Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Rauduskoivussa teollisuuden käyttämää materiaalia tulee enemmän ja nopeammin. Silloin tarvitsee vähemmän ryskätä metsässä, kun tarvittava määrä saadaan pienemmältä alalta. Asioilla on puolensa.
Lepän ja pihlajan tuottama kuitu taas ei ole soveltuvaa yleisimpiin käyttötarkoituksiin. Haapakuitu on jopa erinomaista, mutta sitä tulee vähemmän verrattuna puun tilavuuteen.
Luonnontaimikollakin voidaan mennä, mutta kasvuunlähtö on yleensä hitaampaa ja kasvuun lähtevät puulajit yleisimpään käyttöön huonosti sopivia ja luontaisen kilpailun tuottamana laatu ”vaihtelevaa.” Silloin joudutaan hakkaamaan isompia alueita, että saadaan sama määrä raaka-ainetta. Asioilla on puolensa.
Metsänhoito-ohjeet on väärä nimi sille toiminnalle joihin niillä neuvotaan. Parempi nimi olisi metsänomistajan pankkitilinhoito-ohje. Näillä ohjeillahan on tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon, arvokasta ja nopeasti.
Nimenomaan ohjeistuksiinhan on tullut mukaan luonnon huomiointi. Ne eivät tue tuossa sanottua tarkoitusta. Toistaiseksi tilanne kuitenkin on se, että metsästä saatavia raaka-aineita tarvitaan, eikä niitä sieltä saa irrottamatta puuta kannosta. Metsänhoidon ohjeistuksella tätä pyritään saamaan toimivuuden lisäksi myös haittoja minimoivaksi. Perimmäinen ongelma on siis se, että metsätuotteille on kysyntää. Ehkä esim. vihreän siirtymän kutsuminen sillä nimellä on sitä itsepetosta.
Ja mitä monimuotoisuuksiin tulee, niin metsä on paikka, jossa muutokset käytännöissä näkyvät vuosikymmenien viiveellä. Mikä 80-luvulla istutettiin ja raivattiin yksilajiseksi, ei siitä muutu muuksi kuin hakkaamalla alas ja aloittamalla sukkessio alusta. Siksi on turha mennä varttuneeseen metsään etsimään esimerkkiä nykyisten ohjeiden vaikutuksesta.
Mitäpä Nostokoukku ehdottaisi muutettavan, kun rivien välistä lienee luettavissa vahva kritiikki vanhoja metsähoidon ohjeita kohtaan? Nykyisissähän ei esim. missään tapauksessa kehoteta pyrkimään yhden puulajin metsiköihin.
Tietääkseni myöskään luonnontaimen perimään ei voi vaikuttaa sen jälkeen, kun siemen on lähtenyt itämään.
Jos jalostettu taimi kestää huonosti, niin isommassa kuvassa luonnontaimihan silloin voittaa kilpailussa? Ei ne luonnontaimetkaan parasta a-ryhmää mitenkään automaattisesti ole. Tuskinpa metsä koskaan saadaan lähellekään 100% istutustaimista kasvavaksi, aina sinne luonnontaimia tulee sekaan. Istutus- ja luonnontaimet risteytyvät ja näiden jälkikasvusta selvinnee ne, mitkä ovat olosuhteisiin sopeutuvimpia jne.
Eli ei istutustaimella ole kummoista vaikutusta monimuotoisuuteen. Se tulee siitä, miten metsää hoidetaan.
Kyllähän se muokkaus näkyy herättävän vuosikymmeniä odottanutta siemenpankkia rajuunkin kasvuun. Aikoinaan hankitulla tilalla oli vuosikausia koskematta ollut muokkaamaton aukko, jolla kasvoi metsäkastikkaa tai muuta vastaavaa heinää tasaisena mattona, kuin viljapellolla ikään. Muokkauksen jälkeisenä kesänä aukko oli kuin olisi jotain niittysiemensekoitetta kylvetty, ja alkoi sittemmin puskemaan vatukkoa ja luonnontaimia.
Sodassa normaalin kulumisen käsite on hieman erilainen, kuin rauhan aikana.
Avoautoilulle alkaa olla liian kuuma, ennemmin kannattaa ajaa katto kiinni ja ilmastointi päällä.
Saisikohan 80-luvun alun Helkamasta romutuspalkkiota, jos ostaa uuden?
Metsälehden lukijatapaamisessa pitää ehdottomasti olla lajina biathlon: 10 km maastojuoksu + ammunta.
Kyllä, ja suorituksen ajan raivaussaha valjaissa ja metsurin saappaat jalassa.
Edellä lukija voi todeta töhröstelijänsä viisauden? Saharassa menee jo jk:n verrannollisuus, joka olosuhteina kertookin menetelmän onnistumisen!
No eikö tuo nyt ole ihan selvä asia? Jk:ta huonomman puun kasvun alueita pitää etsiä Saharasta asti.
Kuusien juuret on pinnassa männyn syvemmällä, joten juuristokilpailu ei ole niin kovaa. Kunhan ei tule tiheää kuusikkoa, niin tuskin on mäntyjen kasvuun mitään huomattavaa vaikutusta. Koivut vaatii valoa sen verran, että tuskin voima riittää kilpailuun.