Käyttäjän harrastelija kirjoittamat vastaukset
-
Metsäojitus on nykyisin hyvin tarkoin suunniteltu ja estetään veden vietaus suoraan jokiin ja järviin. Aikaisemmin on pilattu kyllä vesystöjä hyvinkin paljon. Joissa metsäojitus on aiheuttanut humusta joka huonontaa näkyvyyttä entisissä kirkkaissa vesissä. Soilta suoraan tullut liete pilaa jalokalojen kutupaikkoja ja tosennäköisesti vaikuttaa myös kalojen ruokailuun. Järviin laskeva ojitusvesi pilaa muikun ja siian kutupaikat ja ennen hyväkin muikkuvesi on kuollut muikuista.
Vuonna 1980 ostin silloiselta Kajaani Oy:ltä erään puhdasvetisen tonkojoen niemenmutkan, jossa oli pienoinen koski. Paikka olikin nimeltään Kaunisniemi. Paikka oli aikoinaan ollut ihmisten kulkureittinä, koska silloisilla ajopeleillä joen ylitys oli ollut kosken kohdalla. Paikall oli myös kolme tervahautaa ja ympärillä olevista hiekkakankaista kasvavista männyistä oli jalostettu silloista vientituotetta. Ojituksien jälkeen tonko (erittäin kaunis pieni purolohi) alkoi joesta vähetä ja joen näkyvyys meni n. metriin.
No, itse taisin lisätä alavesien kuormitusta, kun rakensin niemeen kalaskasvatualaitoksen. Silloin kyllä jo alettiin vaatia ojituksilta laskupoteroita ennen jokeen laskemista ja kalalaitokseenkin piti hakea lupa Pohjois-Suomen vesioikeudelta. Kalankasvatus sinänsä onnistui oikein hyvin ja paikan myynnin jälkeen seuraava omistaja on kasvattanut kirjolohta näihin vuosiin asti.
Ensimmäisen kerran kuulen ”koeajasta” Metsäliiton jäseneksi? Jäsenhän on niinkuin Jees tuolla aikaisemmin kertoi. Sopimuskumppaniksi minua aikanaan kysyttiin jonkun puukaupan yhteydessä – ilman koeaikaa 🙂
Näin ainakin yksityisasikkaana, sitä en osaa sanoa, jos on esim. joku yhtymä, kuolinpesä, yhteismetsä tms.. Liekö sitten näilläkään mitään koeaikoja?
Verottajan kanssa tahtoo yleensä jäädä hopealle, mutta kun asian saa oikein selvitetyksi, niin sitten ”yhteystyö” toimii .
Ennen tuota sähköistä systeemiä, tein alv-ilmoituksen ihan oikein ja maksoin 28.2. edellisen vuoden verohallinnon tilille summan. Joskus huhtikuussa tuli lasku alv:n maksamiseksi – reilut 7 000 €! Kyllä siinä aamupuuro jäi syömättä ja alkoi kova selvitys, että mikä oli mennyt pieleen. Ensin piti varmistaa, että oliko todella jäänyt tuollainen summa maksamatta?
Tiliote löytyi ja sitten yhteys verohallintoon. Helpotushan se oli, kun selvisi, että vuoden vaihtuessa alv-tili oli muuttunut ja verottaja löysi väärälle tilille menneen suorituksen!
Anteeksi ”Planter”, en tarkoita ollenkaan henkilökohtaista vaan huomaan nyt kristallin kirkkaana sen, että valtakunnassa tilanne tässäkin asiassa on kovin erilainen. Kainuussa maakuntana hirvitilanne tuntuu olevan varsin kohtuullinen. Tuntemistani hirvenmetsästäjistä suuri osa on koiramiehiä ja -naisia, jotka harrastavat erittäin paljon hirvenhaukkukilpailuja. Lähes kaikki hirvenmetsästäjät ovat myös metsänomistajia tai kuuluvat metsänomistajan perheeseen.
Kuhmo kaupunkina (oliko muuten joskus jopa pinta-alaltaan Euroopan suurin kaupunki?) on hirvitiheydeltään mennyt niin vähiin, että puhutaan jopa rauhoittamisesta! Kuhmo Oy on paikallinen suuri sahaaja joka on investoinut pääosin pienen tukin käsittelyyn, saa mäntyraaka-ainetta aivan riittävästi.
