Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Samalle kuviolle on tullut koivua laitettua havupuiden kanssa, mutta kokonaan omiin ryhmiin, ei sekaisin, juurikin tuon etukasvuisuuden takia.
Nykyisin avohakkuilla saavutettu tukkiosuus on vain noin 30 % ja se on jatkuvassa laskussa
Mitä ihmettä? Onko tässä laskettu mukaan runkolukuun taimikonhoidossa alas kaadetut pajut ja lepätkin? Mistä tämä lukema oikein tulee?
Ennakkotietojen mukaan siis Ukrainan pitäisi luovuttaa linnoitetut alueet venäjälle ja riisua armeijansa paljon heikommaksi. Mikä siinä voisikaan mennä pieleen, jos putin lupaa homman olevan siinä? Jos vaikka vannoo kautta kiven ja kannon?
Tuskin tuo mikään venäjän hämäys on, Oranssi pressa vain janoaa Nobelin rauhanpalkintoa, ja arvelee saavuttavansa se helpoiten auttamalla Ukrainaa antautumaan.
Lahopuun määrä on noussut, mutta edelleen vaatimaton.
Varsin luonnollista, kun jättöpuita on jätetty vasta jotain neljännesvuosisadan (?) ajan, eli suurin osa pystyyn jääneistä on vielä elossa. Sama homma metsien rakenteen muutoksen kanssa, 80-luvulla yksilajiseksi raivattu nuori metsä ei ole vieläkään monilajisempi, vaikka tässä välissä on käytännöt ja suositukset muuttuneet paljonkin. Kuitenkin julkinen metsäkeskustelu ei juuri lähde siitä, mitä on tehty, vaan mikä on tilanne juuri nyt, ja vaaditaan sen ja vain sen perusteella tekemään enemmän. Iso osa nykyisistä ”puupelloista” on saanut alkunsa ja muotonsa silloin, kun Neuvostoliitto oli ikuinen ja puhuttiin jääkauden tulemisesta.
Enimmäkseen tullut käytettyä Karttaselaimen ilmaisversiota. Kuviokarttoja varten harvakseltaan MHY:n Omametsä-sovellusta. Itä-Suomessa kun ollaan, niin itäystävä on tuonut oman mausteensa soppaan, eli aika ajoin on gps-sovellukset olleet käyttökelvottomia.
Ei sen kummempaa laitetta ole ollut käytössä, kuin Android-puhelin, Samsungin perusmalleja.
Omia rakennuksia tehnyt jo vuosia kirjanpainajapuista sahatusta puutavarasta. Sinistäjäsieni ei haittaa mitään sellaisissa, ei vaikuta lujuuteen.
On sanottu että monen eri hävittäjämallin ylläpitäminen on kallista.
Nyt Ukraina tilaa hävittäjiä Ranskasta, aiemmin tilasi jo Ruotsista ja amerikkalaisia hävittäjiä maalla jo on. Millä rahoilla ja kuka maksaa nämä maailman kalleimmat ilmavoimat?
Ukraina ottaa sitä mitä sattuu saamaan. Kuten mekin aikoinaan. Suomella oli toisen maailmanpalon aikana hävittäjinä Glostereita, Fokkereita, Fiateja, Moraneja, Curtisseja, Messerschmidtejä ja VL Myrskyjä, ja päälle jokunen sotasaaliskone. Pommikoneissa sama tilanne. Ei ollut missään tapauksessa helpoin ja taloudellisin tapa rakentaa ilmavoimat, mutta sillä piti mennä, mitä oli tarjolla.
Jk on katkeroituneiden ja itsepäisten metsätaloudessa sivuraiteille joutuneiden temmellyskenttä.
