Tuo siistijöiden ämpäri (moppiämpäri) on jo hiukan korkean mallinen ja siihen on myös se välipeti sitä mopin puristelua varten. Se nostaa jo taimet aika hyvin ja ainoastaan kannottomassa paikassa voi liian alas jäädä. Olen vielä jäykännyt sen kaarisangan mahdollisimman pystysuoraan ylös sojottamaan. Vähän jeesusteippiä vaan. Kyllähän varmasti vielä pienet apujalatkin olisi hyvä idea. Tulipa mieleen että itelläkin on keittiön kalusteiden muovisia, säädettäviä apujalkoja jäänyt, JeESS, taidanpa soveltaa niistä! Minullakin nyt seuraava taimetus turvepohjalla eikä varmasti kantoja aivan joka mättään viereen riitä. Viereinen mätäs onneksi palvelee aika hyvin. Pikkasta kurottelua. Kiitti Berza vinkistä! Kokeiluun.
Parhaimmaksi olen todennut sen ritilän johon laitetaan se musta taimilaatikko kokonaan. Mönkiän kärryyn menee 35 laatikkoa niin siinä päiväksi on kahdelle. Kaksi täyttä laatikkoa jos kantais koko ajan niin alkaisi painaa. Eikä siinä olisi edes järkiä. Kun puolilaatikkoa on menny niin kääntyy takaisin ja mönkiän kohdalla nappaa täyden valjaisiin.
Ammattitasolla varmaan noin onkin. Olisihan mönkijäkin olemassa mutta en sitä noiden takia edes ala H-valtaan hakemaan. Mökillä on ja siellä tämän homman suhteen pysyköönkin. Kun ei muutenkaan saa mökillä rampata. Varastoituna ja muistaakseni 7km:ia ajettuna. Eikä taida kotvaan vielä kilsat lisääntyä. Vai oliko ne tunteja, en muista. Seuraaville taimetuksille aikanaan kun taudit ohi.
Suomalaisethan ovat osittain vielä ämpärikansaa, heitä saattaa nähdä esim halpahallien tai muiden rihkamakauppojen avajaisissa sankoja hekemassa. – Kun ilman saa! Taimet takuulla tykkäävät olla ämpärissä, kun siihen niitä sijoitetaan pari – kolmesataakin kpl.
Ämpäristä taimen istutus kävi joskus viisikymmentä vuotta, tai paljon ennenkin, kun avojuuritaimia istuttivat ja taimen ojentaja oli erikseen. Hän oli yleensä kai nainen ja ojensi aina miehelle käteen taimen, kunhan mies oli ensin kuokkinut laikun ja kovertanut istutuskuopan. Ehkä Jeessikin joskus kolmenkymmenen vuoden jälkeen on saanut ”Hirvimetsältä” kylkikantovakan / -telineen , itse hän ei malta sellaista ostaa, mutta kunhan parinkymmenen tukkimotin arvoisesti on kerralla huijattu, niin ostohenkilö varmaan taimivakan lahjoittaa.
Yksipuolista istutusvakkaa olen käyttänyt, niin kuin meidän työmailla kaikki muutkin käyttävät. Meillä kaikki taimet ajetaan mönkijällä kuvioille varastoihin, ei tule kantamista. Sininen vakka on hieman isompi kuin punainen. Vakkaan mahtuu tilsimättä 150- 200 tainta kerralla, riippuu tietysti taimen ja potin koosta. Niitä olemattomia pikkolo-mäntyjä saa mahtumaan koko laatikon, siis 400 kappaletta. Taimivakkojen valjaissa ei ole kehumista, ovat enimmäkseen yhdellä olkahihnalla ja lantiovyöllä. Painavaa kuormaa kantaessa vetävät istuttajan vinoon asentoon, joka rasittaa selkää. Itse olen rakentanut Varustelekasta tilatuista ,amerikkalaisista taisteluvaljaista ja -vyöstä molemmilla olkapäillä istuvat valjaat, jotka jakavat painon tasaisesti. Uittokalusto mainostaa ”Paljon istuttavien suosiossa olevaa” sinistä, hevosenkengän muotoista vakkaa, joka kiertyy osittain lantion ympärille. On aika kehno viritys. Olen itse , ja moni työkaveri istuttanut yli miljoona tainta ja kokeiltu myös tuota ihmevakkaa. Kaikki on todettu se harrastelijoille sopivaksi, tai sitten ollaan vielä kokemattomia. Kaksipuolista vakkaa käyttäisin vain siinä tilanteessa , jos joutuisin kantamaan taimia työmaalle. Istuttaisin siinäkin tilanteessa vain yhdestä vakasta kerrallaan.
Itsekkin olen tykästynyt tuohon normaaliin yksipuoliseen siniseen vakkan. Kun haen taimia niin mätän vakan täyteen ja otan yhden laatikon vielä vakan päälle. Näin vien yhden laatikon lähemmäksi istutusaluetta. Yleensä kuljetan tai kuljetutan ensiksi taimet aina aukon laitaan valmiiksi.
Metsuri motokuski:” Kun haen taimia niin mätän vakan täyteen ja otan yhden laatikon vielä vakan päälle. Näin vien yhden laatikon lähemmäksi istutusaluetta.” Ammattimiehen toimintaa, turhasta kävelystä ei makseta.
Tuohon Jätkän kommenttiin vain sen että jos ollaankin ämpärikansaa sinusta jopa vieläkin on se kuitenkin aika hyvä keksintö monenlaiseen kantamiseen. Kun niitä on tosiaan moneen muotoiltu on myös mahdollisuus soveltaa. En ole koskaan ollut innokas ronttaamaan metsässä tavaraa ja huonoimpana vakassa pidän juuri sen koko työnajan jatkuvaa rasitetta. Juuri huonojen valjaidenkin vuoksi. Onhan se kammottava pökkylä lonkan päällä pököttämässä. Ei hyvä keksintö. Joku kätevämpi juttu tuohon pitäisi kehittää. Ämpärissä saa ruoto levähtää istutustökkäyksen ajan ja usein menee pari-kolmekin mätästä samalla ruokinnalla. En väitä ammattilaisen mutta monen harrastajan kokeiluun voisin suositella. Varsinkin jos ruotoaan tykkää säästää.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.