Sitä olen ihmetellyt, että miksi pienpetojen lisääntynyt metsätys ei ole näkynyt niiden kantojen laskuna. Ovathan esimerkiksi hirvikannat laskeneet metsästyksen seurauksena. Siis tilastojen valossa näyttäisi pienpetojen metsästys lisäävän niiden poikastuottoa ja vahvistavan kantoja. Aika outoa. Pienpetojen vaikutus myyräkantoihin on sitten kyllä minimaalinen.

Antonille tiedoksi. Kyllä ilves aikuisen ketun kiinni saa, kuten ilvestutkijat ovat todenneet. Ratkaisevampi kuitenkin on se, että ilves metsästää ketun pentuja. Tämä on ilvekselle helppoa, koska loppukesällä luonnossa liikkuvat kentupentueet pitävät yhteyttä huudellen. Sehän on ilvekselle kuin ruokakellon soitto.

Ketun riviireistä. Samalla alueella saattaa asustaa useitakin kettuja. Jos se tyhjenee metsästyksen seurauksena, niin varsin pian alueelle ilmestyy uusi asukas. Siksi ketun reviiri on vähän kuin veteen piirretty viiva. Luonnollisestikin pentuja hoitavat ketul saalistavat lähitienoolla, joka voi olla vaikka tuo 500 ha.

Aikanaan isä-vainaan kanssa pyydettiin tuollaisia punaruskeita elukoita, joilla oli pitkä valkopäinen häntä. Niitä kyllä kutsuimme ketuiksi. Mitähän ne lienevät olleen, koska ne käyttäytyivät toisin kuin Antonin kuvailema ketun reviirikäyttäytyminen?

Ehkä ne olivat pyymetsoja???

Itse olen havainnut että ilvesten runsastuminen on lisännyt metsäkanalintujen määrää. Tästähän oli myös kirjoitettu viimeisessä metsästäjä – lehdessä. Samoin täällä meillä, missä pienpetojen metsästystä ei rajoiteta, on supikoirien ja kettujen saalismäärät romahtaneet. Itse arvelisin sen johtuvan ilves- kannan suurentumisesta ja siitä että ilves kuten susikin poistaa muita petoeläimiä reviireiltään. Ilveksen kohteena ovat supikoirat ja myös kettujen pennut mikäli aikuiset ketut eivät saaliiksi jää. Se on hyvä että supikoirien ja kettujen vähetessä metsäkanalintujen poikueet ja munat jäävät paremmin rauhaan ja mahdollisuus kannan lisääntymiseen on olemassa.

Pitäisköhän AC:n kummppaneineen ottaa ilves myös samanlaiseksi haittaeläimeksi kuin hirvi ?

Ilveksen vaikutus metsätalouteen on vahvasti positiivinen. Sehän pitää tehokkaasti metsäkauriskannan kurissa kuten tuossa Metsästäjä-lehdessä kerrottiin. Metsäkaurishan syö mielellään kuusentaimien vuosikasvaimia. Ilman ilvestä saisimme siis uuden tuholaisen. Luultavasti se metsäkauriin liha on hyvää. Ehkä kuitenkin kestää, ettei sitä saa, kun hirveäkin on tarjolla.

Toisaalta se ilves pitää pienpetokannat kurissa, kuten tuolla edellä todettiin ja edistää näin kanalintukantoja. Kyllä teeripaistikin on hyvää.

Siksi kannattaisi pitää ilveskanta mahdollisimman korkeana. Jäniksen metsästäjät ehkä kärsivät jäniskannan vähenemisestä. Mutta eihän heille saalis olekaan tärkeää. Jahtihan näyttää olevan sellaista, että päästetään koira irti ja mennään nuotiolle makkaralle. Näin ainakin ne porukat, jotka joskus meidän mailla vierailevat.

TASAPAINO eri lajien suhteen merkitsee eniten. Jos jääkauden jälkeen selvinneitä lajeja ei metsästejä, niin tasapaino on lähellä.
Tulokaslajit ottavat osansa ja muuttavat suhdetta. Silti niiden tuleminen on osa elämää. Tulokaslajit tuovat mukanaan erilaisia tulokkaita ja sekin on osa elämää ja siihen vain pitää sopeutua.
Hirvikärpänen tuohdutti Suomalaisia 60 luvulla. Sen tuomat MUUT eliöt ovat mielenkiintoisempia. Putoamalla paskaan se sama levisi myyriin. Nämä bakteriolaaliset eläimet samalla pelastavat ihmisen ja samalla aiheuttavat vaaraa sairaille.