Käyttäjän Ammatti Raivooja kirjoittamat vastaukset
-
Luonnollisesti syntyneisiin vaahteroihin, tammiin ja metsälehmuksiin törmää harvase päivä. Jätän raivaamatta, en tiedä onko luonnonmonimuotoisuutta vai tulevaisuuden harmia säästää niitä. Vaatisi raivaussahalta makoisaa löylyä jos noita kovia puita pitäisi enemmän kaadella.
Ikävä kyllä kuusien istutus ei aiheuta meillä kuusetttumista siinä määrin ku äkkinäinen ajattelisi. Hoitamattuus tuo ihan tarpeeksi lehtipuuta niihin, jonka takia meillä onkin koivuvarat kasvussa. rehevillä mailla rauduskoivu on se joka valtaa alat ja luontainen mänty valtaa kuivat kankaat kun kuuset eivät kasva siellä sillätavalla.
Yritin selvittää miksi on haastavaa olla ajavinaan tälläisten etua, jotka ovat sitä mieltä, että hirvikanta on liian suuri puupulaan vedoten. Koivuvarathan ovat myös jatkuvassa kasvussa lähivuosikymmenet puuvaratiedoissa, mutta ne ovat jumissa. Vaikka Suomessa ei olisi yhtään hirviä, vaikutukset tulisivat vasta pitkän ajan päästä ja huomio kiinnittyisi näihin jumissa oleviin koivuvaroihin.
Ikävä kyllä koivua kasvaa hoitamattomuuden seurauksena paljon, mutta ne on jumissa tiloilla, joiden puita ei taida tulla markkinoille. Keskustelun avaaminen, ikävä kyllä, puun riittävyydestä on vihonviimeinen asia mitä puuntuottajajärjestö haluaa tehdä. Tällänen peruste, että koivua ei kasva tarpeeksi on ihan järkevä. Mutta jos puupulasta aletaan puhua niin hirvien vähentämisen vaikutukset näkyvät vasta vuosikymmenten päästä. Sitten pitäisi aloittaa keskustelu mitä siitä, mitä sille pitäisi tehdä tänäpäivänä. Jokainen varmasti ymmärtää, että kun MTK:n ainut tehtävä on suojella passiivisia metsänomistajia niin tätä argumenttia ei voi koskaan käyttää. Ihmettelen suuresti miten tyhmiä aktiiviset metsänomistajat ovat hyväksyessään MTK:n linjaukset. Eikö kenestäkään tunnu siltä, että maanomistajia pidetään pilkkana kun ehdotetaan hirvituhojen täysimääräistä korvausta? Tälläne epärealistinen populismi uppoaa kait sitten hyvin.
Ei voi tietää jos ei tutki, voi tulla vaikka mangrovemetsä sinne. Ja toine , jos joku kysyy toiselta tutkijalta, että mitä tapahtuu niin pitää vastata käyttäen lähdeviitettä tieteelliseen tutkimukseen tai vastauksella ei ole arvoa. Ei niitä asioita niin vaan päätellä terveellä järjellä.
Nyt on hommat 50/60% taimikonhoitoa/perkausta ja ennakkoraivausta. Näistä on sitten 50/60% pitkään hoitamatta ollutta. Tilat ku vedetään rajalta rajalle niin vastassa voi olla mitä tahansa. Ei ole väärin kiikuttaa sinne isointa kalustoa. Sinne kun tuodaan sitten sitä isointa motoa millä voidaan tehdä sitten kaikki ni pitää olla motoloilla tehokkuus kohillaan ni ennakkoraivaus on se millä se saavutetaan. Taimikonhoitojen romahdettua on hommia sitten siirtynyt sitten pilalle menneiden taimikoiden ennakkoraivauksiin ja kaikenlaiseen kunnostukseen. Koivukuituakin saa välillä poistaa aika reilusti. Jos kaikki tehtäisiin ajallaan, niin ei sillä isolla raivurilla paljoa käyttöä olisi.
Millä vuosikymmenellä on ennakkoraivaukset ovat yleistyneet niiku dramaattisesti?
200 millistä terää käytetään kaikissa muissa sahoissa paitsi 555:sessa ja 490:sessä. Niihin ei tarvia enää vääntöä hakea lisää 200 millisellä terällä kun niissä riittää ihan tarpeeksi 225:selle. 225 voi varmasti asentaa pienempään sahaankin kunhan ei sitten sahaa muuta kuin varhaisperkausta tai osat ei välttämättä kestä.
