Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Värriössähän koko maasto on porojen ansiosta ihan mustalla muralla. Siitä huolimatta ainoa paikka koko valtakunnassa missä kanalintukanta on räjähtänyt ylöspäin. Siellähän on vahvan kettukannan lisäksi myös kanahaukkoja, huuhkajia, juuri kanalintuihin erikoistuneita saalistajia kuten kotkia ja muualla harvinaisia tunturihaukkoja.
Mitä supikoiraan tulee, niin pääsin kesällä seuraamaan supikoiran saalistusta ruokailupaikkani ikkunasta käsin juuri korjatun heinän sängeltä. Supikoira eteni sängellä järjestelmällisesti tyhjentäen myyrien pesät poikasista. Samalla alueella saalistivat myös kuovit poikasineen. Eivät piitanneet mitään muutaman metrin päässä häärivästä supikoirasta. Ketulle kyllä hälyttävät.
Kun kettujen tappo onnistuttiin nostamaan tasolle 30000/vuosi (1983-1984) putosivat metsohavainnot neljäsosaan 1969-1970 tasosta.
Värriön luonnonpuisto on ainoa paikka, missä kanalintukanta on noussut 1960-luvulta.
Värriön tutkimusaseman johtajana toiminut veli pohjonen kirjoitti 21.07.2007: ”…Värriön jälkiaineisto kertoo myös, että kanalintujen pitkäaikaiset kannat ovat luonnonpuistossa nousussa. Kun havainnoista puhdistetaan vuosivaihtelu, kanalintujen yhteenlaskettuja jälkivanoja havaittiin 1960-luvun lopulla vain 50 kertaa, mutta 2000-luvun alussa jo keskimäärin 350 kertaa talvessa… …täysrauhoitus tuli voimaan 1995…”
Tuona aikana kettuhavainnot ovat kolminkertaistuneet ja kanalintuhavainnot seitsenkertaistuneet.
Tuosta henttosen kirjoituksesta ilmenee, että aikuiseksi kehittynyt punkki (nymfinä) on saanut edellisen veriateriansa liki sataprosenttisesti myyrästä.
Punkit saavat juuri myyristä borrelian ja puutiaisaivokuumeen levitettäväkseen.
Tuhansia toukkia tuottavat naaraspunkit saavat sen viimeisen ateriansa pääasiassa sorkkaeläimistä, joista niitä pudottautuu maastoon luokkaa kymmenen sorkkaeläimen askeleen välein. Siinä sitten kymmenen sorkkaeläimen askeleen välein kypsyy tuhansia punkintoukkia, jotka myyriä pääravintonaan käyttävien (kettu, minkki, supikoira, näätä…) pienpetojenmetsästyksenharrastajien ansiosta ovat räjäyttäneet tämän borreliapankin ihmiseläinten iloksi.
Punkkitutkimuksissa sorkkaeläimet otetaan kiinni elävänä ja niitä pidetään vesialtaan päällä ja altaaseen tippuneet punkit lasketaan. Näissä tutkimuksissa löytyy jopa tuhansia punkkeja yhdestä sorkkaeläimestä.
Yksikään myyriä pääravintonaan käyttävä pienpeto (kettu, minkki, supikoira, näätä…) ei ole erikoistunut saalistamaan metsäkanalintujen munia, poikasia eikä aikuisia yksilöitä. Nykytilanteessa, jossa myyriä on kaikkialla, vähätkin myyriä pääravintonaan käyttävät pedot (niissä on myös haukkoja ja pöllöjä) saalistavat niitä (myyriä) myös kaikkialla. Tästä syystä niitä (metsäkanalintuja eri olomuodoissa) osuu sattumalta kohdalle. Generalisteina nämä myyriä pääravinnokseen jahtaavat käyttävät hyväkseen pienpetojenmetsästyksenharrastajien tarjoaman tilaisuuden.
Helsingin yliopiston talvilintulaskennoissa on talvella 1969-1970 havaittu metsoja pinta-alayksikköä kohti viisitoista kertaa (15) enemmän kuin talven 2009-2010 laskennassa. RKTL:n mukaan 1969-1970 on tapettu 20000 kettua ja 59000 vastaavasti 2009-2010.
