Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Ilmakuvassa jos näkyy jotain erottuvia kohteita rajalinjan liepeillä, eli muista isompia puita, siirtolohkareita tms, saa niistäkin jonkinlaista likimääräistä osviittaa rajalinjan sijainnista maastossa ainakin sillä kohdalla. Itse tehnyt niin, että jos pyykkien väli ei ole kovin pitkä, on väliin laittanut joko keppejä tai tiheämmässä metsässä merkkausnauhaa, ja näitä justeerannut suoraan linjaan. Kassara kannattaa olla mukana jo tässä vaiheessa. Linjan löydyttyä sitten oksat ja pikkupuut pois.
Ainakin naapurin hakkuussa muutama vuosi sitten napsaistiin paikoin jokunen puu selvästi minun puolelta, vaikka kuinka ollaan GPS-ajassa. Kuitupuita ja osa niistäkin lahoja, niin enpä jaksanut alkaa narisemaan.
Oma kokemus ajalta, kun ensimmäisen harvennushakkuun teetin oli, että vaikka tiesin tuoreen harvennuksen näyttävän äkkiseltään kauhealta, niin kyllähän se silti säpsäytti ensimmäistä kertaa harvennettuun metsään mennä, kun puusilppua on joka puolella ja pystyyn jääneissä puissa ränsistyneen näköisiä oksia (tähän kyllä vaikutti myös se, että harvennus oli 10-15 vuotta myöhässä) jne, mutta muutamassa vuodessa hakkuutähteet painui maahan ja uusi kasvu oksistossa tasasi jäljet.
Eli kokemattomaan silmään lopputulos voi näyttää huonommalta, kuin se oikeasti on, mutta kannattaa joku kokeneempi ottaa katsomaan ja kommentoimaan, jos epäilyttää. Ajoura saattaa paikoin olla leveä esim. kivikkoisuuden tai sivukaltevuuden takia (ajokoneen pankot heiluu aika leveällä epätasaisuuksissa, ja kapeaksi jätetty ura kostautuu sitten kolhiintuneina puina), tai paikalla on ollut paljon pilalle menneitä puita, mutta järkiään ylileveä ura ei ole oikein.
Omat metsät on enimmäkseen vähän kauempana, mutta kun autossa on vetokykyä sopivasti, tuli hankittua Dexta, joka tarvittaessa kulkee kärrissä palstoille, ja kelpaa pyörittämään klapikonetta ja juontovinssiä ja tekemään pienimuotoista tien rakennusta ja istutusmuokkausta. Traktorin etu onkin, että siihen saa erilaisia työkoneita kiinni. Ketjut on metsässä pakolliset, jos on takapotku.
Mönkijä tarvitsee melko tasaisen maaston, jos meinaa mitään kuormia kuljetella. Omat ei sellaisia ole. Nelivetopakullakin tulee metsiä koluttua, missä pystyy, helpottaa varsinkin työvälineiden kuljetusta ja kesäisin on tauot mukavampia pitää ”kavereilta” suojatussa kopissa. Omatekoisen rankakärrin kanssa on kymmeniä kuutioita puutakin tullut ajettua sillä, mutta traktori on kyllä ketterämpi siinä hommassa.
Mönkijällä hoituu liikkuminen ja mahdollinen puiden kuljetus, mutta muuta sillä ei oikein taida tehdä. Jos maasto suosii, niin voi saada perusteltua, kunhan ei kustannuksia liikaa laske.
No siinä taas oli tarkoitus vain kertoa, miten huonosti luonnontaimia puuston alle syntyy, vaikka paikka on niin ideaali, kuin puuston alla voi olla (jäi mainitsematta, että aukko on puiden eteläpuolella, eli aurinko pääsee paistamaan vielä vähän matkaa puiden alle.) Ei ole ollut mitään tarkoitusta väittää kyseisten taimien tuovan mainittavaa lisä-arvoa tilalle. Se tapahtuu siinä aukon puolella, istutettujen ja luonnontaimien toimesta.
