Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Ei pitäisi verrata maaseutua ja pääkaupunkiseutua toisiinsa. Syvenee vain edelleen se pikkupojasta saakka ollut maalais- kaupunki vastakkaisasettelu. Työttömyysasteesta viisaat pääkaupunkipolitiikot jaksaa solvata ”pieniä ja köyhiä” maaseutukuntia. Minusta parempi olisi verrata työttömien todellisia lukumääriä.
Helsingissä on työttömiä enemmän kuin koko Kainuun maakunnassa asukkaita! Kaiken lisäksi heille ja muillekin suurimmaksi osaksi pääkaupunkiseudulla asuville miljoonalle maksetaan asumistukea kaiken muun sosialituen päälle!
Minusta nämä ei-työssäolevat voisivat muuttaa sellaisille paikkakunnille, joissa on halvempia asuntoja. Kyllä työssäolevatkin joutuvat muuttamaan eri paikkakunnille työn perässä. Miksi nämä riippumattomat täytyy tukea ja avustaa juuri Helsinkiin?
Vuosikymmeniä ojitusta ja mätästystä tehnyt urakoitsija kunnosti naapurille aukoksi hakattua rämettä, jossa kivennäinen tuli vastaan aika matalan pintakerroksen jälkeen. Sama urakoitsija ojitti tilalleni n. 7 km ojia 90-luvulla. Ainakin oman tilani alueella ojitus on ollut paikallaan ja tukkipuitakin puskee.
Naapurin alueella on nyt 6 vuotta nuori erinomainen mäntytaimikko. Tuosta ojitusmallista hän perusteli, että pintavesi ei liiku sivusuunnassa kovin kauas, joten on turha kaivaa syvempiä, kun kerran veden virtaus on sopivassa laskussa. Vuosien kuluessa leveä oja ei sammaloitu tukkoon niin helposti kuin kapea ja syvä.
Se riippuu metsästä ja suoperaisestä veden vaivaamasta maapohjasta. Jos on vanha metsä rämeellä, niin avohakkuu. Hakkuun jälkeen leveät, mutta matalat ojat sekä mätästys ja uuden metsän istutus.
Jos on vielä kesken kasvuinen nuorehko metsä, niin harvennus ja ojat (vesitalous) kuntoon. Tämän jälkeen (terveys)-lannoitus ja jäädään ihailemaan hyvää metsän kasvua tulevaan päätehakkuuseen.
Planter: $ Metsästäjät väittävät, että harrastukseen kuluu ainakin 1000€ rahaa vuodessa. Sillä saa pelattua 50kg luomunaudan paahtopaistia. $
Eihän tonni riitä alkuunkaan, sehän menee jo yhteen gps-pantaan, minullakin on 2 koiraa ja niille pannat. Seurantaan 2 Samsungia. Maasturilla ajellaan syksyn mittaan tuhansia kilometrejä …periaatteella: se on huono harrastus, jos siihen ei mene kaikki rahat 🙂
Tässä oli kyllä tarkoitus paneutua metsäalan koulutukseen, koska olen ymmärtänyt, että tulevaisuus on ongelmallinen. Jos puun korjuu tulee kovin arvokkaaksi, niin mo:n puusta saama hinta laskee edelleen.
Kysymys on ammatin valinnasta. Hannes Mäntyranta kehitteli projektia nuorten saamiseksi kiinnostumaan metsästä ja alalla työskentelemisestä. Suuret tehtaat ovat yleensä tajamien liepeillä tai jos on riittävän suuri tehdas, niin se kehittää ympärilleen pienen kaupungin. Näin monet Suomen metsäteolliset toimijat ovat aloittaneet. Alkupäässä ovat sitten ne monitaitoiset ja rohkeat korjuuyrittäjät ja sieltä hyvät työntekijät ovat kaikonneet yleisen maaltapaon mukana.
Olin ennen eläkkeelle jäämistä muutaman vuoden ns. osa-aikaisessa: – viikko työssä ja viikko oikeassa(metsä)työssä:) Katselin metsäkoulun opetusvideoita ja yhdessä mentiin metsään pukin kanssa. Ei se oikein urakkatyöltä tuntunut. Samoin oli tuo ruotsalaisen miehen toiminta. Sinällään tuo metsurimalli saattoi olla ammattimies?
Jätkä arvioi työtapaa, onko ruotsin ja suomen metsurityössä eroja? Me pidetään Suomea metsurityön kärkimaana, mutta viimeisissä kisoissa alkaa baltian metsuritkin pärjätä.
Ennen pukki tehtiin metsässä aina uudessa palstassa. Se pukki oli kuorimista varten. Pisin – nähtävästi kaivospuu – oli 10 jalkainen ja siinä oli jo miehelle mittaa, koska koko oli nykyisen pikkutukin luokkaa.
Niin noista työskentelyeroista, naapurin miehiä oli mennyt Ruotsiin metsätöihin. Kesälomalla ollessaan he tulivat mallailemaan palstalle. Ainakin kuoriminen sujui mallikkaasti petkeleellä. Nilan aikana ei flanellipaita limottunut läheskään niin paljon kuin pukkikuorinnalla!
