Tervalepät tuli MHY:n kautta. Tammia ja vaahteroita on sormilla laskettava määrä siirrelty pihalta, puuhastelua siis. Itse varmaan pitäisi kerätä ja kasvatella näiden taimet, jos meinaa jonkinlaista alaa istuttaa. Molemmat vain maistuu jäniksille ja hirville, niin suojaamisessakin on tekemistä.

Ei heinä kuusentaimea tapa. 

Sitä ei ole minulla olleille kuusentaimille kerrottu. Ostopalstalla oli iso määrä kuusia kadonnut heinikkoon – saniaiset on pahimpia, mutta heinäkin varjostaa tainta niin, että kasvu viivästyy, varsi jää puutumatta, ja sen seurauksena tulee paljon tilaisuuksia lakoontua ja saada pysyvä menetys. Joitakin taimia oli tuolla ostopalstalla hieman istutuspituutta pidempinä (siinä vaiheessa viisi vuotta istutuksesta)maata pitkin kituuttamassa. Omista istutuksistakin näki, että heinäyksessä huomaamatta jäänyt taimi ei juurikaan kasvua ollut kerännyt, neulasetkin sellaisia sinertäviä ja varsi niin hento, että piti kepillä tukea pystyyn.

Keppejäkin kalliimmaksi tulee heinäämisestä laistaminen, jos on rehevä maa saanut kerätä kasvustoa liian pitkään.

Harvestia ja Laania eivät taida juuri sahapuuta ostaa.

Harvestia teki yhteishakkuita Iisveden metsän kanssa, eli Harvestialle harvennukset ja Iisvedelle uudistukset. En tiedä jatkuuko kuvio nyt, kun Koskisen osti Iisveden. Tuolla kuviolla tuli kuitenkin itsekin kauppaa tehtyä niiden kanssa ja hyvin hoitivat hommat.

Oma näkemys on, että jk itsessään ei ole humpuukia siinä mielessä, että niinkin voi metsää sopivilla kasvupaikoilla hoitaa, jos taloudellinen tuotto ei ole tärkeää. Sen sijaan jk:n väittäminen taloudellisesti tuottavammaksi ei mitenkään pidä paikkaansa: Korkeammat korjuukulut eli matalampi myyntipuun hinta, vähemmän myytävää puuta, hitaampi taimettuminen ja kasvu isompien puiden varjostamina, puhumattakaan siitä, että vähät kasvuun pääsevät taimet olisivat haluttua puulajia. Väitteet ”optimiin” tehdyistä tiheyksistä ja täysi tarpeettomuus metsänhoitotöille ovat tyhjää puhetta ilman perusteita.

Maalia tarvitaan vain keppien päihin helpottamaan niiden löytämistä vatukosta. Harmaantunut keppi ei ole kovin näkyvä, kun pusikko on päässyt nousemaan sen yläpuolelle.

Jos peltoa tosissaan aletaan metsittämään, tarvitaan keppejä tuhatkin kappaletta, ja siinä niiden fyysinen koko alkaa nopeasti tulemaan vastaan. Sormenpaksuisia ei kovin montaa kanneta mukana, eli jatkuvasti on haettava lisää.

Itse tein kierresaumaputkesta ja kitkakuormaliinasta ”viinin” keppien kantoa varten, yksi Uittokaluston nipullinen nippanappa mahtuu 125mm putkeen. Siitä on näppärä ottaa aina uusi ja on molemmat kädet vapaana.

Jos vain mahdollista ja malttaa, niin vanha pelto kannattanee kyntää edelliskesänä ja uudestaan vielä ennen istutusta, saattaisi ehkä rauhoittaa heinän ja muun ryönän kasvua.