Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Metsäpeurahan on ollut siihen aikaan, kun tämä lähes karvaton trooppinen päiväeläin (pahin mahdollinen vieraslaji) oli vielä alkuperäisessä ekologisessa lokerossaan eli keräilijänä, todella yleinen koko maassa. Suurpedoista huolimatta (todellisuudessa tarvitsevat tiiviin vuorovaikutuksen suurpetojen kanssa) metsäpeuroja oli kaikkialla runsaasti.
Aikoinaan sukupuuttoon tapettu metsäpeura palasi venäjältä, jossa suurpedoista ei ollut (eikä ole) puutetta.
Tunnen henkilökohtaisesti tämän paikallisen tilanteen. Täällä metsästysporukat pyrkivät maksimoimaan saaliin määrän. Kun näyttää siltä, että saalis tulevaisuudessa saattaisi vähentyä, tehdään välitön korjausliike: jätetään lupia käyttämättä. Lisääntynyt karhukanta ja paikallinen vakiintunut susireviiri on tuhonnut tuon korjausliikkeen vaikutuksen (myös runsastunut ahmakanta ja ennenkaikkea todella runsaslukuisena esiintyvä ilves ottavat oman ison osansa vasatuotosta).
Muutama vuosi sitten saatoin seurata ruokapöytäni äärestä parikymmenpäisen kaurislauman purjehtimista pellollani. Sitten ilmestyivät ilvekset. Enää en ole päässyt ampumaan kauriita taloni terasseilta, ilvekset ovat korjanneet sadon. Vuosiin ei ole näkynyt yhtään kaurista.
Teoreettisen pohdiskelun, oletetun omaneduntavoittelun, häikäilemättömän valehtelun ja sokean peesaamisen vastapainoksi vähän faktaa. Seuraava juttu oli 10.12.2025 Pielavesi-Keitele-paikallislehdessä (kirjoittajana paikallisen metsästysseuran puheenjohtaja): ”…Hirviporukalla oli tuolloin 2000-luvun alussa parhaimmillaan 17 aikuisen hirven lupaa ja ammuimme kaikki luvat täyteen eli yhteensä 24 vasaa ja aikuista. Tilanne on muuttunut huomattavasti suurpetokannan lisääntymisen vuoksi, luvat ovat noin kolmannes noilta ajoilta ja tänä syksynä on havaittavissa vähentynyt vasojen määrä ainakin näillä meidän metsästysalueillamme. Jospa näihin petoasioihin tulisi viimein joku tolkku…”
Minun taloudellani on tuon susireviirin tuntumassa parikymmentä hehtaaria pientä männyntaimikkoa (josta osalta alaa irtosi yli 500 kiintoa/ha päätehakkuussa), joka on viimeiset vuodet saanut kehittyä hirvittä. Toivottavasti tuo nykyinen tolkku saa jatkua. Voi olla toiveajattelua, meillä ei ole metsätalousministeriötä vaan METSÄSTYStalousministeriö. MTK rimpuilee metsästäjäliiton (satatuhatta hirvenmetsästyksenharrastajaa) kuristusotteessa. Pahat kielet väittävät, että meidän mikkomme on tuon porukan taskussa.
”…Riekot ym. hukassa…” Viimeiset riekkohavaintoni tässä lähistöllä ovat 70-luvun alusta. Kävelin kantavilla hangilla keväällä muutaman kilometrin mittaista peltovaltaojaa pitkin. Ojan reunoilla oli pajukasvustoa ja koko matkan sinne vesistöön asti oli massiivinen määrä riekonjälkiä. Täällä riekkoja sanottiin mehtikanoiksi. Tässä ei ole lähellä soita, mutta riekkoja oli ollut aiemmin paljon.
