Käyttäjän aegolius kirjoittamat vastaukset
-
>Sitten vasta isommassa metsässähän niistä kolopuista alkaa olla linnuille jotain hyötyä. Harva lintu aukolla pökkelössä pesii vaikka niitäkin on
Ei tarvitse odottaa metsän muodostumista, vaan tilanne on osan kohdalla jopa päinvastoin. Näitä lintuja on useita: palokärki, helmipöllö, lehtopöllö, viirupöllö, telkkä, uuttukyyhky. Sitten tietysti käpytikka ja pienemmässä kolossa pesivät pienemmät linnut. Ainakin tavallisimmat isossa kolossa pesivät palokärki, helmipöllö ja telkkä eivät vaadi metsää ympärille. Telkkää puu kolon edessä jopa haittaisi ja pesintä aukolla saattaa onnistua varmemmin muutenkin näätävaaran ollessa pienempi.
>Ja sitten näistä säästöpuuryhmsitä kertyy hyvää polttopuuta
Olisiko liikaa pyydetty, että tällainen lopetettaisiin yleisellä keskustelupalstalla? Jos käyn vieraissa, varastan kaupasta tai huijaan vakuutusyhtiötä, ei ehkä vaikuta fiksulta kirjoitella siitä julkisella palstalla. Säästöpuiden tekeminen polttopuiksi ja sen ”tunnustaminen” on yhtä hölmöä. Ei jatkoon.
>Tutkija kysyi ja ihmiset vastasivat.
Kyllä. Tutkija ei kuitenkaan kerro mitä kysyi eikä sitä mitä vastattiin. Tehdään vaan ylimalkainen omien asenteiden ja rahoittajan mukainen ”artikkeli”.
>Mikä tässä oli vastenmielistä?
1. Tutkijan pitäisi olla mielipiteidensä suhteen objektiivinen. ”Ongelmaa nimeltä luontokato ei ole olemassa.” Miksi tutkija lähtökohtaisesti olettaa, että se on olemassa ja toisin ajattelevat ovat väärässä? Eihän hän luontokadon olemassaoloa tutkinut.
2. ”Moderni kestävyysajattelu ei kuulu tähän ajatusmalliin”. Taas. Käsitettä ”moderni kestävyysajattelu” ei ole. Tutkijan oma mielipide on, että mo:n kestävyysajattelu ei ole tämän päivän tasolla, jos ajattelee eri tavoin kuin tutkija itse. Tätä(kään) ei tutkittu.
3. Jo jutun toinen virke on vastenmielinen: Havainto kertoo kuitenkin enemmän länsimaisen kulttuurin yleisistä ihanteista kuin metsänomistajista monimuotoisuuden vaalijoina.
4. Noin 40 prosentille metsänomistajista suojavyöhyke rannassa, säästetty kalliomännikkö ja tekopökkelö hakkuuaukolla tuottavat hyvän mielen monimuotoisuuden huomioimisesta. Milloin ja millä avohakkuulla on jätetty tekopökkelö, siis yksi? Virke tuollaisena on vastenmielinen ja metsänomistajaa aliarvioiva. Jos oli tarkoitus luetella nykyiset monimuotoisuuden vuoksi tehtävät toimet, lista jää pahasti vajaaksi. En ymmärrä virkkeelle muuta tarkoitusta kuin halventaa metsänomistajaa ja korostaa tutkijan omaa ”erinomaista käsitystä vaadittavista toimista”, joita ei kuitenkaan esitetä.
5. Myös uhanalaisten lajien esiintymiä voidaan hakkuissa kierrellä, jos ne vain ovat tiedossa eikä niitä ole liikaa. Miten tätä on mahdettu kysyä tutkimuksessa? Milloin ja mitä on ”liikaa”? Voiko enää epämääräisempää olla? Miten sellaista voisi kierrellä, mitä ei ole missään kenenkään tiedossa – tai edes olemassa? Apuraha on saatu ja käytetty, mutta oikeaksi tiedettä tekeväksi tutkijaksi ei taida tästä henkilöstä olla.