No ei ihan välttämättä, itsekin aikoinaan tuoreena metsänomistajana kiinnostuin erään apostolin puheista – kuitenkin viidentuhannen hehtaarin omistaja – kun osasi niin hyvin perustella paremmuuden. Harvennuksestakin paremmin rahaa, ja aikanaan ei tarvitsisi istutuksia muokkauksineen tehdä. kun kaikki käy luonnostaan miljoonien vuosien tuotekehityksen tuloksena. Minullahan oli harvennushakkuut kovasti tarpeen, ja edellisen omistajan peruina 6-7 vuotta heinittynyt rehevän maan aukko, jota ei oltu koskaan viljelty.
No, harvennukset päädyin teettämään kuitenkin jaksollisen ala/laatuharvennuksena, ja hyvä niin, sillä pitkään ylitiheänä kasvanut metsä olisi todennäköisesti reagoinut huonosti yläharvennukseen. Muokkaus tuli teetettyä ja istutukset tehtyä itse. Kaksi ensimmäistä vuotta sai ”tampata” kolme kertaa kesässä, että heinä ja vatukko ei taimia tappanut. Sitten pari kertaa kesään alkoi riittämään. Ajallaan viljellyissä kohteissa tässä pääsee helpommalla.
Samaan aikaa tuli ihan itse seurattua kasvuja ja taimettumisia erilaisissa kasvupaikoissa, ja nähtyä miten eri puulajit reagoivat varjostukseen. Kiinnostus jk:een alkoi lopullisesti karista siihen. Aiemmin se jo oli ottanut ison osuman siitä, että tukkipuut myytäisiin aina harvennushinnalla, ja toisaalta tiesin jo, mitkä ovat ne uudistuksen todelliset kulut, jotka jk:lla pitäisi välttää. Jk:lla uudistuskulujen välttäminen näytti aivan liian kalliilta, vaikka kuinka asiaa kääntelisi.
Nykyisin näen jk:n sopivana ratkaisuna sopiville kohteille, lähinnä jos aukkovaihetta halutaan välttää syystä tai toisesta. Taloudellisia perusteita sille ei ole minkäänlaisia, eikä maamme nykyisillä puulajeilla oikein biologisiakaan.
En tosin kovin kauheasti ihmettelisi, vaikka Venäjä jossain vaiheessa v-maisia, rääväsuisia pikunaapureitaan kiusottelisi.
Eli narisijakin jättää oven auki venäjän uusille sotatoimille. Onhan se aika selkeää, että jos sillä vain kykyä johonkin on – omissa kuvitelmissa tai todellisesti – niin se myös sitä käyttää. Juuri siksi sitä kykyä pyritäänkin rajoittamaan.
Omissa metsissä ollut jonkun verran aikoinaan jääneestä alikasvoksesta lähteneitä kuusia. Kasvu on ollut reipasta, mutta tyvilahoa näissä on myöskin ollut turhan isolla prosentilla – ehkä ainakin kolmannes näistä puista on ollut tyvestä sydänlahoinen. Alikasvoksena tullut tiheäsyinen ydin tuntuu olevan laholle herkkä, ja joissain näkyy olleen myös ilmeisesti korjuun seurauksena tulleita kuorivaurioita, jotka ei enää ulospäin näkyneet, mutta leikkauspinnassa kylläkin.
Parilla harvennetulla kuviolla oli aika paljonkin noita vanhoja alikasvoskuusia (ne tunnistaa ”vanhemmasta” ulkonäöstä, kaarna on eri näköistä, kuin nuoremmissa), ja merkkailin niitä harventajalle poistettavaksi, vaikka latvakasvu oli vahvaa. Lahon määrä osoitti ratkaisun olleen oikea.
Koivikon alle tulevaa alikasvustoa kasvattelisin, mutten missään tapauksessa muita, kun puiden iästä ei tiedä. Istutusta en lähtisi ennen hakkuuta tekemään, turhan paljon kuitenkin jää puita telojen ja oksakasojen alle, vaikka hanki suojaakin. Poikkeuksena taaskin harvennetut koivikot, joissa puut kerkeää kasvamaan hyvin näkyviksi ennen hakkuuta.