Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Myydyt talvikohteet jäävät kasvamaan, jos ei aivan ihmeitä tapahdu. Kesäkorjuukelpoisia leimikoita on hyllyllä odottelemassa mitä puumarkkinoilla tapahtuu kevään/kesän aikana.
Tuolla taannoisella teräsputki vertauksella tarkoitin sitä, että teräsputket ovat yleensä täysin identtisiä ja virheettömiä kappaleita, toisin kuin metsässä kasvavat puut. Niinpä täysin yksiselitteinen tukinsaannon maksimoiva ”puolueeton” katkonta ja sen mittaus on käytännössä mahdotonta. Voimme kehitellä vaikka minkälaisia mittaustapoja, mutta aina jää sijaa myös epäilylle, jos sille linjalle haluaa lähteä.
Runkohinnoittelu olisi tietysti selkeä ja hyvä vaihtoehto metsänomistajalle, mutta valtamenetelmäksi en usko sen tulevan. Menetelmänä se vaatii mm. nykysysteemiin verrattuna ostajalta perusteellisempaa tutustumista tarjolla olevaan leimikkoon sen laadun toteamiseksi ja hinnoittelemiseksi. Esimerkiksi jos leimikon tukkiosuus on arvioitu liian suureksi jää tappio pelkästään ostajan kannettavaksi.
Mielestäni tämän oikeustapauksen keskeiset asiat metsänomistajan kannalta ovat: 1) tiedä mitä olet myymässä 2)tutustu kauppakirjaan ja varsinkin puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimuksiin 3)valvo sujuuko hakkuu sopimuksen mukaan 4)käytä asiantuntijoiden apua, jos tuntuu, ettet itse osaa. Nyt tulleen oikeuden päätöksen keskeinen sisältö minusta oli, että ostajan on kyettävä näyttämään tarvittaessa toteen, että tukkia on tehty maksimaalisesti. Nyt se jäi syystä tai toisesta tekemättä.
Hinnoittelutapoja olisi varmaan vaikka minkälaisia, mutta vähän olen skeptinen, että tulisiko se täydellinen onni tahi autuus tuosta ”tukkiosahinnoittelustakaan”. Veikkaan, että katkonnasta keskusteltaisiin edelleen, sillä puut ovat kasveja, eikä teräsputkia.
Esim. keskustelua riittäisi siitä, kuinka pitkä pätkä tukkiosuudesta piti laaduttaa viaksi halvempaan luokkaan ja millä perusteella. Menikö ihan oikeasti vian perusteella vai siksi, että tukkia tehtiin ostajalle sopivammalla mitalla? Entäs jos vaikka vian jälkeen on vain 2 metriä tukkiosuutta jäljellä?
Olen elonpolulla tullut siihen tulokseen, että sosiaalisissa ympyröissä vallan määrä on vakio. Kyse on vain siitä, kuka sitä valtaa käyttää. Se/ne joille valta kuuluisi vaikkapa ”esimiesaseman/ vast. takia vai annetaanko vallan valua joillekin varjohallituksille tahi niille jotka ”huutaa kovimmin”.
Vähän sama meno on tälläkin palstalla. Kun seuraa palstan keskustelua ja lukee mitä palstan ylläpitäjä on säännöiksi laatinut, niin ihan yksiin ei mene. Palstan loivaliikkeisen moderoinnin ansioista on asiallisuuden rajaa venytetty paikoin sille tasolle, että jossain muualla kuin täällä päädyttäisiin raastupaan.
Pahimmat ylilyönnit kun karsisi pois, niin ihan hyvin menisi ja veikkaanpa, että saisimme uusia keskustelijoitakin tai vanhoja takaisin.
Kyllä ne nippulautat kulkee matalamassa. Esim. Pielisjoen väylä on ”vain” 2,4m, mutta hyvin huilaa nippulautat siinäkin alavirtaan. On muuten mielenkiintoisen näköistä, kun pitkä lautta pujotellaan mutkaista virtaa pitkin alaspäin. Ei ole hätäisen miehen hommaa.
Kun avolavoista tehtiin life-style autoja pelkän työkäytön sijaan, niin autojen ohjaamot pitenivät ja lavat lyhenivät. Amerikoista se alkoi ja pärjätäkseen niillä markkinoilla oli kaikkien mentävä samaan suuntaan.
Suomi on pitkä maa Jees. Täällä meidän kulmilla on ajettu talvikelissä jo lokakuun lopulta alkaen. Varsinkin tammikuussa kelit ovat olleet poikkeuksellisen haastavat alemmalla tieverkolla, jossa jäisillä ja uraisilla teillä on ollut vielä usein ohut vesikerros.
Aikaisemmin, kun talvisin tienpinnat olivat pääosin lumisia (ja peilijäisiä vain harvoin) ajoin itsekin tyytyväisenä kitkoilla pari rengaskertaa. Mutta nykyisinä leutoina talvina tilanne tuntuu olevan ihan päinvastoin.
Minulla on tuollainen valokuitu käytössä ja olen siihen tyytyväinen, vaikka se ei kovin edullinen olekaan. Aikanaan kyllästyin mobiiliyhteyden takkuamiseen ja kun mahdollisuus tuli, niin tartuin siihen.
Osassa valokuitu-hankkeita on ollut mm. sellainen valuvika, että kunnat ovat tukeneet valokuidun hankkimista niin paljon, että asukas on saanut sen hyvin edullisesti. Samaan aikaan liittyjällä on ollut mahdollisuus ottaa vain ns. ”varaus”, jolloin kuitu tuodaan talon nurkalle, mutta sitä ei ole ollut pakko ottaa käyttöön. Ja kun havlvalla sai, niin moni sen otti, ihan vaan tulevaisuuden varalta.
Joten paikoin on rakennettu laaja verkko, mutta niitä kuukausimaksuja, joilla niin rakentaminen, kuin ylläpitokin kustannetaan kertyy vain osasta verkkoa.
Taneli, kylläpä vaan tulee luettua tätäkin palstaa ihan säännöllisesti ja tällä palstalla on hirvikannasta ja -tuhoista parrat pärisseet ansiokkaasti.
Mutta tilanne on aivan toinen, kun on tekemisessä vaikkapa paikallisen rhy:n väen,hirvimiesten tahi abc parlamentin väen kanssa. Puhumattakaan Fb:n keskusteluista.
Minustakaan hukat ei kuulu talojen pihoille omenoita syömään ja tarvittaessa niitä pitää voida metsästääkin ja vahingot on korvattava. Mutta kun samat tahot vaativat susien hävittämistä lähes yhettömiin turvallisuuteen, sekä kustannuksiin vedoten. Ja kuitenkin samaan aikaan kategorisesti torppaavat samoilla perusteilla käydyn keskustelun hirvikannan leikkaamisesta, niin onhan se aika kummallista.
Entäs jos nämä vuotuiset ”käyttömaksut” (diesel-vero ml.) poistettaisiin ja menetetty verokertymä kerättäisiin polttoaineiden verotusta vastaavasti kiristämällä?
Silloin jokainen ajamatta jätetty kilometri toisi suoraan ja enemmän säästöä omaan kukkaroon ja sitä kautta kannustaisi niihin muihin ilmastoystävällisiin liikkumismuotoihin.