Jos kyläkunnalta on viety kaikki palvelut , on olemassa riski , että kaikki toiminta vähitellen hiipuu. On myös niitä seuroja , jotka ovat perustaneet toimintansa tiukasti maanomistajajäsenyyteen . Jos näissä ympyröissä   sattuu olemaan maanomistajien keskinäisiä erimielisyyksiä ,halu yhteiseen toimintaan katoaa ja jäsenet metsästysseuroista sen myötä . Nyt ikävöidään lehtien palstoillakin jo kaupunkilaisia ja maattomia avuksi , kun seurojen ydinporukka ei pääse edes ojan yli metsän puolelle . Se taitaa kuitenkin olla enimmäkseen utopistinen haave , kun nuorisolla on miellyttävämmän elämyksen tuottavia harrastuksia verrattuna tuntikausien odotteluun sateessa ja tuulessa . Jos kaatotapahtumatkin antavat odottaa itseään vuosikausia , on turha ihmetellä rivien harvenemista ja porukan ikääntymistä . Pienissä seuroissa ongelmat kärjistyvät nopeimmin. Jo yhden keskeisen jäsenen poistuminen kuvioista voi lamauttaa koko toiminnan.

Tanelin ihmettelyyn yhtyen. Ja kuten olen aiemminkin maininnut koko hirvijahti on mennyt huonoon suuntaan viihdyttävyydeltään. Joka tietty juuri nuorille myrkkyä. Olihan minunkin poikani siellä joskus muutaman reissun passissa seisoskelemassa vilua kärsimässä. Juuri sen ikäisenä kun olisi pitänyt alkaa innostua porukkaan mukaan. Mutta kun et mitään jahdillista kokenut se loppui siihen. Kuten sanoin, muuttakaa miesajoksi, silloin pääsee nuoret metsään rymyämään ja viihtyvyys taattu. Tyhmästä toiminnasta kärsii koko seura. Omakin poika viihtyi sitten armeijassa oikein hyvin maastokäynneissäkin. Kuudessa kuukaudessa korpraaliksi oli aika hyvä saavutus mielestäni. Pojalla oli silloin talonrakennus kesken jonka vuoksi pyrki lyhyellä palveluksella läpi ja onnistuikin.

”Omakin poika viihtyi sitten armeijassa oikein hyvin maastokäynneissäkin. Kuudessa kuukaudessa korpraaliksi oli aika hyvä saavutus mielestäni”

Nurmipora sattumakorppi. Pleikkarisukupolvea. Tunti passissa ja vierotusoireita somesta ja peleistä.

Täydellistä tietämättömyyttä erilaisista jahtitavoista ja niiden soveltuvuudesta kulloisinkiin olosuhteisiin,joka perustuu kuulopuheisiin. Jonkunhan siellä passissakin on oltava miesajossakin.

Yksi asia on Jesseltä unohtunut . Hirvien tarkka olinpaikka on tiedettävä , jos ajometsästyksellä (munaisjäänne) aiotaan saavutta tuloksia . Ne nuoret kaikkoavat varmasti , jos/kun tulee tyhjiä vetoja toisensa jälkeen saalista haeskellessa . Monille olisi ollut ”mitat täyttävä” kokemus rämpiä pari päivää viime viikonloppuna sateisessa luonnossa näkemättä vilaustakaan hirvistä .

Muutama vuosi sitten juttelin naapuriporukan vetäjän kanssa  metsästyksen kiinnostavuudesta nuoremman polven keskuudessa.Silloin hirvikanta oli minimissään näillä kulmilla . Jahtivouti itsekin(35v) oli luopumisaikeissa jahtitouhuista monen muun lailla . Syynä oli , että saalista oli tarjolla liian vähän . Hirvi kerran kymmeneen vuoteen , jos silloinkaan , ei jaksa kovin montaa nuorempaa metsämiestä kiinnostaa . Meillä  luopui tuolloin kolme jäsentä leikistä em syystä . Joka kerran luopuu , ei takaisin tule.

Olen huomannut , että nuorimpien hirvestäjien sitoutumisaste on hyvin alhainen. Eivät montaa tyhjää reissua siedä . Loppusyksystä saaliin maastosta hakeminen on työn ja tuskan takana , kun homma on hoidettava muutaman veteraanin voimin verenpainelääkkeitä siemaillen.

Sitä pitää varmaan kysyä häneltä iteltään. Mutta jospa oletamme että talon rakentaminen ja se nuori tyty siellä kotopuolessa ehkä hiukan enemmän kuitenkin veti puoleensa. En tiedä sitten onko mettämies samoilla linjoilla. Mutta hyvin hoiti hän peruspalveluksensa ja myös kunnostautui siinä samassa kuin isänsäkin. Eli ammunnassa ja sai siitä kuntoisuuslomatkin pidellä. Olisi siinä hirvijahtiin kelpoa ainesta ollut tarjolla mutta kun jäärät on jääriä ja tavat on p…eestä. Miten se koira mahtaa niitä hirviä sinne maastoon saada enemmän, kummastuttaa kovasti.