Keskustelut Metsänomistus Uutta ajattelua metsästykseen

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 151)
  • Uutta ajattelua metsästykseen

    Tervehdys palstalle!

    Olen pitkän linjan metsästäjä ja metsäsijoittaja, ja siltä pohjalta seurannut keskustelua palstalla.

    Minua on alkanut enenevissä määrin häiritä asetelma, jossa metsästysseurat ukkoutuvat ottamatta riveihin nuoria jäseniä ja sorkkaeläinkannat kasvavat hallitsemattomasti. Puhun tilanteesta nimenomaan täällä Etelä-Suomessa. Tyypillisen metsästysseuran keski-ikä liikkuu jossakin 60 ikävuoden ja kuoleman välissä, ja uusia jäseniä seuraan ei oteta ellei tuomisina ole 50 hehtaaria uutta metsästysmaata. Harvalla nuorella tätä on.

    Nykyinen lupajärjestelmä pinta-alavaatimuksineen on mahdollistanut perverssin tilanteen, jossa metsästäjät kasvattavat yhä laajenevaa karjaansa maanomistajan mailla vastaamatta kuitenkaan karjan aiheuttamista vahingoista. Vanhenevilla seuroilla ei oikeasti ole enää kyvykkyyttä saati sitten halukkuutta pienentää kantoja. Kauris-, peura- ja pienpetokantojen leikkaaminen vaatii uutta nuorta verta.

    Kun olemassa olevat seurat eivät näytä selviytyvän velvoitteistaan eivätkä ovet avaudu maattomille nuorille, olemme suunnittelleet perustavamme uuden metsästysseuran, joka koostuu nuorista mutta kokeneista metsästäjistä. Meille metsästys on harrastus, josta saatavista kokemuksista ja saaliista olemme valmiita maksamaan. Maksavathan kaikki muutkin harrastukset.

    Mikä olisi hinta, jolla metsänomistajana olisit valmis vuokraamaan metsäsi uudelle tehokkaasti toimivalle seuralle? Itse olemme ajatelleet, että voisimme maksaa vuokraoikeudesta esim. 10-15 euroa hehtaarilta vuodessa. Tällä menettelyllä metsänomistaja saisi edes jonkin korvauksen vahingoista ja toisaalta kannat saataisiin kohtuulliselle tasolle. Rahallinen vastike toimii nimittäin myös seuralle kannustimena tehdä jalkatyötä ja vastata seuran tärkeimmästä tehtävästä – metsästyksestä.

     

     

     

     

     

  • Korpituvan Taneli

    Tuo ukkoutuminen on toki varmaan hiukan kaikkien seurojen ongelma, mutta on niitäkin, joihin ilmaantuu nuoriakin metsästäjiä. Esim. Meidän alueella nuoriakin on mukana. Tuo ukkoutuminen johtuu osiltaan siitä että maaseudulla väki vanhenee muutenkin kovasti. Pitää pitää ovet avoimina poismuuttaneille ja heidän jälkikasvulleen. Jotkut seurat ovat tässä onnistuneet.

    Tuo  rahallinen hehtaarihinta seuroille olisi toki tarpeen, se olisi selkeämpi kuin nykyinen hirven lihapala järjestelmä.

    toki olisin valmis tuohon uudelle seuralle vuokraamiselle, jos nykyinen tosiaankin olisi sulkeutunut äijäporukka. Tilanne meillä ei kuitenkaan ole ihan tuolla mallilla.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä

    Kannatetaan! Käytäntöä on varmasti mahdollista ainakin kokeilla – ja nimenomaa sorkkaeläinten takia.

    Gla

    Pienpetoja poislukien minkki ja supikoira ei ole tarve metsästää.

    En usko, että ulkopuolinen seura saa vuokrattua maita. Paikalliset vuokraavat mieluummin maat paikalliselle seuralle, jolloin tiedetään, keitä aseen kanssa metsissä liikkuu. Ulkopuolisen pitäisi saada merkittävä yhtenäinen pinta-ala, jotta peuralupiin pääsee käsiksi. 2000 ha ei vielä luo edellytyksiä peurakannan leikkaukseen. Jos sieltä ammutaan vaikka 60 peuraa vuodessa, kanta periaatteessa ehkä lakkaa kasvamasta. Uutta verta tulee kuitenkin naapurista.

