› Keskustelut › Metsänhoito › Turvallinen tila metsäammattilaisille

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 58)
1 2 3 4 5 6

  • Turvallinen tila metsäammattilaisille

    Lähetetty: 4.9.2026, 13:48

    Merkitty: 

    Keskiviikkona pidettiin äärimmäisen mielenkiintoinen ja sisällöltään erittäin huolestuttava webinaari, jossa esiteltiin työpsykologin arvio metsäuutisoinnin ja metsäkeskustelun vaikutuksesta metsäammattilaisten työhyvinvointiin. Arvioinnin näkökulmat olivat eettinen stressi, psykologinen turvallisuus ja ammatillinen identiteetti.

    Eettistä stressiä aiheuttaa ristiriita julkisessa keskustelussa tarjotun roolin ja oman ammattilaisuuden välillä. Metsäalan motiiveja ei ymmärretä tai ne halutaan ymmärtää tarkoituksella väärin. Lisäksi on jatkuvasti tarve puolustaa omaa ammattikuntaa. Mitä ei tehdä psykologisen turvallisuuden puutteen vuoksi.

    Psykologisen turvallisuuden tunne on järkkynyt leimaantumisen ja maalittamisen pelosta, huolesta omasta ja työnantajan maineesta ja omasta asemasta. Osallistuminen metsäkeskusteluun näyttää pelottavalta ja toivotaankin, että muiden metsäammattilaisten tulisi osallistua keskusteluun, ”kunhan se en ole minä”.

    Puolet metsäammattilaisista katsoo, että metsäkeskustelun ja uutisoinnin syyllistävä sävy ja leimautumisen kokemus vähentää työhyvinvointia. Omasta työstään riippumattomasti leimaa luonnon tuhoajista, vastuuttomuudesta ja jopa rikollisista jaetaan avokätisesti. Ja se koetaan hyvin henkilökohtaisesti. Polarisaatio, faktojen puute ja yksipuolisuus, sekä virheiden pelkääminen, maalittamisen uhka ja turvallisuushuolet vähentävät työhyvinvointia.

    Suoraan sanoen vuosikymmeniä jatkunut ja alati paheneva metsäammattilaisten aiheeton paskominen on mennyt aivan överiksi. Metsäammattilaisille kynnyskysymys metsäkeskusteluihin osallistumiseen on turvallisen tilan saavuttaminen. Periaatteessa analogia on aivan samanlainen, kuin seksuaalivähemmistöillä, jotka eivät uskaltaneet aiemmin tulla ulos kaapista. Miten turvallisen tilan luominen voisi toteutua metsäkeskusteluissa ja metsäuutisoinnissa? Ihmisten säälimätön ja jatkuva mustamaalaaminen pitää saada loppumaan. Se on sairasta..

    Tekijä
    ForestPro
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • ForestPro 4.9.2026, 13:49

    Webinaarin aineisto löytyy täältä https://www.mmsaatio.fi/media/2026-tiedostoja/tyopsykologi/freia_metsamiesten-saatio_metsaammattilaistutkimuksen-avoimet-vastaukset-yhteenveto_02092026.pdf

    Nostokoukku 4.9.2026, 14:02

    Nykyaikaa. Samanlaisia tuloksia on saatu lukuisista ammateista. Lähinnä terveyden- ja sosiaalialan ammateista. Ja myös ns. ilotytöillä on samoja ongelmia. Edellä mainitut ammattiryhmät kokevat myös suoranaista fyysistä väkivaltaa. Onko metsäammattilaisia vedelty jo turpaankin? Metsäalan ammattilaisissa on varmaan myös paljon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Heillä stressi ja pelot ovat kaksinkertaisia.

    ChesterC 4.9.2026, 14:17

    Turpaan vedosta en tiedä mutta ainakin haulikolla ammuttu hengettömäksi.

    Nostokoukku 4.9.2026, 14:36

    Kuinka monta?

    ForestPro 4.9.2026, 14:54

    Nopeastipa keskustelu lähti ihan omiin maailmoihinsa. Aiheen näkökulmasta on kuvaavaa, että metsäammattilaisia verrataan huoriin. En ole nähnyt tutkimusta, jossa hoitoalan henkilöstö kokisi työhyvinvoinnin vähenevän julkisen keskustelun vuoksi. Toki hoitoalalla on ongelmansa, mutta ne ovat hyvin erilaisia. Sen kai tajuaa kaikki.

    isaskar keturi 4.9.2026, 15:01

    Sen sijaan, että ”kaikki on pielessä” turvallisuuden tunnetta lisäisi ”vastapuolen” reilu tunnustus, että 2000 luvulla on otettu huima kehitys ympäristöasioiden huomioimisessa metsätaloustoimissa. Metsäala on tosiasiassa ollut varsin itsekriittinen esim. aikaisempien ojitusten onnistumisen suhteen. Samoin monet metsäalan toisinajattelijat osoittavat alan sisäistä kykyä itsereflektointiin ja opitun hyödyntämiseen. Keskustelukulttuurin polarisaation vain siirtää heidätkin liian nopeasti ”vastapuolelle”, kun yhteisellä ajattelulla voisi syntyä kestävämpää.

