Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Muutama vuosi sitten työpaikkani ikkunan edessä oli valtava pujokasvusto. Hengitykseen se ei vaikuttanut, mutta syksyllä ja talvella siinä kävi kuhina, kun pikkuvarpuset ja varmaan moni muukin laji kävi siinä ruokailemassa. Kerran jokin haukkakin kävi noiden houkuttelemana apajilla.
Kun en pujolle allerginen ole, suhtautumiseni tuohon muuttui. Annan kasvaa ihan rauhassa, missä ikinä niitä onkaan. Tätä ei tietenkään voi ääneen sanoa, ei ole kovin yhteiskuntakelpoinen ajattelutapa. Muutenkin suosin talventörröttäjiä. Nyt kesällä taimikon varhaisperkauksessa/heinäyksessä säästinkin mahdollisimman paljon ohdakkeita.
Tämä on tosiaan tärkein muuttolintujen määrään vaikuttava asia. Selkälokin yhteydessä tästä jo puhuttiin kansainvälisesti toimivan Birdlifen jutussa:
Selkälokin pesintämenestystä heikentävät niin talvehtimisalueilla kerätyt ympäristömyrkyt kuin kilpailu lähisukuisten lajien sekä saalistajien kanssa pesimäalueilla. Tutkimusten perusteella poikasten tiedetään kuolleen esimerkiksi Suomenlahdella yleisesti myrkkyjen aiheuttamiin vaurioihin. Selkälokin poikasia saalistavat harmaalokit, ja nyttemmin myös merikotkat. Rauhoittamattomien harmaa- ja merilokin vainon yhteydessä myös selkälokkeja päätyy säännöllisesti uhriksi.
Talvehtimisalueelta tänne pesimään selvinneiden pesintä ei onnistu puhtaassakaan ympäristössä elimistöön jo kertyneiden myrkkyjen takia. Yleisestikin ottaen muuttomatka on muuttolinnuille vaarallisin vaihe elämässä ja aiheuttaa suurimmat tappiot. Muuttomatkalla maankäytön muutokset esim. rakentamisen taka on hävittänyt valtavasti levähdysalueita. Tämä ei ole ihme, kun verrataan asukastiheyttä Suomessa ja Keski-Euroopassa. Etelä-Euroopassa edelleen lintujen laiton pyydystäminen verkoilla on yleistä.
Toki on ihan hyvä, että Suomessa keskitytään siihen, mihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Silti reaaliteetit pitää tunnustaa ja ymmärtää oman toimintamme mahdollisuuksien rajat.
Pekka Juntin kolumni: Metsästäjä tappaa, mutta niin tapat sinäkin
oli erikoinen poikkeus muuten kielteisessä kirjoittelussa. Kirjoittaja on kolumnisti Ylen ulkopuolelta. Jäin miettimään, oliko tämä syynä sisältöön vai Ylen halu päästää metsästyksen vastustajat ääneen. Juttu keräsi päivässä 476 kommenttia.
Puuhastelijan mainitsema asia ei ole kovin yksinkertainen. Hirvistä puhuttaessa voi lupia olla, mutta jahdissa hirviä ”ei löydy”. Tai ainakaan sopivia (vasa, lehmä, sonni oikealla sarvien piikkiluvulla).
Peurojen osalta asia on vielä mutkikkaampi, kun lupien määrä tihentymäalueella on suuri. Jos leikkausta halutaan jarruttaa, lupien jakoperuste jäsenille voi joko kannustaa metsästykseen tai olla kannustamatta. Lupia on silti käytössä, joten sidosryhmille kerrotaan tarinaa rajoittamattomasta metsästyksestä, mutta jäsenistö ei parempaan pysty ja pakottaakaan ei voi.