Kettu on tärkein myyräkannan vakauttaja ja myyrät ovat ketun pääravintokohde. Kun ketut saavat hoitaa niille säädetyn tehtävän, niin suurin osa maa-alasta on myyrätöntä. Myyrättömyys ei houkuta kettua eikä muita myyriä pääravintonaan käyttäviä (minkki, supikoira, näätä…) petoja. Nykytilanteessa myyrien ei tarvitse varoa olemattomia petoja, jolloin ne voivat pelotta levittäytyä myös marginaalihabitaatteihin. Käytännössä joka aarilla pyörii myyrä, jolta punkintoukat saavat muunmuassa borrelian levitettäväkseen (borrelian esiintyminen on monikymmenkertaistunut tuona aikana).
Siteeraan yhtä tutkimusta (Suomen Riista 50, 2004): ”…Lisäksi minkki on tuntuvasti edesauttanut vesimyyräkantojen jyrkkää laskua Brittein saarilla, missä laji on hävinnyt laajoilta alueilta ja on julistettu uhanalaiseksi (Woodroffe & Lawton 1990, Aars ym. 2001)…”
Lähteen Eki sanoi kerran, että ”kun sinulla on asema, niin sinä voit puhua melkein mitä vaan, silti melkein kaikki sinua uskovat”
Tässä nostokoukun tapauksessa nähdään juuri tämä syndrooma.
Myyrätiheyksiäkin on tutkittu kymmeniä vuosia. Tässä minulla on aikasarja pohjanmaalta vuosilta 1977-1987. Microtus-suvun myyriä on ollut alkaen vuodesta 1977 vuosittain:1800, 970, 550, 70, 170, 960, 310, 40, 1980, 1710, 200. Nämä lukemat ovat sataa (100) hehtaaria kohti. Enimmillään hehtaaria kohti on ollut alle 20 myyrää, kahdeskymmesviidesosa tuosta nostokoukun utopiasta. Rannoilla esiintyy myös isoja vesimyyriä, jotka ovat niinä vuosina, kun ketut ovat saattaneet pääravintonsa peltomyyräkannan sukupuuton partaalle, tärkeää ravintoa. Lisänä on vielä metsämyyrä, joka tosin on reviirimyyrä. Sen tiheys ei nouse lähellekään peltomyyrän tasoa. Häiritsemättömällä kettureviirillä asuu koiras, naaras ja edellisen vuoden naaraspentu. Muut pennut lähtevät loppuvuodesta etsimään omaa reviiriä.
Nostokoukun mainostamilla barentsinmeren saarilla naalit odottavat niitä puoltatoista miljoonaa valkoposkihanhea, että pääsevät varastoimaan pääravintoaan hanhenmunia ja poikasia ikiroudan pintaan talven varalle. Edellisten vuosien varastoja on jäljellä runsaasti, mutta eihän vara venettä kaada. Viimeiset täkäläiset luonnonnaalit siirtyivät noille apajille jo 40 vuotta sitten. Lumikkohypoteetikot ovat korjanneet tilannetta viemällä tuntureihin satoja ruokinta-automaatteja tarhanaaleille, joita sitten vapautetaan niihin automaatteihin, että eivät eksy ruokinnalta. Ketut eivät sovi niistä syömään, lisäksi lumikkohypoteetikot tapattavat ketut tuntureista. Kettujen rauta- ja myrkkypyynnin kieltämisen jälkeen niinsanotulta entiseltä naalialueelta hävisivät myyräsyklit kokonaan kymmeniksi vuosiksi, joka tuhosi lumikkohypoteetikoiden nerokkaan hypoteesin, jonka mukaan lumikko ja kärppä aiheuttavat säännöllisen myyräsyklin. Massiivisen kettujen tapattamisen ansiosta syklistä on näkynyt merkkejä. Tämä kettujen tappo toteutetaan ajamalla ne moottorikelkalla kiinni ja ampumalla. Henkilökohtaisesti tuntemani moottorikelkkatappaja kertoi tappaneensa hänelle uskotulta tapporeviiriltä parhaana vuotena toistasataa kettua. Nyt ne alkavat olla vähissä.
Kun porojen teurastus tehtiin poroerotusten yhteydessä, ketut kerääntyivät teurasjäteapajille parinkymmen kilometrin säteeltä, jolloin ne oli helppo tappaa myrkyllä ja raudoilla. Tämä aiheutti paikallisen kettutyhjiön seuraavaan talveen asti. Nuoret ketut etsivät reviirin alkutalvesta. Tuo kettujen puuttuminen kriittisenä myyrien lisääntymisaikana aiheutti myyräsyklin.