Löytyyköhän nykysahoista sellaista joka lähtee puuhun ilman etukiihdytystä? 10 vuotta sitten laitoin vahvimman Huskun, mitä liikkeestä löytyi, seuraavaksi vahvin olisi pitänyt tilata tehtaalta. Suuremmalla terällä pitää antaa kierroksia ennenkuin tarjoaa sellaiseen rankapuuhun.
Veljeni oli ammattimetsuri joskus 80-luvulla. Lainasin hänen Huskua – muistaakseni malli oli 165 – ja painoin viikonlopun rankametsään. Ei tarvinnut huudattaa koko aikaa vaan vain silloin, kun tarjosi puuhun! Vääntöä riitti, ikävä kyllä lopuksi sahasta meni kulmavaihde. Nolona piti viedä saha ja uusi kulmavaihde takaisin 🙁
Nyt on eroitettava toisistaan mittausarviot ja todelliset mittaukset. Jos puhutaan arviointikriteeriksi +/- 4 %, niin en kyllä lähtisi siihen mukaan. Kertokaapa, jotka olette metsätaitokilpailuissa arviointeja tehneet, että minkälaisia ero-% on tullut. Luulisin kilpailuihin lähtevän olevan (ainakin itse luulee) aikamoinen metsän arvioija! Pitkäaikainen ystäväni oli Metsäkeskuksella ns. sisäisenä kontrollina ja sanoi parin kaljan jälkeen, että 20 %:n heitto arvioinnissa pani harkitsemaan potkuja!
Minusta tuo ennakkoarviointi osto-/myyntitapahtumassa on lähinnä suuntaa antavana ja katsotaan tietysti olemassa olevien tietojen perusteella. Lopullinen mitta, joka näkyy pankkitilillä, on sitten se moton tuloste tai vaakamitta. Lopullisessa mitassa 4 %:n heitto on jo siinä ja siinä.
Lasse: $ Bio hömpötykseen investoidaan vain jos HALPAA puuta on varmasti ja riitävästi saatavilla. Aivan varmasti ei viimmesten pöllein varahan investointeja tehdä. $
Tukin hinta on mo:lle reilut 50 €/m3 koko pölkylle. Kuoriaines ja pinnat sahapuusta menee hakkeeksi = biotuotantoon. Sahan puru on ainakin Kajaanissa jo toimivan biolaitoksen raaka-aine. Senkin pölkkyhinta on lanssissa ollut yli 50 €.
6 senttiin katkottu kuitupuukin antaa energia-ainetta huomattavan määrän, kun pölli ensin kuoritaan ja puhdas osa menee sellukattilaan tai paperikoneelle. Kuitupuun hinta mo:lle ei tosin ole kuin n. vajaa 40 % tukkipuun hinnasta. Hankintana yhtiölle sellupuukin on jotain 60 % tukkipölkystä.
Aikaisemmin UPM:in ajoi bioraaka-aineen suurille kuorikaatopaikoille. Onhan se paljon eteenpäin, kun ne kuorivuoret saadaan jalostuksen piiriin.
Tolopainen: @ Älä nyt viitsi höpöttää, ei hakkuukoneiden mittauksia kontroloida upottamalla puita yhtään mihinkään. Minunkin kuitupuut menevät junavanujen lastausasemalle ja sekoittuvat muihin puueriin. Ei niitä voi edes tehtaalla mitata. Koita nyt hyvä mies tulla sieltä 50-luvulta nykyaikaan. @
Tokko nykyisten tarkkojen motomittojen jälkeen tehdasmittausta tarvitsee tehdä. Ponsse-automaatilla esittelijä kertoi jo vuosia sitten, että miten moton mittapää toimii. Halkaisijaa laite mittaa sentin välein ja laskuri laskee tilavuutta etenemisen mukaan. Pii kertaa d2/4 x l = V.
Nyt mukaan yleistynyt kuormavaaka pystyy erottelemaan samaan rekkakuormaan pienemmätkin hankintanökköset jotka aikaisemmin joutui tehdasmittaukseen kuitupuolella. Tukit mitataan nähtävästi laserilla pölkky kerrallaan. 50- ja 60-luvulla mittasimme tukkeja pystyyn ”lakulla” ja lanssissa saksilla, päähän merkittiin jo metsässä pituus.
Muistuipa mieleen ”isojen poikien” laskukaava: 2 r x pii k / c c:n Siinäpä matemaattinen pähkinä sunnuntaipäivän ratoksi 🙂
Teräsmirkeli on hyvä ja näppärä peli. Katselin Puuilossa ko vehjettä, hinta 29 €. Kysyin myyjältä, että näitä kukaan ostanut? Myyjä vastasi, että he tilasivat 250 kpl:een erän ja nyt on toinen erä menossa.
Ostin laitteen ja tein kehikon, jossa smirkeli oli seisomakorkeudessa. Minulla oli silloin ketjusahalla katkaiseva klapikone ja paikallaan teroitus oli hankala, mutta ketjun sai irti suht. helposti. Ketjun hammas ei pala sopivalla teroituksella.
Teroitus menee kuten ”jätkä” edellä kertoi. Laikka toppaa sopivasti hampaan juureen. Tauolla on nätti teroitella tylsiksi menneitä ketjuja. Motoketjun teroittajalla on vähän kalliimpi kone 🙂
