Käyttäjän 140ärrä kirjoittamat vastaukset
-
Kuokkijalta hyvä vinkki nuo taskut. Joskus olisi kyllä ollut tarvetta pienelle lisäbensalle, että olisi sujuvasti ilman ylimääräisiä kävelyitä päässyt lenkin taukojen välillä. Supervesakko osaa olla odottamattoman aikaavievä joskus, tosin sellaista ei pitäisi tulla enää vastaan kuin jos ostaa taas lisää metsää joskus. Muuten kyllä on sen verran kaupunkilainen, että autolla pitää päästä lähelle, paljon mukavampi pitää taukoa, kun ei ”kaverit” ole kimpussa vaan ikkunan takana. Suurin osa kohteista onkin sellaisia, kun ei pistä rahoja sähköautoon vaan oikeaan työkaluun.
Minullakin on nyt muutamalta vuodelta Trico-kokemusta siitä, että Trico-käsitellyn taimikon keskellä saa käsittelemättömätkin puut olla rauhassa, vaikkei olisi väliksi. Ennenkaikkea tilanne on muuttunut niin, että makuujälkiä ei ole enää vuosiin näkynyt ja hirvikärpästen määrä on romahtanut, eli taimikkoon ei enää jäädä oleilemaan, vaan mennään vähemmän pahalle haiseville paikoille.
Puuston kasvettua latvojentaittelukokoon saattaisi ehkä olla hyötyä käsitellä taimikon reunalla sellaisia matalia puita, jotka kyllä joutaisi syödä (paju, pihlaja, haapa), jolloin sarvipään ruokahalu menisi jo ennen taimikkoon saapumista?
Tänä vuonna istutetun rauduskuvion reunustin nauhoilla, ei välttämättä tule käytyä kahdesti vuodessa siellä ruiskuttamassa, ja toisella tilalla on kyllä nauhoja kunnioitettu jo useamman vuoden.
Konkurssimyynnistä tuli haettua uusi kiinalainen 52-kuutioinen raivuri varakoneeksi. Rimpula mikä rimpula, mutta katkoo sekin tarvittaessa aikansa, 62€ hankintahinnan haukkuu vähemmilläkin kyvyillä.
Mukana tullut terä on surkein esitys, mihin koskaan olen törmännyt. Viilattu miten sattuu, ja sen verran pehmeän oloista tavaraa, että tuskin pitkään kestää. Mutta kivikoihinhan tuo sopiikin, osuman jälkeen helppo viilata entiselleen.
Bahcon terät on eniten olleet mieleen. Nyt tuolta samasta paikasta tuli mukaan vielä Einhellin vesakkoterä, katsokaan milloin pääsee kokeilemaan.
Istuttaessa vakallinen riitti kutakuinkin kuvion päähän ja takaisin. Oli vain sen verran kova helle kesäkuussa, että kenttäpullo piti olla mukana, että sai kääntökohdassa vähän nesteytystä ja jaksoi paremmin. Kuivumaan jos pääsee, niin silloin loppuu voimat nopeaan. Siinä istuskellessa sai seurata ilmavoimien harjoituksia siinä yläpuolella. Onneksi oli suokuvio, niin ei helle tappanut niitä taimia.
Bensaa ei kyllä tule kuljeteltua, vaikka pikkuannos (ei sen tankillista tarvitse olla) saattaisikin säästää ylimääräiseltä lenkiltä joskus. Juotavaakin harvemmin, tuossa tapauksessa se kyllä oli paikallaan.
Hankkijan reppuruisku ja Lidlin paineruisku (letkun päässä olevalla kahvalla) ollut käytössä, kumpikin hoitanut hommansa ilman ongelmia, varmaan toista sataa litraa toistaiseksi mennyt. Sellaiset puut, joiden latvoihin ei oikein yletä, kannattanee ruiskuttaa sivuoksista, koska oma kokemus on, että hirvi saattaa puun muuten katkaista, kun ei haista Tricoa ennenkuin latva tulee turvan ulottuville. Rungon ruiskutus estänee kuoren kalvamisen.
Mitä ne venäjän sotakoneet siellä Baltian ilmatilassa muuten tekee? venäjältä tila loppu?
Minullahan on vanhaa peltoa, joka MHY:n tiedoissa näkyy olevan päästölähde. Veikkaisin olleen alunperin turvemaata ennen pelloksi raivaamista, sittemmin ollut viljelemättä ehkä 50 vuotta. En tiedä miten pitkään se on peltona ollut, mutta ainakin vuoden 1940 kartassa se jo oli. MHY tuskin on tietoja hatusta repinyt, eli onkohan ne samasta lähteestä, kuin nämä muutkin hiilitaselaskelmat? Mikäli ne pitävät paikkansa, pellostani tulee multakerros haihtumaan hiilenä taivaan tuuliin tulevaisuudessa ja jäljelle jää vain kivennäismaa.
Tältä pohjalta en osaa ihan kritiikittä luottaa noihin hiilitase-teorioihin, sillä tuo tuskin on ainutlaatuinen tapaus.
Taitaa olla niin, että pysäköinninvalvonnan on helpompi tuota vahtia, kuin ajamista. Sama minulle, Helsinki haluaa landejen pysyvän poissa, ja minä mielelläni teen osani sen eteen.
Penskana siirsin haavan piiskataimen, ja siitä kasvoi ihan iso puu, vaikka hommaa tuskin tuli tehtyä kaikkien sääntöjen mukaisesti. Samoin onnistui kuusentaimen, ehkä 70-senttinen, siirto. Olisinkohan 7-8v vanha ollut silloin. Siellä se kasvaa edelleen.
Tervaleppää en ole siirtänyt, mutta ostotaimet repäisi mukavasti pituutta jo ensimmäisenä vuonna.
Oma kokemus vaahteran taimista on, että eivät tykkää siirrosta sitten yhtään, vaikka olisivat saman kevään taimia. Ne mitkä ei heitä lusikkaa nurkkaan samantien, jurovat vuosia.