    Veikkaan, että tällainen maanvalloitustaktiikka toisi ongelmia myös rhy-tasolla. Pahimmassa tapauksessa alueen alkuperäiseltä seuralta jää yhtenäisen lupa-alueen ulkopuolelle enemmän kuin uusi seura saa vuokrattua. Ja jos ei saa heti edes 500 ha kasaan, on sen vuoden peuranmetsästyksessä tauko. Kanta kasvaa siellä 1,5-kertaiseksi.

    Paljon puhutaan siitä, ettei seuroihin pääse jäseneksi. Näyttöä en siitä tiedä, joten tuohon pitäisi ensin syventyä. Paljonko on tulijoita, jotka on torjuttu?

    Jos vuokra on 15 €/ha, seuran pitää rahoittaa joka vuosi 2000 ha alueen maksut eli 30 000 €. Sen lisäksi pitää olla muu infra, kuten elintarvikehuoneistoksi hyväksytty lahtivaja yms. tilat. Kuulostaa mahdottomalta yhtälöltä, kun se edellyttää lisäksi päällekkäisyyttä alueen metsästysorganisaatiossa. Tuon rahoituksen kanssa huomaatte varsin nopeasti, ettei peurakannan leikkaus palvelekaan seuran intressejä. Käy päinvastoin, peurakantaa pitää kasvattaa, jotta vältätte konkurssin.

    Metsuri motokuski

    Tuo aloittajan viesti on varmaan totta monessa seurassa. Usein käy myös niin että kun uusia jäseniä ei oteta ei myös enää selviydytä velvoitteista. Osa suunnitelluista hirvieläimistä jää ampumatta. Huomaan sen itsekin kun olen joka syksy saanut koiralleni vierailypyyntöjä seuraan hirvimetsästykseen. Joissakin syrjäkylien seuroissa ei ole enää toimivia koiria hirvijahtiin. Minusta maanomistajat voisivat olla myös aktiivisia asian suhteen koska pääosa seuran jäsenistä on myös maanomistajia. Otetaan seuroihin myös jäseniksi ei maata omistavia jäseniä. Meillä seura on ns työpaikkaseura. Maat ovat pääosin valtion ja metsäyhtiön maita. Meille pääsee jäseneksi kaikki työpaikan työntekijät.  Meillä on yli 90 jäsentä mutta vain vajaa 20 hirvijahdissa. Meillä myös hirvijahtiporukka ukkoontuu ja vaikka teimme sääntöihin korjauksia jahdin helpottamiseksi se ei lisännyt kiinnostusta. Sitten on taas vastaabasti seuroja joihin on kova tunku jäseniksi. Nämä ovat yleensä lähellä kaupunkeja ovat seurat joihin kiinnostus liittymiseen on kova.

    Tomperi

    Vapautetaan metsästys maaonistajille.  Jominjoutava meuhkaaminen kaato lupien kanssa loppuisi.  Onko se pakko koko suomessa vapauttaa kerralla, vaikkapa muutama lääni kerrallaan.  En ymmärrä sitä asennetta joka on täysin luonnotonta hirvien kannalta että kanta pidetään vakaana ja suurena, hirvikantoihin kuuluu kannan vaihtelu ja tavoitteeksi talvehtiva kanta jotain 30 000 hirveä.  Menisihän tietysti monelta pätemisenpaikka mutta mitä siitä.

    Gla

    Vapauttamiskeskustelua on käyty ihan riittävästi. Siitä ei ole ratkaisuksi hirvieläinongelmaan, päinvastoin. Mutta ei siitä tässä viestiketjussa enempää.

    Mm:n kommentti siitä, ettei seuroihin oteta jäseniä vaatii nyt tarkastelua. Ei oteta vai ei ole tulijoita.

    Jos pääosa jäsenistä on maanomistajia, loput ei ole maanomistajia. Miten ne on seuraan päässyt, jos sinne ei pääse?

