Käyttäjän Goofy kirjoittamat vastaukset
-
Perustuuko metsänhoito tieteeseen, ja miten luonto siinä on huomioitu.
Suomalainen metsänhoito on perustunut vuoden 1948 harsintajulkilausumasta lähtien voimakkaasti valtion, asiantuntijavallan ja etujärjestöjen ohjaamaan metsäpolitiikkaan. Sodan jälkeen voimakkaasti kasvanut metsäteollisuus tarvitsi puuta enemmän kuin metsämme kasvoivat. Silloin vallalle tuli puuntuotannollisesti tehokas metsänkasvatuksen menetelmä, johon olennaisena osana kuuluu metsänuudistamisen menetelmänä käytetty avohakkuu.
Vaikka tasaikäistä metsänkasvatusta perustellaan tukkipuun saannon maksimoinnilla, niin silti vuosittain hakatusta puusta vain noin 1:6 osa päätyy pitkäaikaisiin metsäteollisuuden jalosteisiin, kuten sahatavaraksi, neljäsosa mm. selluksi ja loput 60 % käytetään energiaksi.
Metsänhoito on perustunut ja perustuu edelleenkin tieteeseen, kuten metsänhoito- ja taloustieteisiin. Luonnonsuojelubiologisen tieteen sanoma on metsien hyödyntämisen ohjauskeinoissa jäänyt vähemmälle, vaikka tietoa olisikin ollut. Otetaanko tämän päivän metsänhoitosuosituksissa tai metsänomistajalle annettavassa neuvonnassa kaikkia metsää koskevaa tieteellistä tietoa huomioon, voi vastaus olla kyllä ja ei – se on metsäpolitiikkaa ja arvovalintoja.
Meidän tulee ymmärtää, että tieteen olemukseen kuuluu, että se korjaa itse itseään. Kun tiedetään enemmän tai saadaan jokin uusi menetelmä, vanha tieto kumoutuu. Tieteen tarkoitus ei ole löytää totuutta, joka pätee aina. Monia tieteessä ahdistaa juuri tuo, että uusi tieto voi kumota vanhan. Näin kävi myös kolumnissani esille nostamani kolmen myytin; avohakkuun, ojitusten ja kuolleen puun osalta. Avohakkuuta voidaan edelleen harjoittaa, kuten itsekin teen ja ojia kaivaa, mutta tieteelliset perusteet niiden käytölle tai hyväksyttävyydelle ovat muuttuneet ajan kuluessa.
Jos metsäala haluaa tehdä aidon kestävyysmurroksen, niin luonnonsuojelubiologinen tiede tulee huomioida metsiä koskevassa päätöksenteossa ja niitä ohjaavassa suosituksissa, se on elämän perusta. Metsätalouden toimenpiteiden pinta-alallinen laajuus ilmenee metsäelinympäristöjen ja niitä tarvitsevien lajien uhanalaistumisen lisäksi mm. lähteiden, purojen ja isompien vesistöjen heikentyneenä tilana.
Puuntuotannon kasvattamiseksi hävitimme miljoonia hehtaareita suoekosysteemejä, jotta saamme kehua maailman parhaan osaamisen ja metsänhoidon saavutuksia. Samalla kiihdytimme osaltamme ilmastonmuutosta ja nyt nautimme ilmastonmuutoksen tuomasta kasvunlisäyksestä, ainakin toistaiseksi. Miksi vastustaisimme muutosta, sehän voisi muuttaa narratiivia?
Luontoa on toki jo huomioitukin metsänkäsittelyssä, mutta tieteen näkökulmasta riittämättömästi. On vain valitettava tosiasia, että mikäli haluamme säilyttää luontoa myös tuleville sukupolville, se vaatii pinta-alaa – myös täällä. Etelä-Suomen luontoa ja vesistöjä ei voi suojella kolonialisistisesti Lapissa. Miten tieteeseen perustuva tiukka 10 prosentin suojelu jokaisesta luontotyypistä toteutetaan maakunnassamme, on meidän ihmisten ratkaistavissa. Kyllä me siihen kykenemme – saimmehan me muutamassa vuosikymmenessä ojitettua miljoonia hehtaareita suoekosysteemeitä.
Olen usein kuullut myös sanottavan, ettei luonnonsuojelijoille mikään riitä. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla on metsiä 79 %, joista on suojeltu 7 %. Todellisuudessa määrä on pienempi, kuten esimerkiksi Siikajokilaaksossakin, jossa suurin osa suojelusta kohdistuu suoekosysteemien suojeluun, mutta ne tilastoidaan metsiensuojeluna. Mikäli suot jätetään tilastoinnista pois, Pohjois-Pohjanmaan metsistä on suojeltu noin 4 %. Kaikki loppu on metsätalouden käytettävissä. Onkin perusteltua kysyä, eikö tästä edes 10 % riittäisi metsälajeille.
Kyllähän se niin on, että ostohenkilön vuosiostoista jos tulee vuosittain 5-10% joltakin myyjältä, niin kiusaus katsoa läpi sormien joitain asioita kasvaa.
Mitä Halmeen kertomaan tulee, niin se oli täysin totta.
Onhan se pomminvarma sijoitus, kun se on MMM erityissuojeluksessa, kuten Marja Kokkonenkin viikolla sanoi. Totesi myös, että vaatii Suomelta takkaavaisuutta, ettei kukaan pääse ohjaamaan metsäomaisuuttamme.