    Nostokoukku 4.9.2026, 15:18

    En ole huomannut, että metsäväkeä verrattaisiin huoriin. On vain kerrottu, että muutkin ammattiryhmät ovat kokeneet samaa. Hoitoalan henkilöstö ei varmaan näe julkisen keskustelun vähentävän hyötyvinvointia, koska heillä on paljon konkreettisempia huolia hyvinvoinnistaan, mm. jatkuva fyysisen väkivallan uhka. He eivät ehdi olemaan yhtä herkkähipiäisiä kuin metsäalan tämän päivän ammattilaiset tuntuvat olevan. Julkinen keskustelu heistä jää arkisempien huolien vuoksi taustahyminäksi. Tosin kauashan siitä ajasta on tultu, kun paikkakunnan ostomies ja metsäteknikko olivat kylän kingejä. Heidän kanssaan ei kukaan uskaltanut olla erimieltä tai arvostella heitä. Muistan pikkupoikana kun kylän valtionmetsien metsäteknikko astui kylän sekatavarakauppaan, niin mökinmiehet ravahtivat narukerien päältä seisomaan. Hänen kanssaan oli syytä olla väleissä, jos meinasi tulevana talvena päästä hevosen kanssa savotoihin. Se oli elämän kysymys.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 4.9.2026, 15:55

    Ilmiö ei ole uusi. Kun hain opiskelemaan metsätaloutta vuonna 1981-1982, vesi-insinööri ja metsänhoitaja olivat vihatuimpia ammatteja.

    Ei metsäammattilaisen tarvitse ottaa itseensä, jos hän toteuttaa omistajan tahtotilaa ja hänen arvojensa mukaista metsien käsittelyä. Ymmärrän kuitenkin, että tällainen asenne voi olla nuoremmille vaikea omaksua, jos ei ole vielä ammatti-identiteetti rakentunut vahvaksi.

    Keskusteluun on osalla porukasta osallistuminen kiellettyä. Heillä, jotka osallistuvat, soisi olevan riittävät pohjatiedot – esimerkiksi metsien hiilinielukysymyksistä, vesistövaikutuksista ja mitä monimuotoisuuden hyväksi tehdään. Se auttaa keskusteluissa, mutta ei kylläkään vakuuta heitä, jotka ovat päättäneet, että metsäala on asennevammainen eikä pysty muuttumaan. Hesarissa on muutama tällainen keskustelija.

    Kyllä stressiä ja turvattomuutta voi muuten kokea myös keskustelun toinen osapuoli, joka on huolissaan.

    Nostokoukku 4.9.2026, 18:03

    Monenlaista kulkijaa tuli työaikana metsissä tavattua. Metsästäjiä, mökkiläisiä, marjastajia ja sienestänikö. Ja hyvin monenlaisia keskusteluja käytyä. Sitä en tullut työnantajalta kysyneeksi olisiko keskusteluihin saanut heittääntyä. Aika usein aloitus oli vastapuolelta varsin hyökkäävä. Oli mennyt pelkäksi kannokoksi ja risukoksi se kankaannokka, missä jo isän kanssa aikoinaan perinteisesti metsästysretkillä kahvit keitettiin. Näihin avauksiin oli turha lähteä mukaan kovin takki levällään. Yleensä edes jonkinlainen sopu saavutettiin rauhallisesti asiaa esittelemällä ja perustelemalla. Olen sen verran kovapäinen, että en ottanut koskaan arvostelua henkilökohtaisesti. Ja tiesin olevani sen verran pieni tekijä, ettei valinnat olleet minusta kiinni. A.J. on siinä oikeassa, että vastapuolikin saattaa olla pettynyt ja stressaantunut. Kun on ostanut kalliin kesämökkitontin myyjän mainostamalta rauhalliselta ja luonnonkauniilta paikalta ja on sitten eräänä perjantai-iltana tulossa mökille, niin mökkitien varteen onkin ilmestynyt viime käynnin jälkeen 20 ha hehtaarin aukko ja iltatuurissa oleva moto vetelee viimeistä siivua nurin tontin pyykin vieressä, niin keittämäänhän siinä herkästi alkaa ketä tahansa.

    Makarov 4.9.2026, 18:21

    No ei minua ainakaan rupeaisi keittämään jos moto vetelis viimeisiä siivuja. Luulis mökkien ostajien ymmärtävän että se metsä vieressä ei ole minun vaikka mökin olisinkin ostanut.

    On minuakin arvosteltu joskus metsänkäsittely toimista mutta en ole sen antanut häiritä ja joskus saanut jopa kiitosta arvostelun jälkeen kun on pari vuotta kulunut.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 58)
1 2 3 4 5 6