     

     

    Planter

    Ei löydy ratkaisua keskustelun aloituksessa esitetystä lähestymistavasta.
    Riistakeskus on kyllä laatinut laskentatavan, jolla voitaisiin määritellä maanvuokra saalismäärän perusteella. Saalimäärään sidottu vuokra olisi ehkä oikeudenmukainen. Kun saadaan paljon saalista maksetaan enemmän vuokraa, jos saalista ei saada vuokraa ei makseta. Tästä ei kuitenkaan ole kannan hallinnan työkaluksi.

    https://www.aitomaaseutu.fi/media/mets%C3%A4st%C3%A4j%C3%A4-02_2018.pdf

    Planter

    Ei ainakaan etelässä, tuskin Keski-Suomessakaan, ongelmana ole pula metsästäjistä.
    Tällä alueella ongelma on riistahallinto. Riistahallinnon alaisessa alueellisen riistaneuvoston sidosryhmäkuulemisissa maanomistajat ja kaikki muutkin sidosryhmät ovat vaatineet hirvikannan pienentämistä maa-ja metsätalousministeriön suosittelemalle tasolle.
    Maanomistajilla on kuitenkin vain yksi edustaja kymmenjäsenisessä neuvostossa ja hänkin maanomistaja/metsästäjä.
    Vaikka metsästyslaki sanoo, että sidosryhmien kanta pitää ottaa huomioon päätöksessä, sitä ei oteta huomioon. Asetetaan kestämättömiä tavoitteita hirvitiheydelle yli 4 / 1000 ha.

    Muualla, missä ilmeisesti sidosryhmien kanta on jotenkin huomioitu, riistahallinto on kehottanut metsästäjiä olemaan käyttämättä kaikkia lupia, jolloin tulos on sama.

    .https://www.metsalehti.fi/uutiset/hirvipomojen-sooloilu-sai-metsanomistajat-poyristymaan/#0b1aa960

    Planter

    Ehkä noin viidesosa hirvenmetsästäjistä on metsänomistajia, jotka ovat metsätaloudenharjoittajia. Seuratasollakin ovat siis vähemmistönä ne, joilla metsänomistuksen motiivi on puun kasvatus ja taloudellinen hyöty metsästä.

    Se on se ryhmä, jonka motiivina on metsätalousvahinkojen estäminen, liiteen dokumentissa sivulla 17.

    Muutenkin paikallisten + maanomistajien yhteinen osuus on tässä kyselyssä, jossa 4495 vastaajaa, oli alle puolet:

    ”Hirvenmetsästyskyselyn vastaajista hirvenmetsästysalueeseensa oli kiinnittynyt asuinalueen tai maanomistuksen kautta noin 45 % vastaajista.”
    Jotenkin maattommia on päässyt seuroihin vaikka väitetään, ettei heitä oteta.

    Hämmentävää sivun 17 taulukossa on, että motivaatiotekijöiden vähäisimpinä ovat hirvenlihan saanti ja saaliin saaminen. Miksi hirvikanta halutaan vetää metsätaloutta haittaavalle tasolle, jos saalis ei ole tärkeä?

    https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/546423/luke-luobio_81_2020.pdf?sequence=4&isAllowed=y

    Metsuri motokuski

    Tuohon gla:n kysymykseen kuinka maattomia on päässyt seuroihin niin pääosa sukulaisuuden tai kaveripohjalta. Yleensä jos vieraaseen seuraan yrittää päästä niin ilman suhteita on hankaluuksia. Osin se on hyväkin että tiedetään minkälaista ainesta on tulossa. Kyseessä on kuitenkin pääosin seuruemetsästys ja kaikkien kanssa pitäisi edes tyydyttävästi tulla toimeen. On sitten jotain syrjäkylien seuroja joihinka ei tahdo löytyä nuorta väkeä kun alueella yksikertaisesti ole sellaisia. Onneksi se on kuitenkin vähemmistö tilanne. Paljon on kuitenkin seuroja joissa vaatimuksena on maanomistus tai tietyssä työpaikassa toimiminen (yleensä yhtiöiden seurat). Ne voisivat harkita myös jäsenten ottamista myös maattomista jäsenistä. Yleensä näille voisi antaa niitä hallinnollisia tehtäviä joilla he voisivat osuutensa hoitaa.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 151)