6. Käytännössä vastuu monimuotoisuuden huomioinnista jätetään mielellään hakkuu- ja hoitotoimenpiteitä suunnitteleville metsäammattilaisille. Pöllön talossa kävi alkuvuodesta putkimies vaihtamassa vesikierron paisuntasäiliön. Jätin käytännössä vastuun työstä LVI-alan ammattilaiselle, vaikka työtä seurasinkin sivusta. Teinkö väärin? Miksi työn tilaajan pitäisi olla joka alalla se suurin asiantuntija? Vai nälviikö tutkija vain jälleen? Toki perehtyneimmät kertovat miten homma hoidetaan, mutta harvassa ovat ne, jotka tietävät tarkkaan mitä haluavat. Näkeehän sen jo keskustelupalstoilta nopeasti kuinka ”pihalla” varsinaisista mahdollisista toimista kritisoijatkin ovat. Onko täydellinen toimenpidekielto se paras vaihtoehto?
7. Voimme puhua heikon kestävyyden ajatusmallista, jossa on lähtökohtaisesti ajatus tasaveroisista kestävyyden ulottuvuuksista, mutta jossa metsien talouskäyttö asettaa lopulta raamit monimuotoisuuden suojelulle. Tutkija puhuu ”modernista kestävyysajattelusta” ja tässä ”heikosta kestävyydestä”. Tutkijalle ei voi olla vierasta käsite kestävä kehitys. Se tarkoittaa, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa (lähde: ympäristöministeriö).
Vielä jutun lopussakin tutkija hyppää tuloksistaan tekemään päätelmiä, joita en tunnista. Kuulun itse tähän ”oleellisimmat päätökset on tehty jo ennen yhteydenottoa metsätalouden ammattilaiseen” -ajatusmalliin, mutta luontokatoa en tunnista. Tunnistan kyllä kiihtyvän uhkien kasvamiseen perustuvan ajatusmallin.
Edit. Sen verran täytyy vetää takaisin, että jutun lopusta löytyvien linkkien takaa löytyy joitain kysymyksiä. En vaan ymmärrä miten niistä voi tehdä tässä jutussa tehtyjä johtopäätöksiä.
Olin juuri tuohon liittyen kieli poskella tekemässä ”päätelmiä”.
Kuolleen puun määrän sanotaan olevan hyvin tärkeä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta. Tämä määrä on kuvaajan mukaan kolminkertaistunut vuodesta 1990 vuoteen 2015 ja uusimman VMI13:n mukaan kuollutta puuta on Etelä-Suomen metsähehtaarilla keskimäärin 4,9 kuutiota eli määrä olisi edelleen kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Tällä tahdilla meillä on yli 10 kuutiota kuollutta puuta hehtaarilla vuonna 2032. Samaan aikaan kuitenkin uhanalaistuminen ja tyytymättömyys Suomen metsien hoitamiskäytänteisiin on rajusti lisääntynyt. Ovatko toimenpiteet olleet vääriä? Mitä jos kuollut puu pitäisikin poistaa metsistä nopeasti viimeistä kiintoa myöden, jotta yleinen tyytyväisyys ja uhanalaisuustilanne palaisi 1990-luvun tasolle? Kieli poskellahan tätä kirjoitan, mutta harmittaa silti se, että realistista tietoa on niin harvalla, mutta jyrkkä mielipide lähes kaikilla.
Tässä on tuo vastaava teksti suoraan yliopiston sivulta. Olen tuon vastenmielisesti kirjoitetun tekstin lukenut nyt useaan kertaan. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, kun valmiiksi asenteellinen tutkija lähtee ympäristönsuojelusäätiön rahoittamana tekemään ”tutkimusta”. Edes tuloksia ei julkaista, vaan tehdään vaan tällainen ylimalkainen mainos. Tekstistä paistaa läpi Takalan oma asenne niin vahvasti, että pöllön korva ei lotkahda ennen kuin näen kysymysten asettelun ja vastaukset. Surullista tahallista vastakkainasettelua jälleen. Ihan siis modernia perussettiä.
Oma osaaminen aiheesta perustuu vain lukemiini lähteisiin. Suurin osa ravinteista on neulasissa ja siksi energiaksi myytyjen latvustenkin annetaan kuivua kuukausi tai pari ennen ajoa tien reunaan. Iso osa ns. harvennusvaikutuksesta ja ajouran reunuspuuston paremmasta kasvubuustista perustunee ajouran havumattoon. Tästä on silmiini osunut vain jokunen valistunut arvaus, mutta varsinaista tutkimusta aiheesta en ole nähnyt.
Latvus ymmärtääkseni reagoi lisätyppeen hyvin nopeasti ja neulasista tulee selvästi pidemmät ja vahvemmat. Lannoitettu puu on siis isompi ”purje”. Siksi se tuulituhouhka lisääntyy.
Hyvin kiinnostava aihe.
