Turvallinen tila metsäammattilaisille

Keskiviikkona pidettiin äärimmäisen mielenkiintoinen ja sisällöltään erittäin huolestuttava webinaari, jossa esiteltiin työpsykologin arvio metsäuutisoinnin ja metsäkeskustelun vaikutuksesta metsäammattilaisten työhyvinvointiin. Arvioinnin näkökulmat olivat eettinen stressi, psykologinen turvallisuus ja ammatillinen identiteetti.

Eettistä stressiä aiheuttaa ristiriita julkisessa keskustelussa tarjotun roolin ja oman ammattilaisuuden välillä. Metsäalan motiiveja ei ymmärretä tai ne halutaan ymmärtää tarkoituksella väärin. Lisäksi on jatkuvasti tarve puolustaa omaa ammattikuntaa. Mitä ei tehdä psykologisen turvallisuuden puutteen vuoksi.

Psykologisen turvallisuuden tunne on järkkynyt leimaantumisen ja maalittamisen pelosta, huolesta omasta ja työnantajan maineesta ja omasta asemasta. Osallistuminen metsäkeskusteluun näyttää pelottavalta ja toivotaankin, että muiden metsäammattilaisten tulisi osallistua keskusteluun, ”kunhan se en ole minä”.

Puolet metsäammattilaisista katsoo, että metsäkeskustelun ja uutisoinnin syyllistävä sävy ja leimautumisen kokemus vähentää työhyvinvointia. Omasta työstään riippumattomasti leimaa luonnon tuhoajista, vastuuttomuudesta ja jopa rikollisista jaetaan avokätisesti. Ja se koetaan hyvin henkilökohtaisesti. Polarisaatio, faktojen puute ja yksipuolisuus, sekä virheiden pelkääminen, maalittamisen uhka ja turvallisuushuolet vähentävät työhyvinvointia.

Suoraan sanoen vuosikymmeniä jatkunut ja alati paheneva metsäammattilaisten aiheeton paskominen on mennyt aivan överiksi. Metsäammattilaisille kynnyskysymys metsäkeskusteluihin osallistumiseen on turvallisen tilan saavuttaminen. Periaatteessa analogia on aivan samanlainen, kuin seksuaalivähemmistöillä, jotka eivät uskaltaneet aiemmin tulla ulos kaapista. Miten turvallisen tilan luominen voisi toteutua metsäkeskusteluissa ja metsäuutisoinnissa? Ihmisten säälimätön ja jatkuva mustamaalaaminen pitää saada loppumaan. Se on sairasta..