Käyttäjän Gla kirjoittamat vastaukset
-
Täällä taas peltojen tilkuttamat maat vaikuttaa hirvien liikkeisiin. Kovin suurta metsää ei hirvilauma tarvitse, mutta jotain kuitenkin ja hyvät yhteydet muihin metsiin. Tällöin 3700 ha tilkkuja on useita, joissa ei hirvet viihdy. Jos tuolta omistaa metsäsaarekkeen, voi vähätellä hirvituhoriskiä. Toisaalta kun tuo lasketaan pinta-alaan ja hirvet viihtyy muualla, syöntipaine on sitäkin suurempi. Metsäisillä alueillahan talousmetsät tapaa olla, pelloilla ja pienissä saarekkeissa metsän osuus jää vähäiseksi. Toki hirviä pelloillakin näkee, mutta ei sekään syöntipainetta taimikoissa tarpeeksi vähennä.
Täällä on yhteislupa, mutta rajansa silläkin. Olen kyllä nähnyt rajan molemmin puolin metsästystä, eipä raja mikään este metsästykselle ole. Sama se on koira hakea naapurista kuin omalta puolelta. Ihmiset kuitenkin tuntevat toisensa, ei nyt sentään Helsingissä olla.
Suorittava UU2:n tilanteesta: ”Metsästäjät näyttävät kannan leikkaamisen sijaan metsästäneen aivan entiseen tahtiin alle yhden hirven tuhatta hehtaaria kohti. Liekö kolme susireviiriä alueella aiheuttanut haasteita tai johtanut varovaiseen toimintaan?”
Lehtijuttujen perusteella tuolla metsästäjien tavoitteena on pitää alueella suurta kantaa. Viralliset tavoitteet on vain numeroita paperilla, johon ei olla sitouduttu. Sudet ei liity tähän millään tavalla, kuten ei missään muuallakaan. VS-alueella, jossa on Suomein tihein susikanta, metsästys onnistuu ihan hyvin.
Siksi olenkin kyllästymiseen saakka jankuttanut tavoitteen merkityksestä ja hämmästynyt, kun kerta toisensa jälkeen joku alkaa kannustaa metsänomistajaa ryhtymään metsästäjäksi tai jotain yhtä viisasta keinoksi hirvituhojen hillitsemiseksi. Ehkä silloin ollaan tilanteessa, jossa argumentit loppuu ja sosiaalisesti vähemmän lahjakkaat menee henkilökohtaisuuksiin, mutta fiksummat tyytyy johtamaan keskustelun sivuraiteelle.
”Raivauksen ajoittaminen mainitsemaani aikaan perustuu puhtaasti biologiaan.”
Minä painotan biologiassa tuhosienten leviämisen minimointia ja omaa ajankäyttöä. Alkukesä on istutus- ja koivikon tricokäsittelyaikaa. Keskikesä heinäämistä. Syksy taas tricoa koivuille ja männyille. Talvella raivaussahatyöt.
Nostokoukku: ”Olemme metsästäneen vuosia naarasvoittoisesti. Tavoitekanta on määritetty jo pitkään ja siinä on pysytty.”
Ei naarasvoittoisuus ole taikasana. Se on vain yksi tunnusluku muiden joukossa. Määrä ratkaisee.
” Vasaluvuissa on yritetty pysyä, mutta sekään ei ole kiveen hakattu. Jos yhteisluvassamme on aikuisten luvilla ammuttu vasoja, on joku porukka jolla on vasametsästys onnistunut huonommin saanut ampua kaksi vatsaksi jyvitettyä yhtenä aikuisena.”
Tietysti seurueet voivat päättää, miten lupansa jakavat. Ainahan noin on ollut, ihan normaali käytäntö siis.
”Mistä vielä kiikastaa?”
Oikeastiko minun pitää se rautalangasta vääntää?
Suorittava: ”Tarkoitin alkukesästä aikaa ,jossa vaiheessa lehti on täysin puhjennut ja lintujen pesintä ohi.”
Suorittava nyt ihan oikeesti.
Kun aikaväli raivaukselle on lintujen pesinnän päättyminen-keskikesän alku, melkoista kellosepän työtä raivaus on. Ei ihme, että hirvituhon syynä on väärin raivattu taimikko.
Tämä on siitä hauska tilanne, että pienikin metsästyksen hankaloittaminen johtaa puheisiin aseiden ripustamisesta naulaan. Tällä on hyvä kiristää metsänomistajaa, jonka pitää jatkaa metsätalouden harjoittamista ja joilla ei ole vastaavaa kiristyskeinoa, kun omat rahat on metsissä kiinni.
Tulee mieleen luontojärjestöt, joilla ei ole tuottavuustavoitetta. Kaikki mitä saavat aikaan hakkuiden vastustamisessa, on plussaa. Jos ei saa mitään, firma ei mene konkkaan.
