Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Trico ehkä auttaa myös tuohon hirvikärpäsvaivaan. Muutamia vuosia sitten, kun ensimmäisiä kertoja ruiskutin, oli päällä hirvikärpästakki suojaamassa. Naaman edessä mönkiviä ötököitä sai pyyhkiä pois, että näki paremmin, ja surahtelua kuului koko ajan. Nyt on pari vuotta mennyt, ettei kyseisellä alueella ole niitä juuri nähnyt. Eipä ole näkynyt niin paljoa hirvistä jälkiäkään, vain läpikulkijoita.
Pajua, pihlajaa ja haapaa nousee kantovesoista, mutta nekin on saaneet olla rauhassa, vaikkei niin olisi väliksi. Ehkä Tricon haju ärsyttää sen verran, ettei kuviolle jäädä norkoilemaan. Viereisellä kuviolla, jossa ei tehdä käsittelyjä, ne kyllä on maistuneet. Pitkään muuten pysyy ainakin näkyvä osa Tricoa neulasissa. Joistain viime vuonna käsittelemättä jääneistä taimista näki vielä toissavuotisen käsittelyn.
Tricon ruiskutuskausi alkoi omalta osalta, kun oli tilalle muutenkin asiaa. Osa männyistä alkaa olla kriittisessä vaiheessa, kun latvus on kyllä sarvipäiden ulottumattomissa, mutta runko ei ole niin vahva, etteikö saisi katkottua. Ruiskuttelin alaoksia siinä toivossa, että maistiaisia ottaessa jo toteaisi, ettei kannata.
Suurin kuvio on suurimmalta osin luonnontaimia, ja kokovaihtelu sen myötä melkoinen, ja suojattavat taimet hajallaan siellä täällä, eli ruiskun kanssa käveltiin sinne ja tänne katsomassa, olisiko jotain suojattavaa. Ei ole sekametsän perustaminen helppoa, jos haluaa myös hirville kelpaavaa puustoa kasvattaa. Ja miksikö tilanne on tämä? Siksi, että edellinen omistaja oli hakannut mutta jättänyt viljelemättä kyseisen(kin) kuvion. Paljon lähinnä männylle sopvia kasvupaikkoja, joilla kuuset työntää 5-10 sentin vuosikasvua. Oma strategia on ruiskuttaa kaikki männyt, myös huonolaatuiset jne. Ajatus on, että kun ihan kaikkia taimia ei itse kuitenkaan huomaa, niin hirvillä olisi jo sellainen ajatus, että kyseisen alueen männyt haisee ja maistuu pahalta, turha lähteä jokaista edes kokeilemaan.
Hyvin positiivinen havainto on, että tämä kesä on ollut tuolla männyn kasvulle erinomainen.
Eikö tuossa Japassakin ole kärki laajempi, kuin runkoruuvi?
Ei, kärki on aikalailla samaa mittaa rungon kanssa. Äkkiseltään ajatellen runkoa laajempi kärki jättäisi ruuvin herkemmin ”sutimaan”, kun rungon kierteet ei heti saisi otetta kapulasta.
Sähkömoottorilla käyttö olisi itse asiassa varsin turvallistakin, jos pyöriminen edellyttäisi polkimen painamista. Ukon lähtiessä ruuvin matkaan jalkakin nousisi polkimelta. Tietysti käytännössähän polkimen päälle herkästi laitettaisiin palikka pitämään se jatkuvasti pohjassa.
Vieressä kun näkyy olevan turpeennostossa ollut alue, niin liekö tarkoitus tuoda noilla ojilla vettä jo aiemmin kuivumaan alkaneelle alueelle?
Mitäs tässä sitten muuta, kuin suojellaan tiukasti ne jäljellä olevat 2% metsiä ja muutetaan lehden nimi Peltolehdeksi, puhutaan itsestämme pellonomistajina ja hoidosta peltoviljelynä. Luonnon kannalta mitään väliä ei ole, kun ne 98% metsiksi väitetyistä alueista kuulemma on aidolle luonnolle elinkelvottomia eikö niistä voi enää koskaan oikeaa metsää tulla, kuten aika ajoin kuulee puhuttavan.
Teollisuus pyörii Donbasissa ilman ongelmia, vettä riittää. Ei siis ongelmia.
Tuosta halkaisuruuvista, neuvoa en osaa antaa, mitä kärjen kanssa tehdä, mutta viime viikonloppuna pistin pöllejä halki Japa 200:lla ja ensi viikonloppuna pistän lisää, kunnes loppuvat. Vaatteet ja hanskat pitää olla tyköistuvat ja suojukset paikallaan, vaikka ne vähän haittaakin. Sammutusvivusta menee naru sammuttimelle, vaikka kiirehän siinä tulisi tilanteen ollessa päällä. Dexta saa käydä tyhjäkäyntiä, liian kova kiire ei saa olla. Suoraan takaa on paras työskennellä, kun välissä on palkki, jolla pölliä työnnetään ruuviin.
Jalommat juomat sitten töiden jälkeen, ei ennen eikä aikana.
Eihän tuossa mitään arvoitusta ole, ojitukset kuulostaa tehdyn niin, että kiintoaineen on pakko lähteä virtauksen mukaan. Maatumisen myötä kiintoainetta tulee vielä koko ajan lisää. Pitäisi nostaa vedenpintaa pohjapadoilla, että tilanne paranisi.
Tämä ei tietenkään kerro mitään kaikkien ojien vaikutuksesta, niinkuin ei kerro ne näytteet ja lukusarjat juuri tuosta ojituksesta.
Tuossa Nostokoukun kertomassa esimerkissä ei oikeastaan ole mitään epäselvää, miksi ojitus ei olisi voinut huonontaa järven tilaa. Suorat, syvät ojat ja isolla alueella, niin varmasti on virtausta ja eroosiota sen myötä, joka tuo kiintoainesta ja ravinteita järveen. Lisäksi jos laskupaikka on sellainen lahti, johon ei oikein muuten tule virtauksia, jotka vaihtaisivat vettä, niin lopputulos voi olla hyvinkin huono.
Ojituksia en ole teettänyt, kertaalleen perkauksen, ja tekisin jatkossakin, jos tarve olisi, mutta en noin. Nyt teetetty perkaus oli oikein malliesimerkki siitä, miten se tehdään mahdollisimman pienillä haitoilla, eli on katkoja, ja purkuojaa oli perattu vain sen verran alkupäästä, että vedenpinta laskee sen mitä tarvitsee, eikä enempää. Oja on muuten tavallaan umpeenkasvanut, ja virtausnopeus hyytyy ennen ojaa tulevassa altaassa.
Syy perkaukselle oli muuten se, että puusto alkoi kuolemaan ikääntymiseen ja vedenpinnan nousuun. Siihen taas oli syynä edellisen omistajan aikaan tehty hakkuu, jonka puita oli ajettu tuosta läpi, laitettu runkoja ojiin auttamaan ylitystä ja jätetty sitten sinne. Nyt ne sieltä löytyivät sitten sammaleiden alta.