Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Minusta oleellinen osa metsätalouden harjoittamista on kustannusten seuranta ja kilpailuttaminen. Omatoiminen metsänomistaja voi säästää kustannuksissa sievoisia summia, joko tekemällä itse tai tekemällä suoraan sopimuksia yrittäjien kanssa (esim. maanmuokkaus). Omienkin kokemusten valossa mhy:llä ja Otsolla on ollut vaikeuksia mieltää sitä, että heidänkin palveluitaan voidaan kilpailuttaa. Metsäyhtiöiden on taasen helppo tarvittaessa myydä palveluitaan halvemmalla, kun osa kustannuksista voidaan siirtää vaikkapa puun hintaan.
Sama pätee tietenkin myyntipuolellakin. Osaava metsänomistaja kykenee itse muodostamaan leimikkonsa ja pyytämään siitä tarjoukset myyjiltä. Niille jotka syystä tai toisesta haluavat käyttää ulkopuolista apua, on sitä saatavissa, tietysti korvausta vastaan. Itsekään en jokaista satunnaista ”pikku nökköstä” kilpailuta, mutta vuotuisen hakkuusuunnitelmani mukaiset leimikot kilpailutan omatoimisesti. Olen yhden yhtiön sopimusasiakas ja on siitä ollut taloudellista hyötyäkin, mutta silti jokaisessa kaupassa kaikki ovat samalla viivalla ja joskus tulee kaupat ja joskus ei.
Tee ensin tilakaupat ja rekisteröidy arvonlisäverovelvolliseksi. Sitten vasta sahakaupoille. Tässä järjestyksessä toimien voit vähentää verotuksessasi metsätalouden hankintamenot ja niiden mukana tulleen alv:n.
Jos metsätaloudessa tulee tappiollinen vuosi, niin syntynyt tappio vähennetään muista pääomatuloista. Jos niitä ei ole, tai silti jäädään tappiolle, niin vähennys tehdään ansiotuloista. Sahojen hakintamenot menee yleensä vuosimenoina kertapoistolla.
Jeesille tiedoksi, että kylläpä tuota on tullut luettua itse ja kuunneltu verohallinnonkin esittämänä. Mutta kun sinä olet moneen kertaan selvittänyt, että autosi kuuluu metsätalouden kalustoon. Sitä varten pitäisi lukea tuo kohta 4.
Mutta ilmeisesti sinulla yli 50% ajoista on jotain metsätalouden muuta ajoa, kuin matkoja kodista metsäpalstalle ja takaisin? Tai sitten Harjavallassa on oma verolainsäädäntönsä.
AJ:lle: Verottajan kanta on yksiselitteinen: Auto voi olla metsätalouden kalustoa vain, jos yli 50% ajosta on metsätalousajoa. Metsätalousajoksi ei kuitenkaan lasketa sitä, kun ajat kotoa metsätilalle esim. töihin. ”Tavallisella” isollakaan metsätilalla ei noita kriteereitä pystyne täyttämään.Tässä vaihtoehdossa sen metsätalouteen kuulumattoman ajon (esim. koti-metsä-koti) kustannukset vähennetään verotuksessa pääomatuloina.
Jos/kun auto kuuluu yksityistalouteen, niin kirjaamalla ylös kaikki auton pitoon liittyvät kulut ja pitämällä täydellistä ajopäiväkirjaa voi vähentää todellisten kustannusten mukaan metsätalouden vähennyskelpoiset matkat. Mutta tällöin luonnollisesti alv:t ja poistot jäävät luonnollisesti hyödyntämättä.
Kunhan se uusi ”rami” aikanaan lipuu Harjavaltaan, niin Jesse sinun kannattaisi uhrata hetki aikaa verottajan ohjeiden lukemiseen ja sisäistämiseen. Autosta ei tule metsätalouden kalustoa sillä perusteella, että autolla ajetaan kotoa metsätilalle töihin ja takaisin, ei vaikka kuinka olisi pidetty ajokirjaa. Verotarkastuksen kohdalle osuessa voi vouti voi periä korkojen kanssa kaikki aiemmin vähentämäsi auton kustannukset ja hankintamenosta tekemäsi poistot viimeisen 5 vuoden ajalta.
