› Keskustelut › Metsänomistus › Suometsien uudistaminen

Viewing 10 replies - 61 through 70 (of 101 total)
1 2 3 … 6 7 8 9 10 11

  • Suometsien uudistaminen

    Sent on: 2.6.2017 at 21:58

    Suometsien hoitoa ja uudistamista on tutkittu paljon, mutta tutkimuksen pääpaino on ollut selvittää maanmuokkausmenetelmien ja uusimistavan vaikutus taimien määrään. Taas tullaan tähän perinteiseen metsänhoitomalliin, jossa katsotaan määriä (yleisesti motteja, mutta tässä tapauksessa lukumääriä). Vaihtoehtoisten ratkaisujen tulojen ja menojen nettonykyarvojen arviointi on unohtunut näissä tutkimuksissa. Tämä jos mikä olisi tärkeää, koska neljäsosa puuaineksestamme sijaitsee turvemailla.

    Omaan metsänhoitofilosofiaan on vahvasti sisäistynyt luontainen uudistaminen. Sillä en tarkoita tässä yhteydessä siemenpuuasentoa vaan sitä, että viimeisessä harvennuksessa puuvalinnoilla ja harvennuksen voimakkuudella helpotetaan alikasvoksen syntymistä. Aina tähän viimeiseen harvennukseen ei pääse vaikuttamaan ja uusittavan alan vieressäkään ei aina ole siementävää puuta. Mikäli avohakkuu suometsään tulee tehdä eikä hyödynnettävää alikasvosta ole käytettävissä, olen päätynyt seuraavaan luokitteluun;

    Mustikkaturvekangas; kaistalehakkuu. Uusiutuu luontaisesti helposti esim. kaistalehakkuulla eikä vaadi aina maanmuokkausta. Omat kokemukset ovat, että kaistale saa olla huomattavasti suositeltua (25 m) leveämpi ja silti taimettuminen onnistuu.

    Varputurvekangas, ei uudistusta. Näistä pitää yrittää päästä eroon.

    Puolukkaturvekangas onkin sitten haastavampi ja tapauskohtaisempi pohdittava, missä vaihtoehtoja on monia. Turvemailla äestystä pidetään yleisesti huonona vaihtoehtona, mutta hieman uskallan kyseenalaistaa tätä kannattavuusmielessä. Käytännössä mitä enemmän pintaa rikotaan, sitä enemmän siihen syntyy vesakkoa. En itse pidä hieskoivua niin ongelmallisena. Ilmaiseksi syntyy suhteellisen peittävä taimikko… Kalliimpi vaihtoehto on laikutus + kylvö männylle. Tässä tapauksessa alkaakin sitten jo kustannukset nousemaan puhumattakaan vaihtoehdosta laikutus/mätästys/navero- tai ojitusmätästys + istutus. Vielä kun tähän lisää hirvituhoriskin, on moni MHY päätynyt suosittelemaan kuusen istutusta puolukkaturvekankaalle, voidaan todeta ettei jälkimmäisistä vaihtoehdoista saa isommalla laskentakorolla kannattavia.

    Lyhykäisyydessään voi sanoa, että turvemailla itselle riittää, että saa edullisesti muodostumaan taimikon, joka täyttää vaatimukset. Mielellään kuulisi muiden kokemuksia suometsien uusimisesta talousnäkökulma huomioiden

    Creator
    Näätä
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Reima Ranta 19.7.2017 at 19:19

    Näyttää siltä, että käsite maan hinta vaatisi oman keskustelunsa.

    Jokainen mieltää, että rehevän maan hinta Etelä-Suomessa on erilainen kun karu maapohja Lapin perukoilla. Sekin mielletään, että markkinat määrittelee omalla tavallaan maan hinnan, mutta paljaan metsämaan markkinoiden vähäisyys ei anna markkinahinnastakaan luotettavaa kuvaa. Tapion taulukot ”aprikoivat” omalla tavallaan maalle hinnan jne.

    Mutta sitten alkaa jo iso pyörä heittämään, kun sama maapohja saakin aivan eri arvon laskentakorkoa tai kasvatusmenetelmää muuttamalla.

