› Keskustelut › Metsänomistus › Vähäpuustoinen suo

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 30)
1 2 3

  • Vähäpuustoinen suo

    Sent on: 11.5.2020, 19:36

    Olisiko palstalaisilla näkemystä, mikä se on kymppipykälän muksinen puuton tai vähäpuustoinen suo. No sen puuttoman minä ymmärrän mutta se vähäpuustoinen on vaikeampi.

    Metsaan palvelun mukaan Portimolla on yksi kuvio, jossa on puuta 54 m3/ha. Se on merkitty sinisellä suojelukohteeksi.

    Montako mottia pitää pohjoisessa olla, että ei olisi kymppipykälän kohde.

    Tekijä
    Portimo
    Theme Metsänomistus Metsänomistus
  • Kurki 14.5.2020, 15:13

    Ei sopinut linkki tuohon alkuperäiseen.

    Linkki 1.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Methane

    Kurki 14.5.2020, 15:14

    Ei sopinut linkki tuohon alkuperäiseen.

    Linkki 2.

    Ojanen:  https://www.slideshare.net/LukeFinland/3-paavo-ojanen-metsnkasvatuskelvottomien-soiden-kasvihuonekaasupstt

    Kurki 14.5.2020, 15:14

    &&&&

     

    Puuki 14.5.2020, 15:49

    Jos ojitusalue on vanha, niin sen hiilipäästöt on loppuneet. Ojien syvyys (80 cm) voi johtua syystä että ne on kunnostettu jossain vaiheessa ja/tai  turvekangankaalla ojat säilyy paremmin toimivina kuin uudella nuoremmalla ojikolla.

    Epäonnistuneita ojitusalueita näkyi olevan 840 000 ha . Suurin osa Lapissa ja Kainuussa.  Osa niistäkin alkaisi kasvaa paremmin puuta, jos ravinnehäiriöt korjattasiin tuhkalannoituksella.

    Juho87 Juho87 14.5.2020, 19:14

    Alla olevan kun googlaa niin tulee hyvä pdf luettavaksi liittyen aloittajan kysymykseen:

    Tulkintasuosituksia metsälain
    10§:n tarkoittamien erityisen
    tärkeiden elinympäristöjen
    rajaamisesta ja käsittelystä.

     

    Eli pääsääntöisesti yli 2 hehtaarin kohteet eivät ole pienialaisia eikä siten lakikohteita. Puun arvoltaan yli 3000e kohteet eivät ole metsätaloudellisesti vähämerkityksellisiä eikä siten metsälakikohteita myöskään. Onko sitten aloittajan suo yli sen 2 ha? Yli 3000 arvoista puustoa siinä ei kuulosta olevan ainakaan..

     

    Kurki 16.5.2020, 09:57

    Jos ojitusalue on vanha, niin sen hiilipäästöt on loppuneet.

    Turpeen biomassan kuivapainoista puolet on hiiltä ja loput on sitten jotakin. Olisiko tuo loput sitten se kerros, josta hiili on hapettunut pois ja joka sitten turvekankaalla muodustuu pintaan eristekerroksesksi alempana olevan turpeen hiilen hapettumiselle eikä hiiltä enää vapaudu.

    Maan päälle ilmaan jääneestä kuolleesta puustahan ei jää mitään jäljelle lahottasienten murentaessa sen ja hiilen hapettuessa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 16.5.2020, 10:30

    Jos ojitusalue, niin ei lakikohde eikä tärkeä elinympäristö. Ei siinä silloin muita määritelmiä (pienialaisuus, puuston arvo) enää tarvita, jos alue ei ole ”luonnontilaisen kaltainen”. Tullkitsenko oikein aloittajan tilanteen?