Kolmen sellufirman yhteinen liikevoitto on 8,555 miljardia euroa kolmelta viimeiseltä tilikaudelta. En ehtinyt laskea, paljonko sahojen, mutta ne maksavat kuitenkin 2/3 osaa maanomistajien kantorahatuloista. Taitaa jäädä murto-osiin tästä. Eli lyhykäisyydessään voitanee todeta, että kolmea on helpompi hallita kuin kymmeniä.
Kyllä metsäalalla töitä riittää. Kuten AJ mainitsitkin, niin tuhkalannoitus on oikeastaan minimitekijä suometsien kasvatukselle, varsinkin pohjoisemmassa.
Useat alueet on turhaan kunnostusojitettu, kun ravinnetalousepätasapaino muuttaa alueet hiljalleen kitumaaksi.
Tulevassa METKAssa, ei tueta(?) kannattamatonta, ympäristö ja ilmasto-ongelmia aiheuttavaa ojankaivuuta. Sen sijaan siirrytään järkevään valtion varojen käyttöön vesiensuojelussa.
Metsäteiden verkosto tullaan pitämään kunnossa tavalla tai toisella myös tulevaisuudessa, on metsä sen verran merkittävä verotulojen lähde myös tulevaisuudessakin.
Tämä Otson konkurssi oli jatkumo johtamisongelmien kasautumiseen. Jos vielä ylin johto uskoi asiaan, niin heitä alempi porras oli ongelmallinen, joka ’savusti’ tulosta tekevät ulos ja palkkasivat itselle mieluisia tilalle. Nämä itselle mieluiset eivät ymmärtäneet yrittämisen lainalaisuuksia eikä myöskään heidän palkkaajansa. Eli lyhykäisyydessään tyypillinen metsäalan organisaatio ja työntekijöineen, jotka luulevat olevansa parhaita, mutta eivät osaa tunnistaa tosiasioita ja ympärillä tapahtuvaa muutosta.
Pidän lähtökohtaisesti metsä- ja sijoitusrahastoja hyvänä, koska heillä on yleensä metsätalous suunnitelmallista. Silloin hoitorästejä ei synny, kuten yksitysomistuksessa.
Toisekseen tämä MTK:n ajama yhteismetsien metsävähennyksen rajaus, joka koskee niitä metsätiloja jotka on hankittu 2022 tai sen jälkeen hankittujen, on kateusvero ja koskee vain muutamaa yhteismetsää. Käytännössä merkityksetön muutos.
Tuottoarvo on helppo laskea, kun lähtötiedot nykypuustosta ja maan tuottokyvystä on selvillä. Simuloidaan nykypuusto päätehakkuuseen saakka ja vielä seuraava puusukupolvi, niin lopuilla yli sadan vuoden päästä tulevilla tuloilla ja menoille ei ole enää suurta vaikutusta.
Diskontataan sitte tulevaisuuden tuotot ja menot tähän päivään nykyisen ja tulevan puusukupolven osalta valitulla korolla, metsänhoitotöiden kustannuksilla ja puunhinnolla.
Tuottoarvomenetelmän käyttö kiinteällä korolla, johtaa varsinkin maan pohjoisosissa hoitamattomien jo taimikoiden osalta negatiiviseen arvoon.
Seppo Järvinen Gradussaan: ”Kansainvälisten arviointistandardien mukaan kiinteistöarvioinnin pitäisi perustua markkinainformaatioon. Metsänarvioinnissa Suomessa yleisesti käytetty summa-arvomenetelmä ei täytä kyseistä vaatimusta. Tuottoarvomenetelmä on varteenotettava menetelmä metsätilan markkina-arvon määrittämiseen, jos siinä käytettävät lähtötiedot ovat johdettu markkinoilta. Erityisen merkittävä tekijä on korkokanta, jolla metsätalouden tuotot ja kustannukset diskontataan nykyarvoksi.”
Korko saadaan puuston keskitilavuuden ja lämpösumman avulla laadituista regressiomalleista, jotka löytyvät julkaisusta Metsän hinta Suomessa 2015–2016.
Edit: korostin linkit, josta voi käydä lukemassa lisää.
Täydennän sen verran, että summa-arvomenetelmän taimikoiden ja paljaan maan arvot on myös laskettu tuottoarvomenetelmällä, mutta korkokanta on ollut liukuva, jotta paljaalle maallekin on saatu jokin arvo.
Summa-arvonmenetelmän yleisyys johtuu sen yksinkertaisuudesta ja summittaisesta arvosta. Ensin lasketaan arvo-osat jollain tapaa ymmärrettävästi yhteen, jonka jälkeen yritetään ottaa odotusarvoa huomioon vahtelevalla menestyksellä, ja lopuksi heitetään hatusta kokonaisarvon korjaus. Lopputulos on mikä on. Sitten ei uskota edes itse siihen arvioon, vaan myyntiin laitettaessa yritetään käyttää markkinahintaa, joka onkin sitten jotain sen summa-arvon osien päälle. Ei herätä kyllä luottamusta ainakaan minussa arviontekijän ammattitaitoon.
Ihme himmeli tämä aloite.
Suomen suot ovat muodostuneet jääkauden jälkeen. Teknisesti käyttökelpoinen turvemäärä noin 29,6 mrd. m3. Siten kasvu on ollut 2,5 milj. m3/vuodessa. Käyttö noin 20 milj.m3/vuosi, josta muu kuin energiakäyttö on ollut noin 1,5 milj. m3 vuosittain.