”Laadukas ja vakiintunut taimikko”-kommenttini koski aukkoa (tuossa mainitussa tapauksessa 1.3ha), ei pelkkää kuusikon reunamille syntynyttä alikasvosta.
Luontaista taimettumista on tullut seurattua eräällä omalla kuviolla. Kuusikko, nyt ikää n. 55 vuotta, rl 600kpl/ha, keskiläpimitta 26cm, keskipituus 21m. Harvennettu 2013 ja 2020. Vieressä on 2013 tehty aukko, jonka uudistus oli laiminlyöty minun hankkiessa tilan, ja edelleenkin siinä on siis 2020 perustettu taimikko.
Luontaista taimettumista tapahtuu vain tämä kuusikon reuna-alueella, aukon puolella. Vaikutus ei kanna edes kovin syvälle, taimettuminen loppuu selvästi jo 3-4m matkalla aukosta poispäin, vaikka aikoinaan ylitiheänä kasvanut kuusikko on melko karsiutunut. Kun aukon reunasta poistettiin muutamia tuholaisten valtaamia puita pari vuotta sitten, on näiden alle/tilalle kyllä nousemassa kunnon tuppaita paikoitellen. Itse kuusikon sisällä ei taimettumista juuri tapahdu, kuin harvakseltaan ajourissa, mutta kovin vaikuttaa kituliaalta kasvu. Pihlajaa nousee jonkun verran, mutta pitkäkorvakanta pitää huolen niistä.
En ole vielä vakuuttunut jk-metsien luontaisesta uudistumisesta. Aukon tuotoksi lasken arvon nousun, jossa tapahtuu hyppäys siinä vaiheessa, kun paikalla on laadukas, vakiintunut taimikko. Tästä eteenpäin kasvaakin puuta. Rehevällä maalla odottelen ensiharvennuksen olevan n. 20 vuoden päästä.
Mikäs siinä, jos edes kauttaaltaan kaluttaisiin, mutta kun maistellaan useampaa. On varmaan maussa eroja, kun ryhmässä voi olla muutama hieman nakerrettu ja sitten yksi reilummin kaltattu. Sen olen ollut huomaavinani, että varjostuksessa kasvava kuusi on maistunut paremmin. Jos on tarpeeksi harvaoksainen, on sellainen vähän joulukuusikokoa isompikin maistunut. Itse olen noita merkannut harvennuksessa poistettavaksi, motokuski ei aina niitä ole kopista huomannut, jos on eri puolella puuta. Lahoamaan ne lähtee joka tapauksessa.
Jos kuori on jäänyt puun juurelle, on sarvia hangattu, muuten kyse on syömisestä.
Edellisiin vertailukohdaksi, itse ostin tilan, jossa oli rehevälle maalle hakattu aukko vajaat seitsemän vuotta aiemmin, ja jätetty istuttamatta, oman onnensa nojaan. Raivaaminen on tullut hyvinkin tutuksi sen kanssa, mutta nyt alkaa olla voiton puolella. Syksyllä alas otettu vatukko kasvaa kesässä miehen mittaiseksi jne. Toisaalta vatukko on osaltaan pitänyt lehtipuuta kurissa, mutta kyllä tuossa on hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa istuttaa ajoissa. Olisi hyvä metsänalku siinä nyt, viime kesänä pisin kuusen vuosikasvu oli 105cm, ja vielä luonnontaimella.
Ohjaajalla tai kenellä tahansa on oikeus mielipiteeseensä. Suurempi ongelma on vaikutus yleiseen mielipiteeseen, jos sen myötä aletaan tekemään typeriä päätöksiä.
Nyt on saatu lopetettua kivihiilen, öljyn ja turpeen käyttö kaupunkien lämmitykseen. Olisiko aika lopettaa myös puun käyttö siihen tarkoitukseen? Tässä olisi se hyvä puoli, että päätöksen vaikutukset tuntuisivat voimakkaimmin siellä, missä päätöstä myös kannatetaan. 🙂