Mehänpojalle: Kyllä se aten omatunto on puhdas, jos ei ihan vitivalkoinen, niin ainakin luonnonvalkoinen tässä asiassa. Vuosi sitten hirvikanta oli aivan liian vahva, kuten luvuistakin voi päätellä. Paikallisen metsästysseuran ja sen uuden puheenjohtajan kanssa tuli pidettyä aiheesta parikin palaveria, sekä harrastettua muita tavalliselle tallaajalle sopivia vaikuttamiskeinoja. Lopputulemana oli, että hirvilupiin tuli roima korotus ja kaikki hirvetkin saatiin ammuttua. Sitä en osaa sanoa, että mikä oli kenenkin ansiota tässä tapahtumaketjussa, mutta tottakai olen tyytyväinen lopputulemaan (vaikka enemmänkin niitä lupia olisi voinut tulla).
Jonkinlainen hirvilaskenta kuitenkin pitäisi olla, mutta muutoin olen hyvinkin samaa mieltä kanssasi.
Jos palataan tuohon alkuperäiseen kysymykseen, niin paikallinen metsästysseura käytti luvistaan 100% ja talvehtimaan jäänyt hirvikanta putosi n.30% viime vuoteen verrattuna. Jäljelle jäänyt kanta tällä hetkellä hieman alle 3 hirveä/1000 ha. Keskusteluyhteys seuraan on asiallinen ja hirvikantaa on tarkoitus leikata vielä tänäkin vuonna.
Osuit kokolailla oikeaan Lasse. Samainen maanmittari kertoili, että tulevaisuudessa maastoon ei enää ehkä aseteta erillisiä rajapyykkejä. Otetaan vaan tarkat koordinaatit ja se on siinä. Sitä mukaa, kun tehdään maanmittaustoimituksia, niin kaikki kohdalle osuvat (ja löytyvät) rajapyykit käydään mittaamassa ja niiden tarkka sijainti saadaan selville.
Jos metsänomistajat pitäisivät huolta rajapyykeistään ja rajalinjat olisivat ihan oikeasti tiedossa ja jollain tapaa merkittyinä säästyttäisiin aika monelta murheelta. Aika monelta tilanrajalta löytyy niitä varmuuden vuoksi jätettyjä suikaleita tai kummallisia kulmauksia, kun on koukattu naapurin puolelle.
Yhtenä suurena haasteena näille digivehkeille pidän niiden tarkkuutta. Sankassa kuusikossa piti kotvan odotella ja hakea maanmittarinkin gps:n kanssa paikkaa, josta riittävän laadukas signaali sateliitteihin saatiin. Tavallisen tallaajan kännykkä ja sen tarkkuus….
Vastaan tässä vielä Lasselle tuosta rajan mutkittelusta:
Minulla on pitkähkö isojaon aikainen tilanraja, jonka varrelle on rajankäynnissä asetettu ns. viisarikiviä osoittamaan rajankulkua. Jos kulmapyykkien välille vedetään suoralinja, niin voidaan todeta, että osa ns.viisarikivistä ei ole rajalinjalla, vaan rajankäynnissä vedetty raja on tosiasiassa hieman mutkalla. Tämä on todettu tarkkuusgps:llä tehdyissä mittauksissakin. Maanmittarin kanta asiaan kysyttäessä oli selvä. Raja kulkee siten, kuin se on maastoon merkitty rajankäynnin yhteydessä. Rajan ”oikaiseminen viivasuoraksi” vaatisi kuulemma uuden rajankäynnin, jossa rajankulku määriteltäisiin uudelleen.
Rajalinja 1-2 säilyy entisellä paikallaan, vaikka pyykki 3 olisi asetettu sivuun tuosta rajalinjasta. Pyykin 3 ja sen parina olevan esim. nro 4 välinen rajalinja loppuu siis rajalinjalle 1-2 olipa pyykki 3 kummalla puolella tahansa.
Varsinkin vanhoilla pitkillä rajalinjoilla on ns. välipyykkejä ja viisarikiviä osoittamassa rajankulkua. Näiden pisteiden kautta raja kulkee ja rajassa saattaa siten mittausvirheistä johtuen olla loivia mutkiakin verrattuna ”kulmapyykkien” väliseen suoraan linjaan.
Näin asiaa kerran minulle selvitti maanmittauslaitoksen virkamies, kun rajan aukaisusta oli puhetta.