Riekkohavainnot ovat hooyyn talvilintulaskentojen (alkaen vuodesta 1956) mukaan vähentyneet koko maan tasolla sadasosaan tuossa ajassa. Värriön luonnonpuistossa riekkohavainnot ovat luokkaa kymmenkertaistuneet (aikasarjat alkaen 1967). Siellä tosin on metsästys lopetettu 1995. Metsälehteen sepustelevan metsäeläintieteen professorin mukaan sieltä olisi riekon pitänyt kuolla sukupuuttoon, koska kettuhavainnot ovat kolminkertaistuneet.
Kävin taannoin tutustumassa porotuhoihin kivalon tutkimusmetsissä. Niitä esitteli dosentti risto jalkanen. Siellä oli panssariaidalla aidattu alue, jossa kasvoi vankka tukkikokoinen rauduskoivikko. Verrokkina siinä vieressä oli samanikäinen porojen hoitama alue. Siinä oli kitukasvuista kuusta enintään kymmenesosa siitä puumäärästä, mitä oli panssariaidan rajaamalla alueella. Porot syövät kaikki rauduskoivun taimet.
Meillä on kymmenen miljoonaa hehtaaria sellaisia maita, joilla ilman hirviä voitaisiin nykytaimilla tuottaa 200 miljoonaa kiintoa rauduskoivua vuodessa. Siitä määrästä voisi jalostaa kaikki täällä tarvittavat nestemäiset polttoaineet ja laivata sama määrä halukkaille ostajille ja tuoda paluulastina setelit. Holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen todellinen hinta on vähintään tuota luokkaa. Tuon lisäksi jää 10 miljoonaa hehtaaria heikompituottoisia maita, joilla niilläkin ilman hirviä (ja muita sorkkaeläimiä) voisi nykyisellä kasvinjalostustasolla tuottaa vähintään 70 miljoonaa kiintoa vuodessa etupäässä mantyä.
Meille (kotiin) ilmestyi karjalankarhukoira hirvikoiraksi yli 70 vuotta sitten. Hirviä oli siihen aikaan koko pitäjässä 5-10. Ne eivät halunneet jäädä koiran haukkuun, vaan vaihtoivat jopa lääniä. Hyvä koira joutui tyytymään kanalintujen ja oravien haukkumiseen ja jäniksen ajoon.
Siitä on 17 vuotta, kun henkilökunta-ajosta ammuin viimeisen isomman hirvikasan yhdestä ajosta.
Porotalousalueella (vertaa hirvitalousalue) olen nähnyt panssariaitojen sisälle perustetun sahatukkiluokkaa olevan rauduskoivikon, jonka ympärillä kasvaa verrokkina porojen hoitama luokkaa heinäseiväskokoinen surkea kuusikko. Kun porot poistetaan, niin puuntuotanto vähintään kolminkertaistuu niinsanotulla poronhoitoalueella. Lisääntyneen puuntuoton koronkorolla poronpurijat voidaan elättää bahamasaarille ja antaa kuukausirahaa vähintään 5000 €uroa.
Ajometsästys on ylivoimaisesti tehokkain hirvenmetsästystapa.
Meillä oli taannoin 10 kiväärimiestä ja vähän enemmän ajohenkilöstöä. Ajot olivat laajuudeltaan 100 hehtaarin tasoa. Ajoketju noin kilometrin levyinen. Ajon kesto luokkaa yksi tunti. Parhaimmillaan tuolla koostumuksella saimme tuollaisella luokkaa tunnin vedolla seitsemän (7) hirveä (useita kertoja). Normisaalis vedosta 3-4 hirveä. Lupahirvien metsästys oli nopeasti ohi. Nyt koirien ja maattomien holtittomien laiduntajien aikakaudella ajohenkilöstö (edellistä suurempi) värjöttelee nuotioilla kun koirat yrittävät hoitaa heidän tehtäväänsä.
Yhdessä käyttämässämme mallissa ajoura on 10 metriä. Ajouran keskustaa raavitaan vähän auki ja kylvetään rauduskoivu. Ehtii hyvin kasvattamaan kuitukierron. Istutuspuusto metrin taimivälillä. Tässä mallissa ajouran reunapuusto kasvatetaan suoraan päätehakkuuseen asti. Hyvin kasvaa.