Pohjois-Karjalan kunnissa Ilomantsi, Lieksa, Nurmes.. hirvitiheys on niin vähäinen, että rauhoitusvuosia on useita.
Täytyy hattua nostaa ”Planterin” perusteelliselle esitykselle ja ahkeruudelle, kun hän on noin perinpohjaisesti jaksanut perehtyä hirvien ja hirvestyksen asioihin!
Onkohan ”Planter” itse ollut mukana hirvimetsällä? Ellei, niin hänen esityksissä on yksi vakava ongelma; asenne! Olen ymmärtänyt, että hyvä tutkija ottaa lähtökohdaksi täysin neutraalin asenteen, kun jotakin asiaa lähtee tutkimaan. Pelkäämpä, että”Planter” on unohtanut hirviasiassa täysin pari muuta näkökohtaa.
A) Hirvi on ns. valtion ”lehmä”, joten valtiovalta on vastuussa viima kädessä hirvestyspolitiikasta.
B) Hirvimetsästys on erinomainen harrastus ja suurriistana kuuluu Suomen luontoon.
Kokonaisuudessaan luontoelämyksistä metsästys on ollut iät ajat ihmisen eräs mielenkiintoisin ja nautittavin harrastus, ennen aikaan jopa elinehto. Metsästysharrastus on ollut paljon ennen kuin esim. metsäteollisuus, joka on nykyisin entistä näkyvämpi metsän käyttäjä.
Metsäteollisuus globaalisena toimijana puristaa alkutuottajalta arvokkaan puun niin halvalla kuin suinkin. Tänä päivänä ensiharvennus ei mene kaupaksi ja jos joku ostaa, niin 10 €/m3:n hinnalla! Jätän oman harrastelupalstan hakkaamatta ja menen mieluummin nauttimaan hirvenmetsästyksestä!
Olisi ihan mielenkiintoinen asia, että Metsäkeskuksen ja TE:n väki tekisi oikeasti hakkuuvalvontaa. Tekeväthän he jo muutenkin Kemera- ja liito-oravavalvontaa. Samalla tavalla raiskatun matsän tuotto on pois yhteiskunnan potista.
Itse olen valvonut hakkuita ennen ja hakkuun aikana. Kun motoyrittäjä ilmoittaa metsään menosta, niin ajan paikalle ja katsotaan yhdessä sentsit sekä esitän omia toiveita hakkuun suhteen. Yleensä maksan motoyrittäjälle osasta leimikon tulosta ne tuotteet jotka haluan itselleni.
Työn aikana tykkään olla jonkin aikaa moton hytissä ja siinä kyllä saa ”perstuntuman” kuskin ammattitaidosta ja voi myös esittää omia toiveita. Työn jälkeen virheistä voi narista, mutta ei se siitä parane, jos ”paskat” on jo housuissa.
Tuossa ennen vuoden vaihdetta kyselin tarjouksia myös sahoilta, kun oli kesäkorjuuleimikko hyvältä hollilta pelkkää mäntyä. MG:n tarjous meni edelle tukin hinnassakin sahayritykseen verrattuna. Pölkyn ostomies ei vaivatunut vastaamaan soittopyyntöön? Miten pölkyllä voi olla tukkipulaa?
Kiitos AJ erinomaisesta yhteenvedosta, tuollaista ”selkokieltä” ymmärtää jopa harrastelija! Uudessa MT:ssa oli hyvä juttu hirsirakentamisesta ja siellä oli yksi pointti juuri hirsirakenteen kyky olla myös hiilivarastona.
Tuo vanhan metsän tilanne on sikäli ollut epämääräinen, että joissakin metsissä on myrsky- ja lumituhoja, jotka lahoavat voimakkaasti = päästölähteenä. Nähtävästi vanhassa metsässä ei ole riistaa, koska siellä ei ole sopivaa ruokaa. Lahopuissa on varmaankin niitä pieneliöitä jotka passaavat esim. tikkalintujen ruokapöytään.