    Itse ymmärrän tuon vanhan suon päästöttömyyden hiilen suhteen niin, että kun ojitettu turvekerros on madaltunut ja alue on muuttunut turvekankaaksi, maapohja toimii siitä eteenpäin kuten normaali kangasmaa eli puustosta karikkeen mukana kertyvä hiili suunnilleen korvaa maaperän hajotustoiminnan poistaman hiilen ja tase on tasapainossa. Täsmennys: edellinen koskee siis puuta kasvavaa suota, jossa ojat on pidetty kunnossa! Sen sijaan kunnostusojituskelvoton suo kehittyy eri tavalla: se ei kasva puuta ja siinä vanha ojitusalue ei tuota enää juuri mitään päästöjä, koska turve elpyy hiljakseen ja alkaa jälleen sitoa hiilidioksidia ja turvekerros vettyy uudelleen. Hapettomuus estää muut päästöt kuin metaanin jota voi syntyä mutta ei yhtä paljon kuin luonnontilaisella suolla.

    Teoriassa olisi kyllä mahdollinen tuo Kurjen ajatus pohjamaan hapettomuudesta, mutta en tiedä toimiiko suo noin käytännössä. Asiaa on kyllä varmaan tutkittu. Hajoaminenhan on yhteyttämisen käänteisreaktio, joten orgaaninen hiiliyhdiste hajoaa siinä hiilidioksidiksi ja vety vapautuu vesihöyrynä. Molemmat edelliset reaktiot vaativat siis happea toteutuakseen. Typpioksiduuliakaan ei vapaudu ilman happea. Turpeen ja karikkeen hajoamisessa vapautuvat ravinteet kiertävät maan hapekkaassa pintakerroksessa, jossa puiden juuristo ottaa ne uudelleen kasvuun. Turvemaalla männyn paalujuuri periaatteessa voisi mennä syvällekin, mikäli puu kasvaa isoksi.

    Jätkä 16.5.2020, 10:55

    Periaatteessa männyn paalujuuri ei kyllä tunkeudu pohjaveden pintaa alemmaksi.

    Ne Turvemaan kannot, jotka ovat tulleet näkyviin (lähinnä kaivamalla tms) -eivät tuulen kaatamina, ovat kyllä olleet melkein kuin kuusen juurakoita.

    Pidän kyllä näillä näkymillä turvemaille parhaana puuna Hieskoivua. sen vedenhaihdutusteho , kasvunopeus nuorena ja maanparannusvaikutus yhdistettynä luonnolliseen uudistautumiseen ovat ylivoimaisia, kunhan saadaan ensimmäinen Hieskoivusukupolvi aikaan.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 16.5.2020, 11:07

    Kiitos Jätkä.

    Kurki käsittääkseni kommentoi syvään ojitettujen soiden mahdollista päästöttömyyttä. Niillä hapellinen pohjaveden pinta on kaukana maan pinnasta (jopa 80 cm), ja juuristoille on tilaa halutessaan mennä syvällekin.

    Totta! Hieskoivu on puu paikallaan turvemaalla.

    Jätkä 16.5.2020, 11:44

    Kylä paksuturpeisella, vanhalla ojitusalueella 80 cm syvät ojat ovat poikkeus, joka vahvistaa sääntöä. Kun vielä ojien välit ovat jopa kymmeniä metrejä, on ”sarkojen ” keskivaiheilla pohjaveden pinta on jopa kymmeniä senttejä korkeammalla kuin ojan pohja. Kuitemkin moni – jopa avosuona ollut ala, on hieskoivujen tulon jälkeen muuttunut täysin ja on kovasti puuainesta tuottavaa alaa, jossa paksu lehtikarike on pistänyt kenttäkerroksen uuteen uskoon. Kohta siellä onkimadot myllertävät.

    Tuollaisen hieskoivikon hoito on simppeliä hommaa. Siihen harvennusvaiheessa riittäisi Jeessinkin lahjat, eli jävvä runkoluku voisi olla tupla normaalista. Hakkuu sitten, kun valtapuut ovat D 1,3 : yli 15 cm ja tyyli Jeessin ylispuuhakkuu = Kaikki pois, mikä kannattaa kasaan pistää. Vuoden kuluttua on jo kova vesakko nousemassa.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 30)
1 2 3