Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Ymmärsinkö oikein, että byrokratiaan menee näistä tukiaisista 80 %? Näihin yleisiin EU-projekteihinhan, se ei ole mikään uutinen. Ehdin jo työaikana järjestää ja olla mukana monissa EU-hankkeissa ja niiden päätarkoitus oli työllistää juuri hankkeen toimijoita. Enpä nostanut niistä isompia mölinöitä, koska ajattelin, että Suomi on EU:n nettomaksaja, joten otetaan sieltä kaikki pois mitä annetaan takaisin.
Jäin eläkkeelle 64-v ja ennen sitä oli hankkeina metsätalouteen traktori, metsäkärry ja klapikone. Koska en niinkään tykkää remontin teosta vaan toimivien koneiden käytöstä, pyysin tarjouksia uusista koneista. Hain Elyltä investointiapua. Puhelimessa virkailija suhteutui hankkeeseeni positiivisesti niin kauan kun annoin hlötietoni. Investointituen saannin yläraja oli laskettu juuri 62 vuoteen, joten olin tullut yli-ikäiseksi! Tämä siitä huolimatta, että Vanhasen hallitus oli nostanut eläkeikää 68 vuoteen.
Seuraavassa alan seminaarissa totesin sitten ääneen sen tosiasian, että nämä tukihommat työllistävät eniten virkailijoita – yrittäjästä viis! Kaikki paikalla olleet byrokration edustajat oliva kovin hiljaisia!
Visakallo: $ Ja lisäksi vielä sellainen, jonka ei ole tarvinut maksaa metsistään mitään.$
Tämä ei nyt kyllä passaa ollenkaan meikäläiseen! Nimittäin kaikki palstat mitä on olen ostanut työllä tienatuilla markoilla ja euroilla pankin suosioisella avustuksella. Motiivina on ollut viihtyminen metsässä ja sopivalla hyötyliikunnalla tekemällä kaikki vapaa-ajat metsätöitä.
Tuo hoitopainottuisuus johtuu osittain siitä, että on tullut katseltua sellaisia myyntikohteita joissa on oikeasti sellaisia hoitotöitä joita pystyy tekemään itsekin.
Viimeisen 10 vuoden aikana olen käyttänyt Kemeraa apuna yhteensä yli 100 ha:n taimikon hoitoon, nuoren metsän parantamiseen, terveyslannoitukseen, ojituksen parantamiseen ja piennartien tekemiseen. Omaa työtä ja ostettua työtä on tullut Kemeran ohella. Sadonkorjuu noilta alueilta tulee joskus myöhemmin, tuskin ainakaan päätehakkuuta ehtii oman elämän aikana.
Vastaavasti päätehakkuuta viimeisen 10 vuoden aikana on n. 10 ha:n alalta. Tosin lähivuosina tulee päätehakkuuseen jonkun verran lisää. Tilanne ei ehkä kokonaisuudessaan ole tavallinen, koska tavoite on ollut saada heikommat alueet kasvukuntoon. Varmaankin nuo hoidot olisivat jääneet vähemmälle ilman Kemeraa.
Jos ei itse toimi metsässä aktiivisesti, niin kyllä se on silloin enempi sijoitustoimintaa. Sitten on suuri osa mo:ia jotka ovat saaneet metsäomaisuutta perimällä. Osa ei tee metsäomaisuudellaan mitään vaan sen vaan olla. Jos on useita perillisiä, niin pahinta on, että jaetaan metsä osiin. Yleensä metsäpinta-ala/omistaja silloin pienenee ja juuri siihen ainakin puheissa pyritään puuttumaan yhteiskunnallisesti.
Pikkutukille onnea, että 200 ha on siinä kunnossa, että sillä pärjää 🙂 Aikaisemmin olen kertonut, että laskin monesti kuinka paljon Kainuussa tulisi olla metsäpinta-alaa, että sillä perhe eläisi? Päädyin kauan ennen markkaaikaan 300 – 400 ha:in. Se edellytti sitä, että itse teki metsässä tarvittavat työt. Tarkoitan hoitotöitä ja lähinnä ensiharvennuksia. Tukkeja ei ole kannattanut tehdä itse ainakaan lähivuosikymmeninä.
Verottajan metsän tuottoarvio €/ha-vuosi on aika hyvä vertailu eri kuntien alueella harrastettavasta metsätaloudesta. Salpausselaän etelän puolella se on jotain 180, Kajaanissa vajaa 40 ja ylemmässä Kainuussa siitä alle. Eli jos täällä on 100 ha metsämaata, niin tuotto olisi 4 tonnia per vuosi! Onko kysymys elinkeinosta? Pitäisi olla esim. tuhat ha, jolloin tuotto olisi vajaa 40 tonnia/v. Kyllä sillä pari eläkeläistä kituuttaisi, ellei olisi eläkettä.