    Tapiollakin tuli maapohjan taulukoinnissa  ongelmia, kun heidän kasvatusmenetelmänsä alkoivat Lapissa näyttämään negatiivisia maan arvoja ja eihän se käynyt päinsä. Seurauksena oli, että pienentämällä Lapissa korkoa, saadaan maapohja sielläkin positiiviseksi. Taulukon tekijän olisi kuitenkin ollut syytä muistaa laittaa laskentakorko ja kasvatusmenetelmäkin näkyviin. Muutenhan koko taulukolla voi pyyhkiä pyllyä.

    Mistä siis on kysymys, kun puhutaan metsämaan arvosta?

     

    Näätä 19.7.2017 at 20:22

    Itse olen mieltänyt paljaan maan arvoksi ikuisuuteen ulottuvan tulojen ja menojen erotusten nykyhetkeen diskontatun summan. Ketjussa esittämissäni laskelmissa olen oikaissut laskennan yhden kiertoajan malliin. Yhden kiertoajan laskelmassa ei oteta huomioon sitä, että perustetun metsän kiertoaika vaikuttaa tulevien metsäsukupolvien kiertoaikaan sekä näiden tuloihin ja menoihin. Kun siis optimoidaan kiertoaikaa, ei yhden kiertoajan mallissa saavuteta metsäekonomian kannalta täydellistä lopputulosta ja se antaakin usein optimaalista kiertoaikaa pidemmän kiertoajan siitä syystä, että se ei ota huomioon tulevien metsäsukupolvien tuottoa eli maapohjaan sitoutuneen pääoman vaihtoehtoiskustannusta. En ole lähtenyt palstalle tekemissä laskelmissa hifistelemään sen tarkemmin, koska laskelmissa on muutenkin niin paljon oletuksia.

    Usein keskustelussa myös menee sekaisin termit hinta ja arvo. Metsämaan arvo voi olla negatiivinen, hinta ei ainakaan nykyisessä markkinatilanteessa sitä ole.

    Näätä 19.7.2017 at 20:47

    Jostain syystä summa-arvo -menetelmä on juurtunut Suomen metsämarkkinoihin. Reima Ranta mainitsikin tuon korkokantavaihtelun eri puolella Suomea, mikä ei kestä mitään metsäekonomista perustelua. Toinen kritiikin kohde on paljaan maan arvon huomioiminen erikseen kaikkiin metsän kehitysluokkiin. Paljasta maata ei oikein voi erottaa puustosta kuin vasta päätehakkuun jälkeisenä ajankohtana. Siksi se pitäisikin diskontata nykyhetkeen tulevien päätehakkuiden jälkeisestä ajasta. Kaikkein lystikkäin osa summa-arvo -menetelmää on kuitenkin kokonaisarvon korjaus, mikä on niin riippuvainen arvioijaa tekevästä henkilöstä.

    harrastelija 19.7.2017 at 21:32

    Entä termit: odotusarvolisä ja kokonaisarvon korjaus? Miksei näitä voisi esittää yhtenä korjauksena?

    Puuki 19.7.2017 at 21:42

    Paljaan maan arvon laskeminen tapahtuu laskemalla nettotulot päättymättömien kiertoaikojen sarjana ja vähentämällä siitä kiinteät vuotuiskustannukset. Sen jälkeen eri aikaan päätehakattavia  metsiköitä voi verrata paremmin keskenään.

    Jos paljaan maan arvo jää positiiviseksi kun lasketaan (valitulla korkokannalla) nykyhetkeen diskontattujen tulojen ja menojen erotus , on sijoitus kannattava.

     

     

    Puuki 19.7.2017 at 21:47

    Odotusarvolisä vaihtelee kunkin kuvion puulajin, iän ja maan kasvukyvyn mukaan.  Kokonaisarvon korjaukseen vaikuttaa sitten muut asiat. Mm. verotus, metsänhoidon tarve, tiestö, ja metsän sijainti.

    Näätä 19.7.2017 at 21:59

    harrastelija, puhutaan kahdesta eri asiasta.

    Odotusarvolisä saadaan kun odotusarvosta (diskontattu arvo, huomioi siis koron vaikutus) vähennetään kantohinta-arvio. Odotusarvo on kantohinta-arvoa suurempi nuoressa metsässä kun arvokasvu on suurempi kuin laskentakorko.

