Käyttäjän aegolius kirjoittamat vastaukset
-
>On aivan turha väittää, että Pukkalan malleissa tuotto ja kustannusvertailu olisi jätetty jollain tavalla puutteelliseksi.
Mielipiteesi on rekisteröity. Olemme molemmat tietoisia, että käytät jatkuvassa kasvatuksessasi apuna raivaussahaa. Näytä minulle sen kustannus jk:n kustannusvertailuista. Kiitos jo etukäteen!
>Muistaako joku mikä oli nimeltään se ranskalainen lyhytfilmi
Ruohonjuuritasolla (Minuscule).
Edit. >Paremman näköinen silti alkuun noin tehtynä eli etu on siellä ekologisuudessa
Miellyttäisi myös omaa silmää tällainen, jos olisi esimerkiksi lähellä kotiportaita. Hinta sillä kuitenkin on.
Edit2. >Vähän luottoa Lukeen: kyllä he selviävät koealojen mittauksista ja analyyseistä riippumatta omistajasta.
Lukeen on kyllä luottoa ollut. En kuitenkaan pysty olankohautuksella ohittamaan sitä, että ottavat tällaiset koealat itse menetelmän lähtökohdaksi. Jos olisin Pukkala, olisin etsinyt tällaisia myytävistä tiloista ja ostanut ihan tätä varten. Business is business. Harva toimitusjohtaja saa haluamaansa ja itse valitsemaansa lähtötilannetta tutkimukseen mukaan. Vaikka koealoja olisi useita muuallakin, tällaiset jackpotit eivät voi olla vaikuttamatta tuloksiin. Mittaukset osataan kyllä tehdä, mutta ei se vielä objektiivisen tutkimustuloksen saamiseen riitä. Lähtötilanne on ratkaiseva ja Pukkala, jos joku, sen tietää.
>Riippuu aika paljon lähtötilanteesta milloin uusia taimia aletaan tarvita
Täsmälleen näin.
Ei ole ihme, jos jk pärjää kustannusvertailuissa, jos laskelmissa on mukana vain muutama jaksollisen metsän yläharvennus ja sen jälkeen tarkastelu loppuu. Oletetaan vaan, että sillä tavalla voitaisiin jatkaa. Pukkalalla nyt on tietysti vahva taloudellinen motiivi olettaa mitä tahansa, lopettaa taloudellinen tarkastelu heti ensimmäiseen ongelmakohtaan (uusiutuminen) ja jättää sekin oletusarvoisesti mainitsematta.
Luin alkua puolet ja kyllä tiukkaa tekee… Teksti on jälleen selkeä mainos. Kuvat on tietysti valittu huolella, mutta hieman huolta aiheuttaa tuo, jos Pukkalan omissa metsissä olisi Luken koealoja. Ymmärsinköhän asian väärin. Ei itse menetelmästä saada mitään luotettavaa tutkimustulosta ihmisiän aikana, jos lähtötilanteen koealat on valittu huolella satavuotiaisiin mt-mäntysekametsään. No, saadaan siitä se tulos, että tällaiseen optimitilanteeseen menetelmä sopii ensimmäiset 70 vuotta – ja tulevaisuuden kuusikkoa harventaen jopa 100. Talous on kuitenkin alkurytinän jälkeen tiukemmalla. Onnittelut Pukkalalle huolella valituista (Luken!) koealoista! Laittaa omasta objektiivisemmasta näkökulmasta suhtautumista Lukeen vähän uusiksi.
”Tulokset auttavat kumoamaan ainakin sen myytin, että jatkuvassa kasvatuksessa puun korjuu olisi kallista.”
Juuri tämä on pelin henki. Poimitaan satavuotiaita petäjäjärkäleitä vasta äsken huolella valitulta ja perustetulta jk-koealalta. Eläköön jk! Noloa Timo Pukkala, todella noloa korkeimman tason tutkijalta. Lopun pehmentävä virke ei riitä.
En ehdi nyt kahlata tekstiä loppuun, mutta… Löytyi tällaista outoa ensimmäisen kerran: ”vähentää raivaussahan käyttöä”. Enää sen raivaussahan käytön pitäisi löytää tiensä kustannusvertailuihin. Ilmeisesti se kustannus kuitenkin on merkittävä, koska sen väheneminen huomioidaan näin. En ole mainintaa raivaussahasta aiemmin nähnyt.
