AJ: ”Kuusettumisesta varoitetaan ja sitä jatkuvapeitteisyys mielestämme lisää: mitä pitempään jatketaan, sitä enemmän metsikössä on kuusta.”

Pieni korjaus. Sitä suurempi osuus puustosta on kuusta.

Petkeles: ”Kuusettumista taitaa lisätä tällä hetkellä pääosin kuusen istuttaminen avohakkuun jälkeen.”

Jälleen pitää pitää erillään menetelmästä johtuvat asiat ja metsänomistajan ratkaisut menetelmän käytössä. Itselläni on avohakkuun jälkeen kuusen osuus mt-omt-mailla noin 30-40%. Yhtään 100% kuuselle istutettua kuviota ei ole viimeisen 10 vuoden aikana tullut.

Perko, olen käynyt koulut n. 20-100 vuotiaissa rakennuksissa. Olivat silloin terveitä. Nyt kaikki ovat homeessa, niin uudemmat kuin vanhatkin.  Tuskin perustuu rakentamisen laatuuun. Toki uusien rakennusten suunnittelu on järjetöntä, eri kokoisia laatikoita vierekkäin ja sitä sitten kutsutaan rakennukseksi. Vanhemmat ovat sentään talon näköisiä. Sama pätee jk:hon. Ollaan tekevinään hienoja suunnitelmia, jotka ei sitten käytännössä toimi.

”Usiasti näyttää nämä keskustelut kulminoituvan alku juurilleen. Notta saako sitä tehrä omalla tavallansa vai ei. Ja jos se toinen tapa on eri lainen kuin minun niin ei prkl saisi olla.”

Keskity. Ei ole kyse siitä, mitä joku omissa metsissä saa tehdä. Kyse on siitä, mitä ratkaisuista seuraa.

Vessapaperikortti.

Jos puuston kasvu hiipuu, josta luontoväki on jo nyt ollut huolissaan, tarkoittaa se kahta asiaa. 1. Hiilen sidonta heikkenee. 2 Mahdollisuus käyttää uusiutuvia raaka-aineita vähenee. Ja kun hiilen sidonta vähenee ja sidontavelvoitteet pitää jollain kattaa, eikä ilman maankäyttösektorin osuutta siitä päästöjen aiheuttajat selviä, hakkuita pitää entisestään vähentää eli kotimaista puuta ei voi hyödyntää raaka-aineena kaikkien tarvitsemiin hyödykkeisiin siinä määrin kuin aikaisemmin. Erotus täytyy korvata jollain, mutta tässä vaiheessa keskustelua alkaa hiljaisuus.

Muita tuskin metsänomistajien liiketaloudellinen tulos kiinnostaa. Nämä kaksi asiaa luulisi kiinnostavan, enkä voi käsittää halua sahata omaa oksaa. Onko kyse vain täydellisestä ymmärryksen puutteesta vai halusta vastustaa vallitsevia rakenteita vastustamisen ilosta. Vai luodaanko uhkakuva, jota vastustamalla saadaan kerättyä esikunta ympärille ja näin luotua itselle valta-asema. Vai mistä tässä pelleilyssä on kyse?

”Kun ojarummut ovat olleet 25 vuotta tarkistamatta, niin miten etenisin?”

Jos ojassa on vettä, katso virtaako vesi hyvin rummun läpi. Jos ojassa ei ole vettä, konttaa ojaan ja katso rummun sisään. Tehokas taskulamppu auttaa valoisaan aikaan, kun valoon tottunut silmä ei pimeään rumpuun näe.

Pitkävartinen lapio, kuokka tms. viritys on toimivin ratkaisu puhdistukseen. Myös puun ranka tms. rassi voi olla hyvä keino kopsuttaa tavaraa irti, ylettyy pidemmälle kuin lapiolla. Virtaavan veden aikaan huuhtelu tulee automaattisesti. Yläjuoksun puolelle kannattaa kaivaa pieni kuoppa putken suun eteen lietteen laskeuttamista varten.

Jos on pahasti tukossa, eikä putkeen tiiviiksi massaksi saostunut hienoaines lähde tuolla pois (tai ei ylety riittävän pitkälle), silloin tarvitaan kalliimpia ratkaisuja.

Jos taas rumpu vetää hyvin muutenkin, sitten voidaan palata 25 vuoden kuluttua asiaan. Turha toimivaan rumpuun on liikaa vaivaa uhrata. Parin sentin savikerros ei pohjalla haittaa.

Jos uusia rumpuja tekee, silloin kannattaa pitää miniminä 300 mm putkea. Riippuu tietysti valuma-alueen koosta eli virtaavan veden määrästä ja joskus edes tuon kokoinen ei mahdu. Itsellänikin on yksi 250 mm putki liittymässä, hyvin on toiminut 10 vuotta ilman huoltoa. Pitkät rummut kannattaa tehdä isommasta putkesta kuin lyhyempiin muuten riittäisi.