Kyllähän tämän päivän autoilla ajaa, ei sitä voi epäillä. Toinen asia on sitten hyvä ja varma ajonautinto. Aikoinaan tuli testatuksi tuhansia eri autoja, siinä oli lähes kaikki merkit ja mallit. Ennätys oli urakkahommissa 63 autoa samana (pitkänä)päivänä ajoa jonkin matkaa.
Kaukoidän autoista Toyota, Mazda, Mitsupiski, Suparu Vitara vanhinpia ja sitten uutena Etelä-Korean tuotteet. Uusimmat ovat tietysti kopioitu vanhemmista, elektroniikkaa on lisätty ja toivottavasti poistettu vanhojen mahdolliset viat. Muistan 1970-luvulla, kun Japanin auton valmistajat tekivät vakoilutyötä Euroopan automarkkinoilla ja kehittivät omaansa.
Ajoin viime viikolla kovasti suosittua Qasqaita ja emännän kanssa oli ensimmäinen kommentti Volvon jäljeltä: – ei ainakaan tuota! Kysymys on siitä, että kyllähän niillä ajaa, mutta on siinä ajoneutinnossa niin suuri ero, että vaikka muutaman euron laittaa enemmän!
Hinnat:
- Koivuranka 31 €/pinokuutio (sis. alv. 24%)
- Sekaranka 26 €/pinokuutio (sis. alv. 24%) Saatavuus rajallinen!
- Kuljetus puutavara-autolla pihaan, hinta määrän ja matkan mukaan. $ Näkkyyhän tuo linkki toimivan.
On aika reippaita hintoja, mutta alvillisia toisin kuin muuten puukaupoissa. Itsellä on koivukuitu ollut 28 €/m3 + alv ja ajo. Sekaranka 20 € p-m3 + alv . Tämä on ollut kyllä traktorilla pihaan tuotuna.
Mutta kauppahan on kahden kauppa ja kolmannelle korvapuusti 🙂 Yksi puoli asiassa on se, ettei koivukuitua saa ainakaan yhtiöiltä ollenkaan. Mhy korjuupalveluna toimittaa koivukuitua pihaan tuotuna täällä 40 €/m3 sis alvin.
Ei taida tällä porukalla olla yhteistä säveltä, kun lukee noita mielipiteitä. AJ:n kanssa olen samaa mieltä, että metsätalous on kansantalouden kannalta varsin tärkeä asia. Kun mo:t saavat tukea nuuten tuottamattomaan metsänhoitoon, niin se jos mikä parantaa kansantaloutta.
Tuota luonnosta silmäilin ensialkuun nopeasti ja metsän parannukseen selkeästi vaikuttavia töitä ovat taimikon hoito, nuoren metsän kunnostus, metsää kasvavien vesitaloudesta kärsivien maiden ojitus ja riittäävän hyvä tiestö, että tuote saadaan haettua metsästä. Kaikki nämä toimenpiteet ovat mo:lle menoja, mutta saatu lisäraaka-aine antaa lisäystä kansantaloudelle. Mo:ien saama hinta raaka-aineesta on pieni osa siitä, mitä puun jalostus kaikkineen tuloineen ja työllistymineen on viime kädessä.
Toinen juttu on sitten se, että kenellä metsätalous on elinkeino?
<div class=”middle clearfix”>”Yksityiset ihmiset omistavat noin 60 prosenttia Suomen tuottavasta metsämaasta. Suomessa on noin 632 000 metsänomistajaa, kun mukaan lasketaan myös yhteisomistustilojen osakkaat ja vähintään kahden hehtaarin tilat. Metsänomistajia on siis lähes 14 prosenttia kansasta.
55 prosenttia metsänomistajista asuu edelleen haja-asutusalueilla, kun taas neljännes asuu yli 20 000 asukkaan kaupungeissa. Runsas 40 prosenttia metsänomistajista asuu yhä tilallaan.
Suomalaiset metsätilat ovat kohtuullisen pieniä. Yli kahden hehtaarin metsätiloja on noin 347 000 ja niiden koko on keskimäärin 30,1 hehtaaria. Yli sadan hehtaarin metsätiloja on vain viisi (5)prosenttia. Sekä suurten että pienten metsätilojen lukumäärä on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan lisääntynyt viimeisten viiden vuoden aikana.”
Olisiko yli 100 ha:n omistajalle jo elinkeino? Ei varmaankaan riitä vielä yksistään Suomessa! Ainakin noille 347 000 mo:lle ei minun mielestä ole elinkeino vaan enempi harrastus!
</div>
”Planter” on selvittänyt jäsen- ja bonusasiat aivan oikein! Metsäyhtiöön sijoittaminen on tuottoisaa, mitä suinkaan ei ole näihin metsärahastoihin, joita nyt tuputetaan. Eräässä seminaarissa kuuntelin ihmeissäni pankin edustajan kertomuksia metsärahaston tuotoista. Prosentit likkuivat 4 – 6 %:n huitteilla, joka omien kokemuksien mukaan puun nykyhinnoilla on utopiaa, jos puhutaan pitkäaikaisesta tuotosta kaikkine ostopalveluiden hoitokuluineen.