Arvokasvun parasta A-ryhmää ovat terveet ja laadukkaat hieman alle tukkikokoiset rungot. Eihän se rakettitiedettä ole. Arvokasvun pääajatus on, että rungon hinta kokee hintapompun pelkästä kuiturungosta tukkirungoksi ja jatkossakin lisäkasvu on pääosin tukin hintaluokassa.
Haaste tuossa jättämisessä on, että jos elinkelpoisia runkoja on vain puolella alasta ja silloinkin siellä täällä, niin miten mätästetään vai mätästetäänkö…
Ei se ole HS:n palstoille tarkoitettukaan.
Sanon vaan, että se joka väittää parhaiden puiden kasvavan arvokasvua tukeiksi ilman sahalla tehtävää puunvalintaa, ei ole metsässä juuri käynytkään. Tai sitten omat metsät läntisessä Suomessa vaan ovat jotenkin outoja. On lenkoutta, kiinni toisissaan kasvamista, poikaoksia, monihaaraa, latvanvaihtoa, jne. Kuitenkin aina se, jonka latva on ylimmäisenä, voittaa. Voittaja ei ilman sahaa useinkaan ole se laadukkain tyvi. Onnea Teukalle fiksummista metsistä. Omani ei osaa.
Eikä tämä itse metsästä mitenkään kelvotonta tee, vaan kyse on jälleen siitä menetelmän tuotosta ja kannattavuudesta. Havaintoni on se, että ilman minkäänlaista sahalla tehtävää valintaa, puun laatu taloudellisessa mielessä on huonompi. Vaikka luonto lopulta puuvalinnan tekeekin, niin siinä vuosien kuluessa maaperän antama kasvupotentiaali on ohjautunut myös niille loppuvaiheessa alle jääneille puille. Alle jääneen puun ravinteet tulevat toki muille jälleen käyttöön, mutta viiveellä, ja sen voittaneenkin yksilön latvus saattaa olla tiukasta kilpailusta selvästi pienentynyt ja kasvun jatko hitaampaa. Ainakin näistä syistä ”luonnonmetsä” kehittyy/järeytyy hitaammin kuin sahan kanssa käsiteltävä.
Edit. >puun laatu taloudellisessa mielessä on huonompi.
Tarkoitan tässä nyt laadulla lähinnä euroja per hehtaari. Olin ehkä epäselvä. Ymmärrän hyvin, että lujimmat sydänpuut löytyvät nuorena hitaammin kasvaneista jk-metsistä.
>Myös jatkuva kasvatus perustuu parhaan puuston kasvatukseen
Miten, kun sitä valintaa tekee vain luonto eikä raivaussaha? Ainakin minun metsässä tyvestään lenko kuusi peittoaa parempilaatuisen, jos vaan on hiemankaan päässyt niskan päälle. Jos saha ei tee valintaa, kasvu ei todellakaan keskity parhaaseen puustoon. Luontaista tainta ottaneissa metsissä olen havainnut paljon nuoria kuusia, jotka kasvavat lähes toisissaan kiinni. Kumpikaan varjopuu ei anna periksi ja molemmista kasvaa oksistoltaan täysin toispuoleinen. Näitäkään ei ole ihan vaan muutama pari hehtaarilla, vaan niitä on kymmeniä, satoja. Luonto tietysti ajan kanssa hoitaa, mutta… Ei oikein avaudu tämä ajatus, että jiikoossa ei ole haasteita ja hakataan vaan kovasti kasvavaa erinomaista laatua. Männystä taas tulee helposti melkoinen susipuu, jos vähänkään pääsee etukasvuiseksi. Ongelma ei kuitenkaan kosketa jk-metsiä. Voi tietysti olla, että mänty-asiat eivät kosketa muutenkaan jk-metsiä. Toisessa ketjussa hiotaan jaksollisen kuusentaimikon taimilukua, että onko se 1800, 1600, 1500 vai vähän alle per hehtaari, jotta ensiharvennus onnistuisi parhaiten. Jiikoossa ei ongelmia ole. Hetki vain, niin parhaat poikaoksattomimmat yksilöt ovat tuottamassa arvokasvua. Vieläpä nopeasti. Ja uutta taintakin pukkaa jokaisen hakkuun jälkeen. Tämähän se on melkoinen haave.
Äläkä nyt jovain sano, että kyllä jatkuvassa kasvatuksessa voi puunvalintaa raivaussahalla tehdä ihan yhtä hyvin. Voi tietysti omassa metsässä, mutta itse menetelmän kustannuslaskelmiin se ei kuulu. Taimikoiden hoito ja puunvalinta on kustannus vain jaksollisessa metsänhoidossa. Kysy vaikka Pukkalalta.
