydän takana istuvalle, että mikä ero näillä on?

     

    pihkatappi 18.7.2017 at 16:19

    Minusta Peten kirjoitus oli selkeä, oisiko tuo kirjoituspöydän mainitseminen sekoittanut ajatusta?.. Suometsävaltaisilla alueilla osataan turvemaiden uudistamiset eri ravinteisilla turvemailla ja outoja ehdotuksia tai vääriä ratkaisuja ei tule. Kun taas alueilla, joissa soita on hyvin vähän, voidaan ohjeistuksessa ja toimissa tehdä outoja ratkaisuja, kun kokemusta ei ole.

    Näätä 18.7.2017 at 16:51

    Turvemaiden kasvupaikat jaetaan jäkälä-, varpu-. puolukka-, mustikka- ja ruohoturvekankaisiin. Nämä sitten jaetaan vielä I- ja II-tyypin kesken ravinteisuuden mukaisesti. Minä kun olen luullut, että turvemaalla tarkoitetaan suometsää.

    Jälkihuomautus, ilmeisesti siis Pete ja pihkatappi tarkoittavat suometsävaltaisella alueella MHY:n toiminta-aluetta, jossa on suurin osa turvemaata? Minut sekoitti tuo Peten maininta kuvion laitojen onnistumisesta, joten oletin, että suometsävaltainen alue jotenkin liittyy tähän.

    Pete 18.7.2017 at 23:09

    Niin, pyysitkö tarjouksen, jos oikeasti edes pyysit, nimenomaan kuvailemallesi kuviolle? Kerroitko sen ominaisuuksista? Oletko sevittänyt turvekerroksen paksuuden ja pohjamaan laadun? Mistä päättelet että kyseessä on turvekangasvaiheeseen kehittynyt turvemaan vt? Lukeeko niin metsäsuunnitelmassa? Nämä kaikki ovat ihan perustietoa päätöksenteon tueksi kun uudistamistapaa tai ylipäätään seuraavaa toimenpidettä harkitsee.

    Suometsävaltaisella alueella tarkoitan vaikkapa Pohjois-Pohjanmaata tai Pohjois-Karjalan tiettyjä pitäjiä. Ylipäätään alueita joilla suometsissä toimiminen on arkipäivää. Sellaisilla alueilla ei ehdotella kuusenistutusta vt-ravinnetason paksuturpeisille kuvioille. Ei edes MHY.

    En minä tiedä miten pitkään soistumista täytyy odotella tai paljonko siemenpuita pitää jättää. Olemme kaikki uudessa tilanteessa kun tavalla tai toisella päästään näitä aikanaan oijitettuja turvemaita nyt uudistamaan. Oma ajatus on, että jäljitellään, jos pystytään, niitä tilanteita joissa turvemaalla oli ns. vaihtuva taimiaines. Näillä riitti kun kuivatus laitettiin kuntoon. Miten erityyppiset turvemaat toimii tässä ”jäljittelyssä”? En tiedä mutta aion kokeilla. Tosin omalle kohdalle mahdollisuuksia on osunut vähän.

    Pete 18.7.2017 at 23:30

    I – tyypit oli alunperin, siis jo ennen ojitusta ainakin jossainmäärin puustoisia. Turvekerroksesta nousee ojituksessa juurakkoa ja liekopuuta. Nämä ovat keskimäärin ravinteisuudeltaan ”vakaita”, fosforia ja kaliumia on pääsääntöisesti tyydyttävästi. Pahoja ravinne-epätasapainotilanteita ei ole tai niitä on vähän. II-tyypit olivat ennen ojitusta puuttomia ja märkiä. Niille on tyypillistä varsinkin kaliumin krooninen puutos, jota ei muuten tuhkakaan hoida kymmeniksi vuosiksi kuntoon. Tuhkan kalium on aivan yhtä vesiliukoista kuin vaikka kalisuolan.

    Turvemailla kannattaa aina hyödyntää kehityskelpoinen alikasvos uudistamisessa. Eniten sitä syntyy puolikka ja mustikkatyypeille. Jos/kun se on kuusta, niin varsinkin II-tyypeillä täytyy varautua toistuviin kalilannoituksiin. Kuusi kärsii kaliuminpuutoksesta mäntyäkin enemmän.

    Jonkin verran on keskusteluun noussut jatkuvakasvatus turvemailla. Oma mielipiteeni on, että Lämpösummilla +1000 se voi onnistua varputurvekankaita rehevämmillä pohjilla. Varputurvekankailla, tyypillisesti isovarpurämeillä, se ei mielestäni voi toimia kun puusto täytyy hakata varsin harvaksi jotta rahkasammal valtaisi pohjan. Rahkasammal on puunsiementen itämisen edellytys. Jos kuvio päästetään niin märäksi että rahkasammal leviää niin se on ehdottomasti liian märkä tuotantopuustolle. Joudutaan siis ojienperkaukseen. Ja sen, ja sen kustannusten, välttäminen on koko jatkuvan kasvatuksen yksi keskeinen tavoite.

    Valitettavasti en voi antaa Näädälle oletuksia turvemaiden kasvatuksen eri vaiheisiin tarvittavista ajoista, käsittelyistä ja tuotoksista. En tiedä niitä. Arvailla toki voin, mutta sekin on hedelmätöntä ellei seiso saappaat jalassa, lapio ja turverassi käsissä, juurikin arvioitavana olevalla suokuviolla.

    Näätä 19.7.2017 at 07:18

    Pete: ”Valitettavasti en voi antaa Näädälle oletuksia turvemaiden kasvatuksen eri vaiheisiin tarvittavista ajoista, käsittelyistä ja tuotoksista. En tiedä niitä.

    Kuitenkin sinulla riitti näkemystä tyrmätä hieskoivun kasvattamisen kannattavuus?

     

Viewing 10 replies - 41 through 50 (of 101 total)
1 2 3 4 5 6 … 9 10 11