Elikkä suurin osa valitsee ja hinnoittelee kuka pääsee ja millä hinnalla seuran jäseneksi ja millä oikeudella metsästää.

Seura missä olen lajittelee tulevat ja olevat jäsenet eri hinnoilla kuten suuri osa suomen metsästysseuroista.

Tää on totuus.

Henrikki: ”uusia jäseniä seuraan ei oteta ellei tuomisina ole 50 hehtaaria uutta metsästysmaata. Harvalla nuorella tätä on.

…

Kun olemassa olevat seurat eivät näytä selviytyvän velvoitteistaan eivätkä ovet avaudu maattomille nuorille…”

Mentiinköhän nyt liioittelun puolelle, kun vaatimus on 50 ha valkoista aluetta kartalla? Keskimääräinen tilakoko on 30 ha ja sekin yleensä jo entuudestaan vuokrattu. Keskiarvohan tarkoittaa sitä, että suunnilleen puolet on alle 30 ha.

Minulle liioittelu on viesti siitä, että halutaan luoda mielikuvia vastapuolen typeryydestä ja sillä oikeuttaa omia ajatuksia. Kun on tarvetta liioitella, herää kysymys intresseistä. Eikö ne kestä rehellistä tilannekuvaa?

Röörille,että seuroissa on yhdenvertaisuus lähtökohta. Lähtökohta on myös se, että mo tahtoa on kunnioitettava liittyi se rauhoitusalueisiin, riistakiintiöihin yms. Koko seuratoiminnan ehto on hyvät mo-suhteet ja kun maanomistajuus on laissa metsästysoikeudessa, sen mukaisesti ”riittävä määrä” heitä on hyvä olla jäseninä (hallinnossa). On tietysti nähtävä asioissa muukin kuin oma etu.

Näin on mehtäukon vetämänä toimittu yli 15 vuotta ilman kupruja ja retteloita. Harkinta ja johdonmukaisuus ovat a ja o.

Nuoria on otettu seuraan. Hirviporukkaankin ovat innoissaan alkaneet, mutta se on yleensä jäänyt yhteen syksyyn. Harvassa ovat ne nuoret, jotka ovat valmiit rymyämään kolme kuukautta joka viikonloppu metsällä. On hauska käydä parina poutaisena lauantaina passissa. Mutta kun se sääkin tahtoo oikutella. Mitä pidemmälle syksy kuluu, sen enemmän tuntuu näille nuorille tulevan viikonloppuisin muita menoja. Sen ymmärtää, mutta sekään ei ole reilua, että osallistuminen tahtoo jäädä pelkkään liha-astian tuontiin.

Lähellä asutuskeskuksia on tungosta metsästysseuroihin. Tähän haasteeseen on vastattu saaliskantoja kasvattamalla. Yhteistyökykyiset ja aktiiviset henkilöt pääsevät seuroihin varsin helposti ,mutta henkilöt ,joiden taustalta paljastuu epäsopua ja itsekkyyttä ,jäävät toiminnan ulkopuolelle. Tästä joukosta sikiää ajatuksia perustaa omia viritelmiään ,mutta hankkeet kaatuvat niihin juurisyihin ,joidenka johdosta seurat eivät ole ko henkilöitä riveihinsä huolineet.

Rahalla luottamusta ei osteta. Se on ansaittava tekojen kautta. Lupaukset halusta maksaa kovia hehtaarivuokria on jätettävä omaan arvoonsa. Halut hiipuu ,kun jahti hankaloituu. Tämän päivän tilanteessa esitettyjen tavoitteiden toteutuminen hirvieläinten tiheyksien osalta ei tarjoa mahdollisuuksia kummoistenkaan vuokrien maksuun. Kaksinumeroinen luku euroja hehtaarilta vaatii jo kymmenkertaisen saalismäärän nykyiseen verrattuna ,jotta rahalle saa edes jonkinlaista vastiketta. Vuokraa voi toki vaatia, mutta maksuhalukkaat vähenevät varmasti ja varsinkin ne ,jotka oikeasti saavat metsällä jotakin aikaan.