    Kokonaisarvon korjaus taas sisältää Puukin aiemmin mainitsemia seikkoja, mutta lisäksi korjaus voi olla myös positiivinen esimerkiksi muiden taloudellisten vaikutteiden (tontit jne) vaikutuksesta. Tämä arvo on siis täysin hihasta repäisty luku.

     

    Näätä 19.7.2017 at 22:02

    Miksi Puuki otat paljaan maan arvossa ainoastaan kiinteät vuosikustannukset huomioon? Kyllä tulevien istutusten ja hoitotoimenpiteiden kustannukset ihan vastaavasti tulee ottaa huomioon.

    Puuki 19.7.2017 at 22:24

    Sarjan summa sisältää jo ne kustannukset. Joskus lukiossa laskettiin niitä päättymättömän sarjan summa-laskuja. Liittyy raja-arvojen laskentaan.

    Summa -arvon määrityskin on ihan käypä menetelmä, vaikka riippuukin paljon arvioijasta miten arvot vaihtelee.  Ei välttämättä ihan hihasta vedettäviä lukuja ; voi toki joskus olla sitäkin.

    Pete 19.7.2017 at 23:58

    Näätä, et vastannut kysymykseen. Pyysitkö tarjouksen uudistamisketjusta puolukkaturvekankaalle ja sinulle todella tarjottiin äestystä ja/tai kuusenistutusta?

    Minulla ei ole mitään sidoksia mihinkään MHY:hyn. En ole, enkä ole ollut, niissä töissä. Sukulaisiakaan ei ole eikä ole ollut. En maksa MHY jäsenmaksua eli en ole jäsen. Silti ostan niiltä palveluita jos hinta ja laatu on kohdallaan. Miltään toimijalta en osta toimenpidesuosituksia tai ehdotuksia. Saatan ostaa metsäsuunnitelman, mutta suhtaudun siihen lähinnä hyödyllisenä sparrauksena.  Omalle kohdalle ei vielä ole osunut toimijaa jolle aivan oikeasti voisin ulkoistaa metsätalouteni. Kuitenkin, myönnän sen, että ”itse johtamani” metsätalous tuskin tavoittaa taloudellista optimia. Käytäntö on vaan osoittanut, että toimijan lippalakin väristä riippumatta ihan tavanomaisetkin asiat täytyy ohjeistaa ja valvoa itse. Sama juttu on muuten rakentamisen ja remontoinnin kanssa.

    Jos nyt vielä maanarvopohdinnan lomassa kiinnostaa niin voit laskeskella vaikka niin että kuviolle jää päätehakkkuussa 50 mäntyä joista 20:stä saisi laihan tukin jos ne nyt korjattaisiin. Männyt tulee jättää, minun mielestä, niin että ne pystyy jotenkuten korjaamaan ilman että koko kuviota ajetaan ristiinrastiin. Paljon riippuu tietysti reunametsän puustosta. Siis siemenpuiden tarpeen suhteen. Lisää oletuksia, männyn taimia syntyy 10 vuoden jaksolla niin paljon, että ojat voidaan vihdoin perata. Ojien perkauskulu on vaikka 300euroa/ha. Odotellaan kolme vuotta sen jälkeen ja tehdään reipas perkaus mäntyjen hyväksi. Jätetään 1500 mäntyä ja 1000 hieskoivua. Odotellaan 20 vuotta. Hakataan hieskoivut ja 500 mäntyä laatuharvennuksella. Oletetaan että kuviolla on reilu 100mottia/ha ja se riittää pitämään pohjaveden riittävän matalalla kesä-syyskuussa. Odotellaan 20 vuotta ja hakataan 70 mottia josta 20 tukkia. Edelleen oletetaan että kuviolle jää reilu 100mottia. Odotellaan taas 20 vuotta ja hakataan päätehakkuussa 200 mottia josta 130 mottia tukkia. Jätetään alussa mainitut siemenpuut.

    Minkälaista nykyarvoa olisi tarjolla?

Viewing 10 replies - 61 through 70 (of 101 total)
1 2 3 … 6 7 8 9 10 11