”150 milliä molemmilta puolilta”
Nii, tälläsissä puissa tehdään monasti kaatokolo ja silloin pitää sahata vinoon jolloin puun leikkaslujuus on kovempi kuin kohtisuoraan. Löylytön kone ei ole tässä parhaimmillaan vaikka teoriassa ulottuvuus riittää. Toisekseen tälläset vaikka lepät on usein kallellaan johonkin suuntaan ja ensiksi kun sahaat lylyn puolelta niin vaarana on aina, että puu taipuu jo niin, että terä jää jumiin. Sieltä ei voi sahata välillä kuin vähäsen. Kolmannekseen jos poistettava puu on kiinni säästettävässä, silloin se on kanssa kallellaan ja se on saatava saatava katki kerta yrityksellä ja jos ulottuvuus ei riitä se puu a) jää kaatamatta b) jää jumiin. Neljännekseen mitä enemmän saa puita kertasahauksella poikki asti, sitä nopeampi tekniikka ohjata puut kaatumaan oikeaan suuntaan. Jos et saa tyven ohjattua, puut ei kaadu prikulleen siihen mihin ne haluaa. Käsillähän ei puita ohjailla kuin hätätapauksissa. Kaikkiin suuntiin pitää osata puu kaataa. esim. eteenpäin kaadettaessa on hirveästi etua siitä, että puun saa kokonaan poikki, isommalla terällä näitä tapauksia tulee enemmän. Tätä listaa voisi vielä varmasti jatkaakkin. Kyllä käytäntö nämä ajastaan opettaa.Terän kunnostuksesta kannattaa olla huolissaan ei-ammatilaisten ja koulunpenkkiläisten kohdalla, ei varmasti muiden. Niiden kohdalla varmasti se on pullonkaula eikä tekniikka ole se ensimmäinen murhe.
Nuo uudet terät 200millisenä tehdas säädöissä sopii ainoastaan pienille puille ja sillä voi sahata mukavasti kovia puulajeja muissa maissa. Meidän pehmeillä puulajeilla siinä voi ja pitää käyttää voimakkaampaa haritusta, että se toimii vaikka ennakkoraivauksella. Silloin se on parhaimmillaan. Itte pidän tällästä kilpailumuotoa hassuna missäahdollisimman pienellä yritetään saada mahdollisimman paljon sillä se ei koskaan tule vastaamaan niitä mahdollisuuksia mitä isolla voi tehdä. Nämä tehdasasetus harituksen loivuus pidentää terän ikää sillä se ei ala halkeilemaan. Sunnuntaisahuri varmasti harmittelee jos vuodessa joutuu useamman terän ostamaan mutta ammattilaiselle merkityksetöntä. Se, että vaikka husqvarnalla on loivat ohjeet haritukselle niin varmaankin tulee siitä, että se kestää kasassa nuukajussin viilauksen loppuun asti.
Joo eipä ole hifistelylle tarvetta ja teoreettiselle terätekniikalle vielä tarvetta 30:n jälkeenkään metsissä. Voihan niitä teriä hipelöidä viilapenkissa ja sen jälkeen voi olla, että ensimmäisen minuutin jälkeen joudut kunnostamaan sen metsässä kuitenkin.
Ihan hyvä, että kaikki saa takuuvarmasti tarpeeksi terävän terän. Se on kuitenkin vain pieni osa, tekniikka, ulottuvuus ja vääntö ratkaisee miten nopeasti puut kaatuu keneltäkin. Mitä parempi saha, sitä paremmat mahdollisuudet käyttää eri tekniikoita. Ja kun tehdään kaatokoloja niin pitää myös muistaa, että leikkaslujuus on vinoon sahattaessa suurempi kuin kohtisuoraan syitä vastaan.
Metsässä harituspenkki tehää niin, että vyötärön korkeudelta sellanen reilumman kokoinen puu kahdella viistoon sahauksella puoleenväliin. sit siihen jää sopiva kolo mihin nostaa saha ja alaspäin kääntää vaikka lukkopihdeillä. Sen verta korkee et saha mahtuu lepäämään siinä kahvat alaspäin. Silmävarainen tatsi löytyy siihen ajastaan, turhaa ressata sadasosamilleistä, tuollanen pien vaihtelu tulee jo oikenemisesta.
